TIKULLA SILMÄÄN

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee! Nyt pitää varmaan tökätä tikulla silmään, sillä muistelen vielä kerran mitä kaikkea viimevuonna tulikaan tehtyä.

Tammikuussa tuunasin puisesta viinipullon laatikosta itselleni työkalupakin ja teimme oman version Dots naulakoista.

Helmikuussa sain tilaamani sohvapöydän, yritin asennekasvattaa tyttäriäni, vietimme lainatyttäremme vanhojentansseja, saimme ihanan kummitytön ja kyllästyin rumiin tulitikkuaskeihin ja tuunasin ne paremmin katseen kestäviksi.

Maaliskuussa olimme jo aloittaneet keittiöremonttia ja kaataneet seiniä ja repineet kattoa auki ihan kyllästymiseen saakka. Totesin taas kerran, että minulla on sellainen antiviherpeukalo, ettei vastaavaa taida olla muilla. Saimme kuitenkin kissojen raapimis-/kiipeilypuun valmiiksi.

Huhtikuu meni seinien, kattojen ja lattioiden purkamisessa. Sama jatkui toukokuussakin. Maalis- toukokuun vaihteessa saimme kuitenkin öljyttyä terassin ja toukokuussa sain kylvettyä ensimmäiset kasvit kasvatuslaatikoihin.

Kesäkuu oli meille se kauan odotettu kohokohta: uusi keittiö tuli. Sitä ennen piti saada seinät maalattua, lattiat laitettua ja kattokin kuntoon. Kesäkuussa päättyi myös meidän vuosi isäntäperheenä. Tähän mennessä italialaistytöstä oli tullut osa meidän perhettä. Kesäkuun lopulla aloittelimme myös tyttären rippijuhlien valmistelun tekemällä kutsukortit.

Heinäkuussa nautittiin enimmäkseen kesästä. Aloittelimme sisäkaton panelointia ja aloimme muuttamaan yhtä varastohuonetta askarteluhuoneeksi. Kaikki nämä jatkuivat elokuussa, jolloin remontti saatiin siihen malliin, että pystyimme viettämään tyttären rippijuhlaa. Myös kauan odotettu liesituuletin tuli. Maalasin ruokapöydän ja tuolit uuteen uskoon, kun ne eivät enää värinsä puolesta sopineet sisutukseen. Kiinnitettiin seinälle mieheni tekemät hyllyt.

Syyskuussa alkoi remonttikrapula iskeä päälle. Ei kuitenkaan aivan täysin. Askarteluhuone oli vielä kesken (ja on edelleen), mutta saimme sinne kaapit seinille ja ylimääräiseksi jääneistä lattialaminaateista tein välitasoon paneloinnin.

Lokakuu meni enemmänkin käsitöiden parissa. Kävin hopeakoru kurssilla ja pitsin nypläyskurssilla

Marraskuussa laitoimme tyttären huoneeseen uuden lattian. Vietimme Halloween juhlia ja pikkujouluja. Ja tietysti aloimme fiilistelemään Joulun tuloa.

Joulukuussa pojan huone sai uudet tapetit seinälle (koska huoneen sisustus on vielä kesken, en ole siitä mitään kirjoittanut) ja lopun aikaa keskityimmekin Joulun odottamiseen ja sen viettämiseen.

HOPEAKORU KURSSILLA

Viikonloppuna olin taas pitkästä aikaa hopeakoru kurssilla. Parasta näillä kursseilla on se, että joudut keskittymään puhtaasti siihen, mitä teet. Se on melkein kuin laittaisit aivot lepotilaan, kun ei tarvitse keksittyä kuin yhteen asiaan. Ei tarvitse mennä "moniajo" päällä tietäen, että siihenkin tulee keskeytyksiä kokoajan. Vaikka tuleehan tuollakin keskeytyksiä, mutta ne ovat enemmän sitä kun joku tulee kysymään, että mitä sinä teet ja miten.

