TAHTOO TAAS REMPATA!!!

Eihän tästä mitään tule, kun ei osaa olla tekemättä mitään. Nyt kun ei olla jaksettu remontoida vähään aikaan, niin ollaan sitten tehty käsitöitä ja puutöitä vaikka millä mitalla. Mieheni on tehnyt minulle käsitöihin kaikkea tarpeellista. Tytöille tarjottimia ja palikkakalentereita. Minä olen neulonut sukkia, puseroita, kaulaliinoja ja tietysti nyplännyt. Mutta nyt se taas iski: pakottava tarve remontoida jotain.

Takkahuone on ollut keskeneräinen jo pitkän aikaa. Nyt saa luvan lähteä kamala ruskea laatta lattia ja tilalle saa tulla uusi laatta ja takan takana olevaan seinään pinnoite.

Silloin kun muutimme, oli takkahuoneen seinät peitetty tumman ruskealla, puukuviota muistuttavalla muovisella sisustus levyllä. 

Päästäksemme eroon tuosta tummasta ja synkästä tilasta, maalaismme seinät valkoiseksi. Jo pelkästään tuo muutti huoneen kokonaan.

Nyt olemme kuitenkin jo poistaneet nuo muovilevyt ja maalanneet seinät valkoisella Jääruusun sävyllä. Takan takana oleva seinä on taas maalattu mustaksi ja odottaa Tikkurilan tunto kivimursketta. Meille väriksi tulee musta garbo

Lattian valinta on vielä auki, vaikka vanha laatoitus on poistettu ja lattia tasoitettu uusia laattoja silmällä pitäen. Tällä hetkellä lattia suosikkina on Laatta Studion Whitestone laatta.

PIENI SEINÄN PÄTKÄ

Niinhän siinä kävi, että tätä vuotta ehti kulua peräti kolme päivää että maltettiin olla tekemättä mitään remonttia tai muutosta. Näistä kolmesta päivästä yhden vietin töissä ja isäntä naputteli sillä välin makuuhuoneen oven listat paikalleen. Vai pitäisikö tuo listojen naputtelukin laskea remontiksi?!?!

Se kohde, josta ajattelin nyt kertoa, on pieni seinän pätkä keittiön ja takkahuoneen välillä. Oikeastaan se ei ole edes seinän pätkä, vaan osa muuria, jonka sisällä menee hormit. Tuo pieni seinä on ollut kysymerkki koko keittiöremontin ajan. Olin pohtinut, että pitäisikö sen olla samanlainen kuin keittiön puolella vai samanlainen kuin takkahuoneen puolella. Kun päätöksen teko on ollut niin vaikeaa, olen jättänyt seinän lähes koskemattomaan tilaan. Nyt kuitenkin tulin siihen tulokseen, että seinästä tulee samanlainen kuin keittiössäkin.

Alunperin seinä oli kaakeloitu samalla laatalla, jota oli keittiön seinissäkin. Laatat poistettiin samalla kun niitä poistettiin muualtakin keittiöstä. Sen jälkeen seinälle ei oltu tehty mitään. Nyt ei auttanut muu kuin ottaa taltta ja vasara käteen ja alkaa naputtelemaan tasoitetta irti.

Kun tasoite oli poistettu, maalattiin seinä samanlaiseksi kuin keittiön puolella.

Kylläpäs tulikin hyvä mieli, kun sai jotain näkyvää aikaiseksi.

TIKULLA SILMÄÄN

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee! Nyt pitää varmaan tökätä tikulla silmään, sillä muistelen vielä kerran mitä kaikkea viimevuonna tulikaan tehtyä.

Tammikuussa tuunasin puisesta viinipullon laatikosta itselleni työkalupakin ja teimme oman version Dots naulakoista.

Helmikuussa sain tilaamani sohvapöydän, yritin asennekasvattaa tyttäriäni, vietimme lainatyttäremme vanhojentansseja, saimme ihanan kummitytön ja kyllästyin rumiin tulitikkuaskeihin ja tuunasin ne paremmin katseen kestäviksi.

Maaliskuussa olimme jo aloittaneet keittiöremonttia ja kaataneet seiniä ja repineet kattoa auki ihan kyllästymiseen saakka. Totesin taas kerran, että minulla on sellainen antiviherpeukalo, ettei vastaavaa taida olla muilla. Saimme kuitenkin kissojen raapimis-/kiipeilypuun valmiiksi.

Huhtikuu meni seinien, kattojen ja lattioiden purkamisessa. Sama jatkui toukokuussakin. Maalis- toukokuun vaihteessa saimme kuitenkin öljyttyä terassin ja toukokuussa sain kylvettyä ensimmäiset kasvit kasvatuslaatikoihin.

