LILJOJA JA POSITIIVISTA PALAUTETTA

Taisi olla kesällä ensimmäinen kerta, kun ruokaostosten mukaan lähti Lidlistä kimppu liljoja. Koska kimpun hinta ei paljoa päätä huimannut, niin ajattelin ettei haittaa vaikka menisivät parissa päivässä huonoksi. Väri vaihtoehtojakin oli mukavasti. Valitsin kuitenkin hyvin hyvin vaalean punaisia, lähes valkoisia kukkia. Kimpussa oli kolme oksaa, joista yksi oksa pääsi koristamaan mieheni tekemää hyllykköä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta oksaa ovat sohvapöydällä maljakossa.

Tällä kertaa muistin antaa kassalle palautetta kukkien hyvästä kestävyydestä. Olen todella hyvä antamaan kritiikkiä jos hommat ei toimi minun mieleni mukaan. Esimerkiksi jos lähikaupassa on pitkät jonot kassoille, joista vain pari on käytössä, niin kyllä menee viesti välittömästi eteenpäin. (Juuri tuon takia siirryin tekemään ostokseni Lidliin, jossa kassoja otetaan käyttöön heti lisää kun jonot kasvaa) Tai jos kaupan hyllyt ammottaa tyhjyyttään viiden aikoihin, kun töiden jälkeen menen kauppaan. Muistan kyllä tuolloinkin huomauttaa, että on se kumma kun nuo työtä vieroksuvat lusmut käyvät tyhjentämässä kauppojen hyllyt ja me kunnon työssä käyvät veron maksajat saamme jäädä nuolemaan näppejämme. (Taidan olla paska ihminen.)

Mutta liljoja on minulle kuitenkin riittänyt. Ja vielä hyviä sellaisia. Oli siis aika muistaa antaa myös sitä positiivista palautetta. Kiitin myyjää ja pyysin viemään terveiset eteenpäin. Siitä jäi paljon parempi mieli kuin kunnon valittamisesta.

Oi kuusipuu

Nyt kesällä olen kasvattanut kasveja kasvatuslaatikoissa. Yhdestä laatikosta etanat tai jotkut muut ötökät söi salaatin lehdet täyteen reikiä.

Luin netistä ohjeita tomaatin kasvatukseen ja toimin ihan täysin ohjeiden mukaan. Ihan hyvinhän ne tomaatit kasvoivat. Harmi vaan että syksy tuli niin nopeasti; yksikään tomaatti ei ehtinyt kypsyä. Siellä niitä pieniä vihreitä kirsikkatomaatteja kasvoi jokaisessa tomaatin varressa.

Avomaan kurkkukin alkoi kukkimaan vasta elokuun lopulla. Joten ei tullut niitäkään montaa.

Saattoihan se olla, että paikan valinnassa tuli tehtyä jonkinlainen virhe. Mutta kun ne laatikot vain sattuivat sopimaan pihalla juuri siihen kohtaan. Ensi kesänä pitää yrittää etsiä kasveja, jotka tykkää elää vähän vaatimattomimmissa oloissa.

Mutta palataan takaisin sisälle. Nyt tuntuu olevan suurinta muotia kasvattaa ulkopuita sisällä. Minäkin kävin metsässä kävelyllä ja kas kumma, paluu matkalla käteeni tarttui pienen pieni kuusen alku. Tungin sen kukkapurkkiin (varmaan sekin väärän kokoinen) ja nyt jännätään kuinka nopeasti se kuolee pois.

Sillävälin...

Sillävälin, kun sisällä on revittu auki seiniä ja lattioita, on myös ulkona ehditty puuhastella. Viime kesänä tehdyn terassin paikalla oli ennen laudoitettu alue. Nämä laudat otettiin hyötykäyttöön jo viime kesänä. Osa käytettiin pihakompostorin rakentamiseen ja osasta tehtiin pari kasvatuslaatikkoa.

Tänä vuonna tämä projekti sai jatkoa. Mieheni rakensi kolme kasvatuslaatikkoa lisää. Ne jotka tietävät kykyni tappaa kaikki kasvit toteavat varmaan, että jaahas, taas se yrittää. Viime kesänä kasvatin salaattia ja hyvin kasvoi. Ilmeisesti paha karma kasvien kanssa kohdistuu vain sisäkasveihin. Ja ehkä ulkokukkiinkin.

