TIKULLA SILMÄÄN

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee! Nyt pitää varmaan tökätä tikulla silmään, sillä muistelen vielä kerran mitä kaikkea viimevuonna tulikaan tehtyä.

Tammikuussa tuunasin puisesta viinipullon laatikosta itselleni työkalupakin ja teimme oman version Dots naulakoista.

Helmikuussa sain tilaamani sohvapöydän, yritin asennekasvattaa tyttäriäni, vietimme lainatyttäremme vanhojentansseja, saimme ihanan kummitytön ja kyllästyin rumiin tulitikkuaskeihin ja tuunasin ne paremmin katseen kestäviksi.

Maaliskuussa olimme jo aloittaneet keittiöremonttia ja kaataneet seiniä ja repineet kattoa auki ihan kyllästymiseen saakka. Totesin taas kerran, että minulla on sellainen antiviherpeukalo, ettei vastaavaa taida olla muilla. Saimme kuitenkin kissojen raapimis-/kiipeilypuun valmiiksi.

Huhtikuu meni seinien, kattojen ja lattioiden purkamisessa. Sama jatkui toukokuussakin. Maalis- toukokuun vaihteessa saimme kuitenkin öljyttyä terassin ja toukokuussa sain kylvettyä ensimmäiset kasvit kasvatuslaatikoihin.

Kesäkuu oli meille se kauan odotettu kohokohta: uusi keittiö tuli. Sitä ennen piti saada seinät maalattua, lattiat laitettua ja kattokin kuntoon. Kesäkuussa päättyi myös meidän vuosi isäntäperheenä. Tähän mennessä italialaistytöstä oli tullut osa meidän perhettä. Kesäkuun lopulla aloittelimme myös tyttären rippijuhlien valmistelun tekemällä kutsukortit.

Heinäkuussa nautittiin enimmäkseen kesästä. Aloittelimme sisäkaton panelointia ja aloimme muuttamaan yhtä varastohuonetta askarteluhuoneeksi. Kaikki nämä jatkuivat elokuussa, jolloin remontti saatiin siihen malliin, että pystyimme viettämään tyttären rippijuhlaa. Myös kauan odotettu liesituuletin tuli. Maalasin ruokapöydän ja tuolit uuteen uskoon, kun ne eivät enää värinsä puolesta sopineet sisutukseen. Kiinnitettiin seinälle mieheni tekemät hyllyt.

Syyskuussa alkoi remonttikrapula iskeä päälle. Ei kuitenkaan aivan täysin. Askarteluhuone oli vielä kesken (ja on edelleen), mutta saimme sinne kaapit seinille ja ylimääräiseksi jääneistä lattialaminaateista tein välitasoon paneloinnin.

Lokakuu meni enemmänkin käsitöiden parissa. Kävin hopeakoru kurssilla ja pitsin nypläyskurssilla

Marraskuussa laitoimme tyttären huoneeseen uuden lattian. Vietimme Halloween juhlia ja pikkujouluja. Ja tietysti aloimme fiilistelemään Joulun tuloa.

Joulukuussa pojan huone sai uudet tapetit seinälle (koska huoneen sisustus on vielä kesken, en ole siitä mitään kirjoittanut) ja lopun aikaa keskityimmekin Joulun odottamiseen ja sen viettämiseen.

HULLU

Kesällä vannoin kautta kiven ja kannon, että meillä ei remonttia vähään aikaan tehdä. Ja jos edes ehdotan sellaista, niin minut voi viedä suoraan hullujen huoneelle. Nyt ollaan varmaan siinä tilanteessa, että minut voisi sinne hullujen huoneelle toimittaa.

Perjantaina varauduin viikonlopun viettoon lainaamalla kirjan ja hakemalla kaupasta herkkuja. Ostin sipsejä ja dippiä, karkkia ja tietysti pullon punaviiniä. Tarkoitus oli nauttia koko viikonloppu kirjasta ja herkuista. Lojua sohvalla ja levätä. Nauttia kiireettömyydestä ja siitä, ettei ole mitään tekemistä.