Kesäkuu oli meille se kauan odotettu kohokohta: uusi keittiö tuli. Sitä ennen piti saada seinät maalattua, lattiat laitettua ja kattokin kuntoon. Kesäkuussa päättyi myös meidän vuosi isäntäperheenä. Tähän mennessä italialaistytöstä oli tullut osa meidän perhettä. Kesäkuun lopulla aloittelimme myös tyttären rippijuhlien valmistelun tekemällä kutsukortit.

Heinäkuussa nautittiin enimmäkseen kesästä. Aloittelimme sisäkaton panelointia ja aloimme muuttamaan yhtä varastohuonetta askarteluhuoneeksi. Kaikki nämä jatkuivat elokuussa, jolloin remontti saatiin siihen malliin, että pystyimme viettämään tyttären rippijuhlaa. Myös kauan odotettu liesituuletin tuli. Maalasin ruokapöydän ja tuolit uuteen uskoon, kun ne eivät enää värinsä puolesta sopineet sisutukseen. Kiinnitettiin seinälle mieheni tekemät hyllyt.

Syyskuussa alkoi remonttikrapula iskeä päälle. Ei kuitenkaan aivan täysin. Askarteluhuone oli vielä kesken (ja on edelleen), mutta saimme sinne kaapit seinille ja ylimääräiseksi jääneistä lattialaminaateista tein välitasoon paneloinnin.

Lokakuu meni enemmänkin käsitöiden parissa. Kävin hopeakoru kurssilla ja pitsin nypläyskurssilla

Marraskuussa laitoimme tyttären huoneeseen uuden lattian. Vietimme Halloween juhlia ja pikkujouluja. Ja tietysti aloimme fiilistelemään Joulun tuloa.

Joulukuussa pojan huone sai uudet tapetit seinälle (koska huoneen sisustus on vielä kesken, en ole siitä mitään kirjoittanut) ja lopun aikaa keskityimmekin Joulun odottamiseen ja sen viettämiseen.

HULLU

Kesällä vannoin kautta kiven ja kannon, että meillä ei remonttia vähään aikaan tehdä. Ja jos edes ehdotan sellaista, niin minut voi viedä suoraan hullujen huoneelle. Nyt ollaan varmaan siinä tilanteessa, että minut voisi sinne hullujen huoneelle toimittaa.

Perjantaina varauduin viikonlopun viettoon lainaamalla kirjan ja hakemalla kaupasta herkkuja. Ostin sipsejä ja dippiä, karkkia ja tietysti pullon punaviiniä. Tarkoitus oli nauttia koko viikonloppu kirjasta ja herkuista. Lojua sohvalla ja levätä. Nauttia kiireettömyydestä ja siitä, ettei ole mitään tekemistä.

Hyvinhän se viikonloppu alkoi. Pojalla oli kaveri yökylässä ja teimme heille retkipedin olohuoneen lattialle. Katsoimme leffaa ja herkuttelimme porukalla. Sitten koitti lauantai ja mieheni katosi ulos. Jonkun ajan kuluttua lähdin katsomaan, että mitä hän siellä puuhailee. Perhana, hän oli aloittanut varaston tyhjennyksen. Tyynesti hän ilmoitti, että nyt laitetaan ne kaapit sinne varaston seinälle. Kyseessä oli siis se samainen varasto, joka sai kesällä laminaatit lattiaan ja jonne siirrettiin keittiön vanhoja kaapistoja ja pöytätasoja. Varasto, josta oli tarkoitus tehdä askarteluhuone.

Se siitä leppoisasta ja rauhallisesta viikonlopusta.

Kun kerran hommat oli jo aloitettu, ei auttanut muu, kuin tulla auttamaan. Viimeksi homma pysähtyi siihen, että emme löytäneet tukipuita seinän rungosta. Porailimme koereikiä ympäri seinää ja aina ruuvit vain humpsahtivat seinän läpi. Viime viikolla mieheni oli ottanut järeämmät aseet käyttöön ja porannut muutaman isomman reijän seinään. Sieltähän ne tukipuut vihdoinkin löytyi. Normaalisti, kun ne ovat pystyasennossa, niin nämä olivatkin vaaka-asennossa.

Nyt on yläkaapit saatu seinälle. Hieman jäi harmittamaan, että en jaksanut alkaa vaihtamaan huoneeseen tapetteja, mutta sekin murhe ratkesi sillä, että liimasin lattiaremontista jääneitä laminaatteja pöytätason ja ylähyllyjen väliin jäävään seinään.