Tämän lisäksi käsillä tekeminen on äärimmäisen terapeuttista! Töissä kun ei saa mitään "näkyvää" aikaiseksi, niin onkin aivan ihanaa saada aikaiseksi jotain konkreettista.

Tässä minun viikonlopun konkreettiset aikaansaannokset. 

Sormukset on tehty hopealusikan varsista. Sulatin niihin jämähopeasta helmet ja juotin paikoilleen.

Näistä riipuksista vasemman puoleinen odottaa vielä jatko toimenpiteitä ja ketjua. Oikean puoleinen odottaa myös ketjua. Sitten ne onkin valmiita vaikka joululahjoiksi.

Pukin pajasta

Joulunakin pyrin suosimaan itse tehtyjä lahjoja. Joko omin käsin tai muiden käsin tehtyjä. Pukin pajassa on siis aherrettu tänkin vuonna. Jostain syystä tänä vuonna ei homma lähtenyt kuitenkaan liikkeelle riittävän ajoissa. Niinpä nyt puikot (ja muutkin välineet) heiluu aina kun mahdollista. Kaapissa odottaa muutamat sukat päättelemistä ja prässäämistä. Mielessä on vielä jokunen projetki, mitkä pitäisi ehtiä aloittamaan ja tietysti myös lopettamaan. Samaan aikaan opetan vaihto-oppilastamme virkkaamaan. Hän aloitti omille vanhemmilleen virkkaamaan amigurumia joululahjaksi.

Tässä hieman esimakua mitä paketeista kuoriutuu.

Pihapiiri messut nähty

Tänään käytiin katsomassa Lahden pihapiiri messut. Tarkoituksena oli löytää ideoita ja ohjeita terassin suunnitteluun, yleisesti pihasuunnitteluun ja pihatien päällystämiseen.

Intoa puhkuen lähdettiin miehen ja keskimmäisen lapsen kanssa ajamaan kohti Lahtea. Heti ensimmäisenä, kun pääsimme perille, ostettiin messulakut. Tai mieheni ja tyttäreni osti. Minun selkäranka piti, ja en syönyt palaakaan. Sitten alkoi kasvimeri. Messuilla oli aivan ihania kukka-asetelmia.

Yhdessä kojussa oli kirsikkapuut kaksi kappaletta 15€ ja sellaiset lähti mukaan. Istuttamaan ei kuulemma kannata alkaa kuin vasta parin kolmen viikon kuluttua. Tällaista satoa me kohta nautitaan

Olemme haaveilleet pihalle myös omena- ja/tai luumupuita. Löysimmekin kojun, josta saimme valtavasti tietoa ja opastusta, mistä lähteä liikkeelle. Omenapuita suositeltiin olevan ainakin kaksi, mutta luumupuu kuulemaa tuottaa satoa yksinkin. Tässä kohtaa näin jo itseni syömässä omia omenoita, kirsikoita ja luumuja... Samasta paikasta saimme ohjeet, miten puut pitäisi istuttaa. Aivan loistavaa palvelua, vaikka mitään ei sieltä ostettukaan.

Ehdottomasti messujen upeimman asian mieheni osti minulle. Korvakorut, jotka oli tehty koivun lehdestä. Lehti oli kasteltu kultaan ja pronssiin ja sen jälkeen jäädytetty nopeasti. Itse lehti oli haihtunut, mutta kulta-pronssi seoksesta oli tullut aivan upeat korvakorut. Kuva ei todellakaan tee oikeutta näille kaunottarille. Näitä oli myös hopeisena ja kultaisen. Itse ihastuin näin jotka toivat mieleen upeimmat ruskan tai nuotion värit. Toivottavasti löydän näitä myöhemminkin, koska just nyt haluan kaulakorun samaan sarjaan.

Ai niin, se itse asia, mitä lähdettiin hakemaan jäi saamatta. Ei ollut juurikaan pihakivetyksien esittelyä saati sitten terasseihin ideoita. Terassien sisustukseen kylläkin. Mutta ei se mitään, nuo korvakorut korvasivat kaiken sen mitä ei löytynyt.