Joko se on ohi?

Meinaan Vappu. Saako palata jo arkeen? Jostain syystä en ole koskaan innostunut juhlien laittamisesta tai niiden järjestämisestä (poikkeuksena Halloween, joka sopii kieroutuneeseen mielenlaatuuni). Niinpä nytkin, kuten joka juhlien jälkeen, olen aivan poikki. Hassua tässä on se, että eihän me oikeastaan sen enempää juhlittu.

Eilen kiireellä töistä paistamaan munkkeja, jotka ilokseni onnistuivat. Pyysin lapsia puhaltamaan ilmapallot ja korsitelemaan talon serpentiineillä. Jostain sohvan uumenista kuului vaimea joo joo. Kyllähän ne serpentiinit pääsivät roikkumaan vähän sinne sun tänne. Ihmeteltiin koko porukalla, miksi ne ei pysy kauniina kiehkuroina muuten kuin aseteltuina. Mitähän kolmos laatua tuli ostettua?

Vappu aamuna sisäinen kello herätti aikaisin aamulla. Hartiat oli jumissa, joten mikäpä sen parempaa kuin jooga herätykseksi. Pikkuhiljaa alkoi lihakset lämmetä ja ajatukset kulkea. Vappupäivää ei meillä vietetty valkolakki päässä Ullanlinnan mäellä. Valkolakki sai jäädä kaapin perukoille ja me puurrettiin pihalla. Tai oikeastaan minä ja mieheni puurrettiin. Lapset hyppi trampoliinilla ja ottivat aurinkoa. Silloin tällöin joku kävi hetken aikaa haravoimassa. Se lysti kesti vain sen verran, ettei voitu sanoa että olisimme hoitaneet homman kaksin. Olen kuullut sanononnan, että laiskoilla vanhemmilla on ahkerat lapset. Tais toimia tänään toisinkin päin. Ahkerat vanhemmat ja laiskat lapset...

Tämä päivä on nyt pulkassa ja kesän ensimmäinen leppäkerttu on bongattu. Vappu on ohi ja kesä voi alkaa :)