Ilmoitin miehelleni, että ei turhaan kiinnitä ovia kaappeihin, koska ajattelin maalata ne. Ensimmäisenä testasin jostain maalaus urkasta jäänyttä mustaa seinämaalia laatikostoihin. Vedin sitä siveltimellä niin ohuesti, että vanha puupinta kuulsi paikka paikoin läpi. Totesin, että laatikot saavat jäädä juuri sellaisiksi. Nyt pitäisi vielä maalata loputkin ovet. Alaovet mustalla ja yläkaappien over valkoisella. Valkoinen on vielä testaamatta. Saa nähdä millaista jälkeä tulee.

Varastoon oli kertynyt niin paljon tavaraa (etenkin minun askartelu- ja käsityötarvikkeita) että olin osan jo kokonaan unohtanut. Niitä olen nyt kaksi päivää järjestellyt paikoilleen. Järkyttävä urakka! Onneksi tulee samalla tehtyä jonkun sortin inventaario ja voi osan tavaroista heittää pois. Nyt alkaa olla tilaa askarrella :)

Totesin tänään miehelleni, että kyllä me ollaan hulluja. Kun miehelläni ei enää ollut tekemistä varastossa, niin hän oli ottanut takkahuoneen työn alle jo oli alkanut uusimaan sinne seiniä. Vanhat lastulevyt ja villat pois ja uutta pintaa tilalle. Kumpikin ollaan aivan innoissaan kun saadaan taas tehdä jotain.

Vihdoinkin!

Jes!!!! Liesituuletin tuli vihdoinkin! Hyvä etten hyökännyt kuskin kaulaan, kun hän tuli tuomaan sen. No kerroin kyllä hänelle, että hän on pelastanut päiväni ja varmaan loppu elämäni kun saamme vihdoin ja viimein remontin loppuun (ja siivottua loput remontti jätteet pihalta).Mahtoi siinä olla kuskilla pokassa pysymistä kun keski-ikäinen nainen hyökkää bikinit päällä, yltä päältä jauhoissa hänelle mesoamaan. Lapsetkin sanoi, että miten sä äiti nyt noin menit sitä vastaan. Oisit edes pukenut jotain päälle. Vaan eipä siinä innostuksessa tullut mieleenkään kurkata peiliin.

Kun mieheni tuli kotiin, asensi hän liesituulettimen heti paikalleen ja soitti sähkärille, että milloin hän ehtisi tulla kytkemään sähköt laitteeseen. Nyt se on sitten kytketty toimintaan ja testattukin.

Täytyy myöntää, ettei tuohon keittöön muun laista liesituuletinta olisi voinut laittaa. Se sopii tuohon aivan täydellisesti.

Eikä siinä vielä kaikki. Viimeviikolla kävimme paikallisessa lamppu kaupassa ja tilasimme kiskoihin aluksi neljä lamppua. Samalla kun sähkäri kytki liesituulettimen, kytki hän myös valokiskot. Nyt meillä on keittiössä valotkin.

Samalla kytkettin myös kaappien lamput toimimaan.

Eikä siinäkään vielä kaikki, samaisen lamppu kaupan kautta saamme eteisen lamppuun uuden pallon joka suli joku aika sitten. Siitä kerroinkin täällä. 

Voi ihanuutta! Keittiössä alkaa remontti olla jo hallussa, nyt vain sisustamaan.

Varastosta askarteluhuoneeksi

Kun varaston lattia oli betonia ja huoneessa ei ollut ainuttakaan hyllyä tai kaappia ja se on oikeasti toiminut varastona, niin voitte vaan arvata millaisesta kaaoksesta tarina kertookaan.

Olimme jo pitkään suunnitelleet, että yhdestä varastosta voisi tehdä askarteluhuoneen. Minkä rakastan kaikkea käsillä tekemistä ja niin myös mieheni. Homma lähti siitä, että varasto tyhjennettiin. Ei olisi aivan heti uskonut miten paljon tavaraa sinne oli kertynyt parissa vuodessa, mitä olemme täällä asuneet. Sillä tavara määrällä saatiin täytettyä koko autokatos. Voisinpa väittää, että siitä romu määrästä suurin osa olisi sellaista minkä saisi surutta heittää roskiin.