Hyvinhän se viikonloppu alkoi. Pojalla oli kaveri yökylässä ja teimme heille retkipedin olohuoneen lattialle. Katsoimme leffaa ja herkuttelimme porukalla. Sitten koitti lauantai ja mieheni katosi ulos. Jonkun ajan kuluttua lähdin katsomaan, että mitä hän siellä puuhailee. Perhana, hän oli aloittanut varaston tyhjennyksen. Tyynesti hän ilmoitti, että nyt laitetaan ne kaapit sinne varaston seinälle. Kyseessä oli siis se samainen varasto, joka sai kesällä laminaatit lattiaan ja jonne siirrettiin keittiön vanhoja kaapistoja ja pöytätasoja. Varasto, josta oli tarkoitus tehdä askarteluhuone.

Se siitä leppoisasta ja rauhallisesta viikonlopusta.

Kun kerran hommat oli jo aloitettu, ei auttanut muu, kuin tulla auttamaan. Viimeksi homma pysähtyi siihen, että emme löytäneet tukipuita seinän rungosta. Porailimme koereikiä ympäri seinää ja aina ruuvit vain humpsahtivat seinän läpi. Viime viikolla mieheni oli ottanut järeämmät aseet käyttöön ja porannut muutaman isomman reijän seinään. Sieltähän ne tukipuut vihdoinkin löytyi. Normaalisti, kun ne ovat pystyasennossa, niin nämä olivatkin vaaka-asennossa.

Nyt on yläkaapit saatu seinälle. Hieman jäi harmittamaan, että en jaksanut alkaa vaihtamaan huoneeseen tapetteja, mutta sekin murhe ratkesi sillä, että liimasin lattiaremontista jääneitä laminaatteja pöytätason ja ylähyllyjen väliin jäävään seinään.

Ilmoitin miehelleni, että ei turhaan kiinnitä ovia kaappeihin, koska ajattelin maalata ne. Ensimmäisenä testasin jostain maalaus urkasta jäänyttä mustaa seinämaalia laatikostoihin. Vedin sitä siveltimellä niin ohuesti, että vanha puupinta kuulsi paikka paikoin läpi. Totesin, että laatikot saavat jäädä juuri sellaisiksi. Nyt pitäisi vielä maalata loputkin ovet. Alaovet mustalla ja yläkaappien over valkoisella. Valkoinen on vielä testaamatta. Saa nähdä millaista jälkeä tulee.

Varastoon oli kertynyt niin paljon tavaraa (etenkin minun askartelu- ja käsityötarvikkeita) että olin osan jo kokonaan unohtanut. Niitä olen nyt kaksi päivää järjestellyt paikoilleen. Järkyttävä urakka! Onneksi tulee samalla tehtyä jonkun sortin inventaario ja voi osan tavaroista heittää pois. Nyt alkaa olla tilaa askarrella :)

Totesin tänään miehelleni, että kyllä me ollaan hulluja. Kun miehelläni ei enää ollut tekemistä varastossa, niin hän oli ottanut takkahuoneen työn alle jo oli alkanut uusimaan sinne seiniä. Vanhat lastulevyt ja villat pois ja uutta pintaa tilalle. Kumpikin ollaan aivan innoissaan kun saadaan taas tehdä jotain.

Perhanan italialaiset

Meillä odotellaan edelleen sitä liesituuletina. Katto on auki ja näyttää kamalalta. Keittiömyyjä on pommitellut maahantuojaa ja maahantuoja valmistajaa. Italiasta oli luvattu liesituuletin jo viikolla 25. Ei näkynyt sillä viikolla, eikä seuraavalla. Eikä ole näkynyt vieläkään. Unohdetaan sitten katto vähäksi aikaa.