Nyt meillä on siis yhteensä viisi kasvatuslaatikkoa. Yhteen tulee myöhemmin tomaatteja, mutta muissa on jo kasvit itäneet. Pariin laatikkoon istutin vain erilaisia salaatteja. Yhteen pelkkiä yrttejä. Sitten löytyy syvempi laatikko porkkanoille ja tietysti se laatikko tomaateille. Voin jo sieluni silmin nähdä miten saan kerättyä koko kesän ihan itse kasvatettua salaattia.

Viime kesänä poikani teki minulle kylttejä, joihin sain kirjoittaa mitä mihinkin laitoin kasvamaan. Koska ne ei enää riittäneet, pyysin mestarilta niitä lisää.

Mitähän tästä tulee...

Olen aina onnistunut tappamaan kasvit käsittämättömän helposti. Tarkoitushan ei tietystikään ole ollut tappaa, vaan kasvattaa. Suomalaisella sisulla olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen yrittänyt aina uudestaan ja uudestaan. Nyt vuorossa on tarina tomaatin kasvatuksesta.

Sain luotua itselleni mielikuvan miten kauniina kesäpäivänä käyn hakemassa kasvimaalta ihan itse kasvattamia tomaatteja salaattiin. Näin ihana mielikuvahan pitää ehdottamasti toteuttaa. Reippaana tyttönä kävin hakemassa kaupasta sellaisen kasvatus/taimitus laatikon. Laitoimme poikani kanssa purkkeihin multaa tomaatin siemenet kasvamaan. Pohdimme yhdessä, että mihin laittaisimme tomaatit kasvamaan. Sopiva paikka löytyi makuuhuoneen ikkunan ääreltä. Kissojen takia jouduimme sulkemaan laatikon vielä kuminauhoilla.

Jännittyneenä olemme seuranneet miten siemenet itivät ja lähtivät kasvamaan. Tämä oli jo minulle puoli voittoa. Kun taimiin oli kasvanut muutama lehti, siirsin ne ohjeen mukaan (huom, tyttäreni vaati minua tutkimaan miten tomaatteja kasvatetaan, joten ohjeet on todellakin kaivettu netistä) kasvamaan omiin purkkeihinsa. Koska meillä ei ollut mitään purkkeja jemmassa, niin purkin virkaa hoitaa tyhjät maitopurkit.

Tilanne näyttää tällä hetkellä siis ihan hyvältä. Kissat eivät ole syöneet tomaatin taimia ja ne on edelleen hengissä. Tosin ne ehti kerran vähän kuivahtaa ja lehtien kärjet tummuivat. Netistä lukemani ohjeen mukaan ne kannattaa istuttaa ulos vasta kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Joten sitä odotellessa ihailemme niiden kasvua täällä sisällä.

Keittiö remontti nytkähti taas eteenpäin

Tänään meillä kävi sähkäri. Tuntuu nuo ammattimiehet olevan nykyjään niin nuoria. Näytti sillä kuitenkin olevan autossa lasten istuin, joten ei se kai ihan kakara ollutkaan. Sähköjä on nyt vedetty kattoon ja seiniin uusiksi. Keittiö on todellakin kuin pommin jäljiltä.

Huomatkaa alimmassa kuvassa olevat pullat remppamiehille. En leiponut itse, jos kävi edes mielessä. Mutta oli kuitenkin tosi kiltti kun kävin ostamassa. Nyt on kaaosta hieman siivottu ja keittiössä voi taas elää.

Ai niin, ostin viimeviikolla ihanan kukan. Ajattelin miten ihanalta se näyttää sitten olohuoneessa.

Näyttihän se hetken. Nyt se näyttää tältä

Todistettavasti mulle ei ole vieläkään kasvanut viherpeukaloa. Pitää kokeilla vähän aja kuluttua uudelleen. Eli ostan taas jonkun kauniin kukan ja katsotaan jääkö se henkiin.

Ei tullut minusta vieläkään hortonomia

Joku aika sitten kerroinkin, kun innostuin lapsilta saamasta palautteesta ruuan suhteen niin kovasti, että kuvittelin taitojeni parantuneen myös kukkien hoidon suhteen. No niin ei kuitenkaan käynyt...