Kun huone oli tyhjä olikin vuorossa laminaatin asennus. Olimme hakeneet lähimmästä Byggmaxista halvinta mahdollista laminaattia. Ajattelimme että kun huone ei olisi yhtä kovassa käytössä kuin normaalissa käytössä olevat huoneet, niin huonompillatuisempikin käy. Laatueron huomasi laminaatteja asentaessa. Ei meinannut mennä ilman tuskia paikoilleen. Laminaatit oli pakko vääntää paikoilleen käsin, kun pontit hajosivat niin helposti. Kyllä siinä muutama kirosana tuli sanottua sekä minulla, että miehelläni.

Kaiken kiroamisen päätteeksi lattia saatiin laitettua paikoilleen ja vanhat jalklistat tuonne hyötykäyttöön. Seuraavana oli vuorossa vanhojen keittiön laatikostojen ja kaappien asentaminen varastoon. Alakaappien ja pöytätsojen kanssa kaikki menikin ihan hyvin. Kinastelimme kumpi saisi isomman pöydän tai enemmän säilytystilaa. Ja tietenkin päädyimme aivan oikeaan ratkaisuun. Minulle isompaa ja enemmän. Oikeasti siihen oli selkeä syy siinä, että minun askartelu harrastus on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten. Tavaraa on kertynyt niin paljon, että tarvitsen todellakin paljon säilytys tilaa kaikille leimasimille ja leikkureille ja kaikelle muulle krääsälle.

Hauskuus loppuikin siihen, sillä kun oli vuorossa alkaa asentamaan yläkaappeja, niin törmäsimme oikeaan ongelmaan. Seinän takaa ei nimittäin löytynyt mitään tukipuita. Joka ainoa ruuvi humpsahti seinän läpi ja jäi pyörimään tyhjää. Siinä sitä sitten oltiinkin ihmeissään. Voitte vain arvata kuinka monta ruuvin reikää seinässä nyt on. Ei kuulunut mitään eroa kun koputtelimme seinää.

Tässä vaiheessa meinasi itku päästä. Olin jo toivonut, että saisimme laitettua kaikki vanhat kaapit sinne varastoon. Olisin saanut järjesteltyä tavarani paikoilleen ja heitettyä turhat tavarat pois. Vaan ei, romulaatikot lojui edelleen autokatoksessa ja vanhat yläkaapit terassilla. Ja kun projektille oli varattu aikaa ainoastaan se yksi viikonloppu, niin homma pysähtyi siihen. Kannoimme laatikot takaisin sisälle ja se siitä. Jatketaan sitten kun taas on aikaa ja mahdollisuutta.

Tästä taisi tulla taas yksi meidän ikuisuusprojekteista.

The Wall

Onko teistä kukaan kuullut Wall sisustus levyistä? Ensimmäisen kerran törmäsin niihin viime keväänä "Tervetuloa kotiin" ohjelmassa. Siellä yksi seinä sai geometrisen kolmiulotteisen pinnoitteen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Ensin haaveilin laittavani keittiön tiiliseinän päälle tällaisen sisustuslevyn, mutta jokin jäi vaivaamaan ja päädyin vain maalaamaan tiiliseinän. Nämä sisustuslevyt jäivät kuitenkin aivojeni perukoille härnäämään mua.

Tiiliseinän vieressä oleva gyproc-seinä oli niin alaston ja tylsä, että olimme pohtineet päämme puhki mitä sille voisi tehdä. Ja sitten nämä levyt tulivat paikallisessa Värisilmässä taas vastaan. Tilasimme pienelle seinälle kahdeksan laattaa (olisi riittänyt neljä). Ovat ilmeisesti aika kysyttyä tavaraa, kun niiden saaminen viivästyi ensinnäkin muutamalla viikolla ja toimittivat vielä juuri sen verran kuin tarvitsimme (normaalisti olisivat myyneet täysinä paketteina ja me ei tarvittu niin paljoa). Kuvionitina oli perinteinen tiiliseinä, kun se tuntui sopivan parhaiten meidän nykyiseen tiiliseinään.

Tässä pieni mainos vielä tuotteen sivuilta:

WALL+

Wall+ sisustuslaatat valmistetaan Suomessa luonnonkuitukomposiitista. WALL+:n valmistuksessa käytetty luonnonkuitukomposiitti on täysin kierrätettävä materiaali. Vanhat WALL+ sisustuslaatat voidaan uusiokäyttää uusien laattojen valmistuksessa. Materiaali on erittäin kestävää ja sen vuoksi laattoja voidaan asentaa sisätilojen lisäksi myös ulos, saunaan ja kosteisiin tiloihin. Pinta on likaa hylkivä, joten WALL+ sisustuslaatat sopivat hyvin myös keittiön välitiloihin.

Lisää tietoja löytyy tästä linkistä

Mutta palataan meidän keittiöön, jossa uudet levyt on jo liimattu seinään.