Silloin remontin aikana rakensimme väliaikaisen keittön takkahuoneeseen. Siellä se on edelleen odottamassa siirtoa varastoon. Varasto puolestaan odottaa ensin lattiaa. Mutta eipä odota enää kauaa. Viikonloppuna on tarkoitus laittaa jotkut halvat laminaatit varaston lattiaan ja laittaa keittiöstä jääneitä kaappeja sinne. Varastosta on tulossa meille askarteluhuone.

Keittiöstä jäi pitkiä pöytätasoja, laatikostoja ja kaappeja. Niistä on tarkoitus rakentaa varastoon oikea askarteluhuone. Seinäkaapit laitetaan varaston seinille ja laatikostot ja kaapit sitten pöytätasojen alle. Olisi ollut kyllä kiva irroitella varaston seiniltä kaikki tapetit pois (nyt siellä on joka seinällä erilaista tapettia) ja vaikka maalata se sisätilojen musta-valkoisuuden vastakohdaksi, eli oikein värikkääksi. Mutta nyt ei kyllä ole aikaa eikä jaksamista.

Tämän muutoksen myötä saadaan takkahuonekin taas takkahuoneeksi.

Mutta keittiö on muuten oikein toimiva ja minusta alkaa kuoriutumaan oikea mestari kokki. Perjantaina pääsimme herkuttelemaan pesto-pekoni pastalla ja mansikka-mozzarella salaatilla.

Rippijuhlien valmisteluja vol.1

Tyttärelläni on elokuussa rippijuhla. Suunnitelmat on käynnissä jo täyttä häkää. Mutta ensin hänen pitää käydä rippileiri. Silloin kun itse kävin rippikoulun (joka oli meillä ainoa vaihtoehto), ei ollut puhettakaan sellaisista rippileireistä jolle tyttäreni lähtee. Hän lähtee Saariselälle vaellusrippileirille. Seurakunta on järjestänyt sellaisia jo kymmen vuotta, joten valvojat tietävät mitä on tulossa. Huh huh, itse en kestäisi laumaa hormoonimylläkässä eläviä nuoria.

Kutsukorttien teko juhlia varten on aloitettu parilla mallikappaleella. Tai oikeastaan se aloitettiin nettisurffailulla ja samalla kerättiin ajatuksia ja ideoita siitä, millaiset kutsukortit tehdään. Ensin kerättiin yhteen läjään kaikki kivat ja sitten alettiin vain karsimaan niistä yksi kerrallaan vaihtoehtoja pois. Lopuksi löytyi ajatus mallista...

Näistä kahdesta päädyttiin tuohon pitkän malliseen. Nyt meillä on taas korttitehdas pystyssä ja toivottavasti meillä on kohta iso läjä kutsuja valmiina lähetettäväksi.

Äitienpäivä valmisteluja

Viikonloppuna aloittelimme tekemään mummoille kortteja. Meillä mummoja, joita pitää muistaa, on yhteensä viisi. Tuo taitaa olla normaali määrä uusioperheissä. Vaikka meillä on mummoja näinkin paljon, niin silti osa heistä on lapsille niin etäisiä, että he kysyvät välillä kuka se sellainen mummo on. Etenkin mieheni äiti pitää todella vähän yhteyttä meihin. Onhan meillä välimatkaa toki monta sataa kilometriä, mutta silti yhteyden pito on todella vähäistä. Minun äitini, joka asuu aivan yhtä kaukana, soittelee sekä minulle, että lapsille viikoittain.

Samalla kun teimme kortteja, yritin nyplätä loppuun pitsiliinaa äidilleni. Se piti olla valmis jo huhtikuun alussa pidettävään kansalaisopiston näyttelyyn, mutta enpä saanut itsestäni tuolloin niin paljoa irti, että se olisi tullut tuolloin valmiiksi. Nyt se on kuitenkin valmis. Huoh.