Ei tullut minusta vieläkään hortonomia.

kasvaiskohan mulle vihreä peukalo

Jotkut ovat synnynnäisiä viherpeukaloita, minä en. Ne kukat jotka muilla kukkii ja kukoistaa, kituuttavat minulla juuri ja juuri hengissä. Ja jos minä en niitä tapa, niin kissat sitten viimeistään. Kukkien kasvatuksessa minä menen samalla ajatuksella kuin ruuan laitossakin; kyllä minä vielä joskus opin. Ainakin yritän niin kauan kunnes opin. Eli vuosia ja vuosia olen yrittänyt. Sekä tehdä ruokaa, että kasvattaa kasveja.

Pari viikkoa sitten sain lapseltani palautetta, että äiti teit hyvää ruokaa. Tästä rohkaistuneen ajattelin, että jos onnistuin ruuan kanssa, niin ehkäpä tällä kertaa myös kukkien kanssa tulisi onnistuminen. Siispä Lahden Kärkkäisellä käynnin yhteydessä pyysin miestäni kurvaamaan myös Plantageniin, jos vaikka löytäisin jotain. Oikeastaan olin jo haaveillut huonekuusesta, mutta sitä ei löytynyt. Nämä kuitenkin löytyi. Katsotaan miten kauan nämä säilyvät hengissä. Ei muuten ole harmainta aavistustakaan hoito-ohjeista.

Tuuttiananas

Tuoksuköynnös

Sisustellen

Muutama kesken eräinen sisustus projekti on nytkähtänyt hieman eteenpäin.

Tyttäreni huoneeseen saatiin vihdoin ja viimein (kahden vuoden suunnittelun jälkeen) verhotanko ja verhot. Omena ei ole tainnut hänen tapauksessa pudota kovin kauas puusta, koska hän valitsi huoneeseensa samat verhot kuin minä valitsin olohuoneeseen. Pesulasta tulleista matoista se, jonka piti tulla meidän makkariin, siirtyikin tyttären huoneeseen. Hänen matto siirrettiin vaihtarin huoneeseen (poikani luovutti huoneensa hänelle ja pääsi nukkumaan meidän makkariin).

Jyskistä tuli vihdoin ja viimein haettua ne ihanat tyynyt, jotka oli joskus tarjouksessa neljä euroa kipale. Eihän ne nyt enää tarjouksessa olleet, joten maksoin niistä sitten 14,99 / 2kpl. Aina ei voi voittaa.

Samalla Jyskin reissulla tuli kaapattua matto eteiseen. Aikaisemmin oli katsellut Annon siksak mattoa, mutta itse joskus mattoja kutoneena, en pitänyt niitä niin laadukkaana, että olisin alkanut maksamaan niistä 165€. Tämä matto lähti mukaan 35€. Huomatkaa kuvassa poseeraava lihava poika Kobo.

Loppuun vielä kuva viimeistä päivää TETissä olleelta pojalta saamani Joulu-tervehdys.

Pinaattikeitto kokeilu

Koskaan ennen en ole tehnyt pinaattikeittoa tuoreista pinaateista. Nyt se on testattu ja arvovaltainen raati totesi sen hyväksi. Tosin kommenttina oli, että keitto on hyvää kananmunan kanssa mutta ei yksinään...

Ohjeen kaivoin Lunni leipoo blogista, jota hieman muuttelin, mutta ihan vähän vain (mun mutokset harmaalla).

Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista (3 annosta) (mulla tuli vain kaksi)

250 g tuoretta pinaattia (poimin vain 100g)
25 g voita
3 dl vettä (laitoin noin kaksi desiä)
1 kasvisliemikuutio (ei ollut kuutioita, joten lorautin kasvis fondia)
2-3 dl maitoa (ei mennyt maitoa muuten kun jauhojen suurustamiseen, mutta lisäsin lorauksen kermaa)
2 rkl vehnäjauhoja
mustapippuria
suolaa
jauhettua muskottia

lisäksi keitettyjä kananmunia

Poista pinaatista kovat kannat, huuhtele huolellisesti. Silppua terävällä veitsellä hienoksi, mutta huomioi että pinaatti kyllä kutistuu ja pehmenee huomattavasti.
Sulata voi kattilassa, lisää pinaatti ja anna pehmetä. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio, maitotilkkaan sekoitettu vehnäjauho ja anna poreilla hiljalleen 10 minuuttia kannen alla. Varo polttamasta pohjaan.
Lisää loput maidot hiljalleen kunnes keitto on sopivan paksuista. Mausta ja tarjoile haluamasi lisukkeiden kera.

