Nyt vuorossa ideapostaus nyplääjille. Kaikki kuvat on poimittu Pinterestistä. Voi kun joskus ehtisi toteuttaa näistä edes osan.
Ensin hieman koruja. Tuo sormus on ehdottomasti suosikkini.
Ja eihän elämä olisi mitään ilman laukkuja.
Vaikka näistä en haluaisi itselleni kumpaakaan, niin olivat silti niin hienoja, että oli pakko laittaa näkyville.
Nämä on vain niin ihania.
Vielä ihan pikkaisen Joulu juttuja. Nyt olisi vuosi aikaa toteuttaa nämä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitsi. Näytä kaikki tekstit
maanantai 12. tammikuuta 2015
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
NYPLÄTTYÄ
Jokunen vuosi sitten löysin kirpputorilta nypläystyynyn ja valtavan määrän nypläämiseen liittyviä tarvikkeita. Se joka setin oli laittanut myyntiin, ei varmaan tiennyt tyynyn ja tarvikkeiden todellista arvoa, koska hinta paketilla oli vaivaiset 40€. Vaikka käsityöt ovat kuuluneet elämääni lähes syntymästä saakka, niin nyplääminen ei. Tästä syystä mietin hetken ennen kuin päätin ostaa paketin. Siitä on nyt pari vuotta, kun tuo tapahtui. Sen jälkeen ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille ja opettelin nypläämään. Opettelin tekemään reunapitsiä
Sitten opettelin tekemään muitakin pitsejä
Tänä viikonloppuna alkoi taas uusi kurssi. Ensimmäisenä aiheena oli korut. Vaikka käytin koko viikonlopun tähän yhteen ainoaan työhön, sain sen vasta alulle.
Sitten opettelin tekemään muitakin pitsejä
Tänä viikonloppuna alkoi taas uusi kurssi. Ensimmäisenä aiheena oli korut. Vaikka käytin koko viikonlopun tähän yhteen ainoaan työhön, sain sen vasta alulle.
tiistai 6. toukokuuta 2014
Äitienpäivä valmisteluja
Viikonloppuna aloittelimme tekemään mummoille kortteja. Meillä mummoja, joita pitää muistaa, on yhteensä viisi. Tuo taitaa olla normaali määrä uusioperheissä. Vaikka meillä on mummoja näinkin paljon, niin silti osa heistä on lapsille niin etäisiä, että he kysyvät välillä kuka se sellainen mummo on. Etenkin mieheni äiti pitää todella vähän yhteyttä meihin. Onhan meillä välimatkaa toki monta sataa kilometriä, mutta silti yhteyden pito on todella vähäistä. Minun äitini, joka asuu aivan yhtä kaukana, soittelee sekä minulle, että lapsille viikoittain.
Samalla kun teimme kortteja, yritin nyplätä loppuun pitsiliinaa äidilleni. Se piti olla valmis jo huhtikuun alussa pidettävään kansalaisopiston näyttelyyn, mutta enpä saanut itsestäni tuolloin niin paljoa irti, että se olisi tullut tuolloin valmiiksi. Nyt se on kuitenkin valmis. Huoh.
Tiedättehän sen tunteen, kun olette tekemässä toiselle jotain kivaa ja mietitte miten iloiseksi se toinen tulee. Pakkailin pitsiliinaa äidille ja kaivoin kortteihin osoitteita ja pyysin lapsia hakemaan kortteihin runot. Tässä vaiheessa tunnelma lähti muuttumaan. Yksi teiniangstaaja huusi huoneestaan, ettei sen käsiala kelpaa kortteihin ja ei muuten tuu kirjoittamaan mitään. Nuori herra huusi koneelta ettei ehdi, ihan kohta. Vanhin tytär tuli auttamaan ja kirjoitti korttia kaikkien muiden naristessa. Vaihtari pakeni huoneeseensa, ettei tartte osallistua. Mieheni katosi kuin taikaiskusta. Huutamisen, raivoamisen ja kiroilun jälkeen kaikki tulivat naama mutrulla marttyyrin kehät loistaen kirjoittamaan runoja ja nimiä kortteihin. Tässä vaiheessa mulla oli jo niin paha mieli mummojen puolesta, että kysyin heiltä suoraan, että onko äitienpäivän tekeminen minullekin näin vastenmielistä? Tämän verranko te arvostatte äitejänne ja mummojanne?
Nyt meillä on hiljaista. Mieheni marttyyrin kehä loistaa kyliltä tänne asti, kun hän lähti hakemaan kirjekuoria ja postimerkkejä. Minä mökötän sohvalla. Eniten ärsyttää se, miten helposti se hyvänmielen tuottamisen ilo katosi.
Samalla kun teimme kortteja, yritin nyplätä loppuun pitsiliinaa äidilleni. Se piti olla valmis jo huhtikuun alussa pidettävään kansalaisopiston näyttelyyn, mutta enpä saanut itsestäni tuolloin niin paljoa irti, että se olisi tullut tuolloin valmiiksi. Nyt se on kuitenkin valmis. Huoh.