Kirsikkapuiden istutus

Lahden puutarhamessuilta ostin kaksi kirsikan taimea. Ostaessa en tainnut oikein tietää mitä ostin, mutta kun halvalla sai... Messujen jälkeen aloin tarkemmin paneutua ostamiini taimiin ja niiden käyttöön. Kirsikat olivat varjomorelli lajiketta. Lukemani mukaan ne on perinteistä suomalaista mallia.

Viikonloppuna tuli aika istuttaa puut vihdoinkin. Paikka niille oli jo katsottuna ja enää piti selvittää MITEN ne istutaan. Messuilla meille suositeltiin, että puut kannattaa istuttaa kumpareelle, kun meillä on savinen maapohja. Ensin piti selvittää kuinka syvä istutus aukko kannattaa kaivaa. Lisäksi piti selvittää kuinka leveä se aukko piti olla. Ja kun minun aivot on valillä sahanpurua, niin tehtiin sillä lailla, että minä kaivoin kahden tytön kanssa pihalla aukkoja ja yksi luki ikkunasta ohjeita. Homma toimi hyvin ja puut saatiin istutettua. Teimme vielä puiden ympärille reunukset samasta tiiliestä, josta talo on verhoiltu. Nyt nuo reunukset odottavat vielä täyttöä. Se tehdään, kunhan ehditään hakemaan lisää multaa.

Puiden välissä on vielä yksi pensas joka on saanut lähtöpassit. Sen irti kaivaminen aloitellaan heti kun jaksetaan. Voi miten sitten onkaan kiva istuskella ilta-auringossa kirsikkapuiden siimeksessä. Jos ne nyt lähtee kasvamaan...

Antiviherpeukalon piha

Kaikki ovat esitelleet blogeissaan kevään kukkaistutuksiaan ja kukkapenkkejään. Tässäpä kaikkien iloksi minunkin kukkapenkit (niitä on kaksi)

Huomatkaa etualalla kasvavat rikkaruohot, niiden takaa näkyykin narsisseja.

Ja mitähän tästä kuvakollasista löytyy? Peräti yksi kukkapenkkiin kuuluva kasvi: viimevuotinen äitienpäivä ruusu. Ja olihan tuolla mansikkaakin :)

Kunhan kesäloma alkaa, niin nuo kukkapnekit kaivetaan pois terassin tieltä :) antaa siihen saakkaa kaikkien rikkaruohojen kukkia.

Jotta ette minua aivan säälittäväksi luulisi, niin kyllä minulla jotain kasvaakin: syreeni ja raparperi





Pihasuunnitelmia

Olen koko kevään yrittänyt miettiä mitä tuolle meidän pihalle pitäisi tehdä. Budjetti ei kuitenkaan riitä suunnittelijan palkkaamiseen, joten itsehän se on sitten tehtävä. Googlettelin muutamaa suunnittelu ohjelmaa ja testailinkin niitä.

Ensimmäisenä testissä oli K-Raudan suunnittelu ohjelmaa. Ohjelma oli tosi helppo käyttää ja pidin tosi paljon sen 3D ominaisuudesta. Materiaalien valikko oli suppea, joten se ei riittänyt minun tarpeisiin.

Seuraavaksi kokeilin My Garden sovellusta, joka vaati rekisteröinnin, mutta oli muuten varsin toimiva. Selkeitä rajauksia ei voinut tehdä, tai en niitä vielä löytänyt. Suunnitelman pystyi tallentamaan ja jatkamaan myöhemmin lisää. 3D ominaisuutta tässä ei ollut, mutta oli muuten helppo käyttää. Alla vähän esimakua mitä tuolla softalla voi tehdä.

Nyt mulla sitten alkaakin pihan suunnittelu. Sinne pitäis siis saada ne kirsikkapuut, omenapuut, vähän mansikoita... ja syksyllä satoa keräämään.

Pihapiiri messut nähty

Tänään käytiin katsomassa Lahden pihapiiri messut. Tarkoituksena oli löytää ideoita ja ohjeita terassin suunnitteluun, yleisesti pihasuunnitteluun ja pihatien päällystämiseen.

Intoa puhkuen lähdettiin miehen ja keskimmäisen lapsen kanssa ajamaan kohti Lahtea. Heti ensimmäisenä, kun pääsimme perille, ostettiin messulakut. Tai mieheni ja tyttäreni osti. Minun selkäranka piti, ja en syönyt palaakaan. Sitten alkoi kasvimeri. Messuilla oli aivan ihania kukka-asetelmia.