Tiedättehän sen tunteen, kun olette tekemässä toiselle jotain kivaa ja mietitte miten iloiseksi se toinen tulee. Pakkailin pitsiliinaa äidille ja kaivoin kortteihin osoitteita ja pyysin lapsia hakemaan kortteihin runot. Tässä vaiheessa tunnelma lähti muuttumaan. Yksi teiniangstaaja huusi huoneestaan, ettei sen käsiala kelpaa kortteihin ja ei muuten tuu kirjoittamaan mitään. Nuori herra huusi koneelta ettei ehdi, ihan kohta. Vanhin tytär tuli auttamaan ja kirjoitti korttia kaikkien muiden naristessa. Vaihtari pakeni huoneeseensa, ettei tartte osallistua. Mieheni katosi kuin taikaiskusta. Huutamisen, raivoamisen ja kiroilun jälkeen kaikki tulivat naama mutrulla marttyyrin kehät loistaen kirjoittamaan runoja ja nimiä kortteihin. Tässä vaiheessa mulla oli jo niin paha mieli mummojen puolesta, että kysyin heiltä suoraan, että onko äitienpäivän tekeminen minullekin näin vastenmielistä? Tämän verranko te arvostatte äitejänne ja mummojanne?
Nyt meillä on hiljaista. Mieheni marttyyrin kehä loistaa kyliltä tänne asti, kun hän lähti hakemaan kirjekuoria ja postimerkkejä. Minä mökötän sohvalla. Eniten ärsyttää se, miten helposti se hyvänmielen tuottamisen ilo katosi.
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Pitsiä pitsiä ja vielä lisää pitsiä
Syksyllä opeteltiin nypläyksessä saksalaisia Scheenbergin nauhapitsejä. Alla pari harjoitustyötä tästä aiheesta.
Nyt tammikuussa siirryimme opettelemaan venäläisiä Vologdan nauhapitsejä. Erona aikaisempiin pitseihin on "koristenauhan" kuljetus pitsin mukana. Tässä ensimmäinen harjoittelukappale. Tätä ei ole päätelty, kun sitä ei ole vielä opetettu.
Nyt tammikuussa siirryimme opettelemaan venäläisiä Vologdan nauhapitsejä. Erona aikaisempiin pitseihin on "koristenauhan" kuljetus pitsin mukana. Tässä ensimmäinen harjoittelukappale. Tätä ei ole päätelty, kun sitä ei ole vielä opetettu.
Tämän jälkeen päätin hieman kokeilla taitojani ja tein Scheenbergin mallilla Vologdan pitsin tyyliin. Ja kas kummaa, tätäkään en ole päätellyt (tällaisia töitä mulla on aika paljon)
Kaikesta tästä nypläämisestä innostuneena tein sitten tilauksen Jatan aittaan ja tilasin uusia nypläyslankoja. Kuka sanoi, että nyplätyn pitsin pitää olla valkoista tai ruskeaa...
maanantai 24. helmikuuta 2014
Tulitikkuja tuunaamassa
Viime viikolla meidän lähi Tiimari sulki ovensa lopullisesti. Sitä ennen sieltä myytiin kaikki pois -70-90% alennuksella. Minäkin kävin päivittämässä askarteluvarastoa siellä. Paljoa ei mukaan lähtenyt, mutta jotain kuitenkin. Yksi ostos oli pitsi aiheiset leimasimet. Olen testannut niitä nyt sekä kortteihin, että tulitikkurasioihin.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Pienempiä projekteja
Olen listannut vuoden aikana tehtyjä remontteja ja projekteja. Kaikkien projektien ei aina tarvitse olla "isoja". Joskus pienikin projekti voi olla työläs ja kestää pitkään. Minulla tällainen projekti on ollut nypläämisen opettelu. Toki tähän vuoteen mahtuu paljon muitakin käsitöitä ja askarteluja. Nypläys kuvio lähti liikkeelle viime kesänä, jolloin löysimme siskoni kanssa kirpputorilta todella edullisesti nypläystyyny ja ison kasan nypylöitä ja lankoja. Paketti oli pakko ostaa ja elokuussa ilmoittauduinkin kansalaisopiston nypläyskurssille. Sen verran tuosta hommasta innostuin, että tein itselleni toisenkin nypläystyynyn. Alla kuvia viimevuoden pienemmistä projekteista ja aikaan saannoksista.
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Limppu
Näyttää tuo nypläyskin olevan hieman välinelaji. Minulle ei riitä yksi nypläystyyny. Nyt pitää saada limppu. Eroa noilla nypläystyynyillä on paljon. Nykyinen nypläystyynyni on puolipyöreä.
Siinä on rulla, jonka avulla pitsiä voi tehdä metri tolkulla. Limppu, jonka nyt haluaisin, muistuttaa todellakin limppua. Ideana siinä on se, että sen päällä voi nyplätä isonkin liinan.
Tässä kolme eri kokoista limppua päällekkäin. Tuollainen olisi nyt työn alla. Saa nähdä mitä siitä tulee.
Siinä on rulla, jonka avulla pitsiä voi tehdä metri tolkulla. Limppu, jonka nyt haluaisin, muistuttaa todellakin limppua. Ideana siinä on se, että sen päällä voi nyplätä isonkin liinan.
Tässä kolme eri kokoista limppua päällekkäin. Tuollainen olisi nyt työn alla. Saa nähdä mitä siitä tulee.
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Pitsiliina
Viime syksynä aloittamallani nypläyskurssilla olen vihdoinkin saanut ensimmäisen pitsiliinan valmiiksi. Tai oikeastaan reunapitsin. Työn eri vaiheista näet tarkemman kuvauksen blogissa Marjaniemen malliin, joka on minun ja siskoni yhteinen blogi. Siinä kerromme kummankin käsityöharrastuksista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