Yhdessä kojussa oli kirsikkapuut kaksi kappaletta 15€ ja sellaiset lähti mukaan. Istuttamaan ei kuulemma kannata alkaa kuin vasta parin kolmen viikon kuluttua. Tällaista satoa me kohta nautitaan

Olemme haaveilleet pihalle myös omena- ja/tai luumupuita. Löysimmekin kojun, josta saimme valtavasti tietoa ja opastusta, mistä lähteä liikkeelle. Omenapuita suositeltiin olevan ainakin kaksi, mutta luumupuu kuulemaa tuottaa satoa yksinkin. Tässä kohtaa näin jo itseni syömässä omia omenoita, kirsikoita ja luumuja... Samasta paikasta saimme ohjeet, miten puut pitäisi istuttaa. Aivan loistavaa palvelua, vaikka mitään ei sieltä ostettukaan.

Ehdottomasti messujen upeimman asian mieheni osti minulle. Korvakorut, jotka oli tehty koivun lehdestä. Lehti oli kasteltu kultaan ja pronssiin ja sen jälkeen jäädytetty nopeasti. Itse lehti oli haihtunut, mutta kulta-pronssi seoksesta oli tullut aivan upeat korvakorut. Kuva ei todellakaan tee oikeutta näille kaunottarille. Näitä oli myös hopeisena ja kultaisen. Itse ihastuin näin jotka toivat mieleen upeimmat ruskan tai nuotion värit. Toivottavasti löydän näitä myöhemminkin, koska just nyt haluan kaulakorun samaan sarjaan.

Ai niin, se itse asia, mitä lähdettiin hakemaan jäi saamatta. Ei ollut juurikaan pihakivetyksien esittelyä saati sitten terasseihin ideoita. Terassien sisustukseen kylläkin. Mutta ei se mitään, nuo korvakorut korvasivat kaiken sen mitä ei löytynyt.

Kasvaahan se sittenkin

Katsokaa mun rucola kasvaa!

Ja basilikakin :)

Ai miten niin ei mene täydestä???

No hyvä on, pakko kai mun on myöntää, että kun viimeisetkin rucolan alut kuoli, niin hain kaupasta ruukku rucolan jonka tyttäreni laittoin multaan. Aika säälittävältähän se mun purkki näyttikin, kun siellä näkyi vain kuolleita versoja. Nyt näyttää paremmalta. Hyvällä tuurilla nuo voi kasvaakin :)

Yrttien kasvatusta

Taas tuli todistettua: ei ole minussa juurikaan viherpeukaloa. Kylvin joku aika sitten rucolaa kasvamaan. Alku oli todella lupaavaa ja ajattelinkin että ehkä nyt...

Mutta ei, lähes jokainen alkanut verso kuoli pikkuhiljaa pois.

Onneksi ihan kaikki kylvämäni kasvit ei ole kuolleet. Persilja puskee sinnikkäästi eteenpäin.

Tästä rohkaistuneena tungin rucola purkkiin pari pinaatin siementä. Ehkäpä ne ottaa mallia persiljasta ja kasvavat.

Antiviherpeukalo

Olen aina ihmetellyt niitä ihmisiä, jotka saavat kasvit kuin kasvit kukoistamaan. Minä onnistun lähinnä vain tappamaan kasveja. Minulla on vain pari kasvia, jotka ovat kestäneet minun kanssa.
Yksi on kitukasvuinen kiinanruusu. Tosin kun minä en ole sitä saanut tapettua, niin meidän kissat tekee parhaansa siinä myös. Toinen kissoista yritti kiivetä puuhun, tai ruusuun, ja se katkesi.

Toinen kasvi on katossa roikkuva aasinkorva, jota ei tunnu saavan hengiltä millään.

Nyt olen yrittänyt taas saada viherpeukaloani toimimaan, ja laitoin hieman rucolaa, ruohosipulia ja persiljaa kasvamaan ruukkuun. Voi miten olin onnelinen kun rucola alkoi kasvamaan.

Totuus minun viherpeukalosta tulee esiin, kun seuraan itujen  kasvua. Vai pitäisikö sanoa antiviherpeukalosta.

Aloin jo epäilemään, että kissat käyttävät tuota hiekkalaatikkona. Yritin haistella multaa, mutta eipä sieltä kissan pissa tuoksunut. Vilkaisu muihin kylvöksiini palauttaa kyllä sen alkuperäisen epäilyn syystä takaisin voimaan. Minulla on todellakin antiviherpeukalo.