Tiedättehän sen tunteen, kun olette tekemässä toiselle jotain kivaa ja mietitte miten iloiseksi se toinen tulee. Pakkailin pitsiliinaa äidille ja kaivoin kortteihin osoitteita ja pyysin lapsia hakemaan kortteihin runot. Tässä vaiheessa tunnelma lähti muuttumaan. Yksi teiniangstaaja huusi huoneestaan, ettei sen käsiala kelpaa kortteihin ja ei muuten tuu kirjoittamaan mitään. Nuori herra huusi koneelta ettei ehdi, ihan kohta. Vanhin tytär tuli auttamaan ja kirjoitti korttia kaikkien muiden naristessa. Vaihtari pakeni huoneeseensa, ettei tartte osallistua. Mieheni katosi kuin taikaiskusta. Huutamisen, raivoamisen ja kiroilun jälkeen kaikki tulivat naama mutrulla marttyyrin kehät loistaen kirjoittamaan runoja ja nimiä kortteihin. Tässä vaiheessa mulla oli jo niin paha mieli mummojen puolesta, että kysyin heiltä suoraan, että onko äitienpäivän tekeminen minullekin näin vastenmielistä? Tämän verranko te arvostatte äitejänne ja mummojanne?

Nyt meillä on hiljaista. Mieheni marttyyrin kehä loistaa kyliltä tänne asti, kun hän lähti hakemaan kirjekuoria ja postimerkkejä. Minä mökötän sohvalla. Eniten ärsyttää se, miten helposti se hyvänmielen tuottamisen ilo katosi.

Tulitikkuja tuunaamassa

Viime viikolla meidän lähi Tiimari sulki ovensa lopullisesti. Sitä ennen sieltä myytiin kaikki pois -70-90% alennuksella. Minäkin kävin päivittämässä askarteluvarastoa siellä. Paljoa ei mukaan lähtenyt, mutta jotain kuitenkin. Yksi ostos oli pitsi aiheiset leimasimet. Olen testannut niitä nyt sekä kortteihin, että tulitikkurasioihin.

Ystävät ovat kuin suklaamurusia elämän pikkuleivässä.

Viime torstaina olin aikuisten askartelukerhossa. Olin tutustunut yhteen ryhmäläiseen juuri internetin ihmeellisen maailman kautta. En kuitenkaan koskaan ollut tavannut häntä kasvotusten. Ryhmä kasaantui ystävistä ja ystävän ystävistä joita yhdisti käsillä tekemisen ilo. Tapaamisen olimme organisoineet yhdessä ja tilat saimme paikalliselta kirjastolta ilmaiseksi käyttöön. Torstaina karkasin hieman aikaisemmin töistä, että ehdin pakata tarpeelliset askartelumateriaalit mukaan. Yritin pakata mukaan vain oleellisimmat asiat, mitä korttien tekemiseen tarvitaan.

Eihän ne kaikki kamat tuohon yhteen koriin mahtuneet. Kori kainalossa ja kädet täynnä tavaraa hiippailin kerhoon tapaamaan uusia ystäviäni. Hieman jännitti mennä täysin vieraiden ihmisten joukkoon, mutta hassusti me kaikki tultiin heti tosi hyvin juttuun. Niin se vain on, että erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä yhdistää yhteinen mielenkiinto. Vai onko se niin, että samantyyliset ihmiset ajautuvat tiettyjen harrastusten pariin.

Parin tunnin aikaan ei paljoa saatu valmiiksi, mutta sainpahan aloitettua ystävänpäivän kortit ja tänään tein ne loppuun.

Minun työkalupakki DIY

Meillä on mieheni kanssa hieman erilainen mielipide siitä missä työkaluja pidetään. Hänen mielestä ne kuuluvat autotalliin omille paikoilleen. Minun mielestäni myös sisällä pitäisi olla ne eniten tarvitut työkalut. Päädyimme siihen että jos minä haluan sisälle omat työkalut, niin voin ne sitten itse myös hankkia. Hänen työkalunsa pysyvät autotallissa.
Olen jo jonkin aikaa etsinyt itselleni pientä työkalupakkia. Koska en halua sellaista muovista laatikkoa, joita kaupat ovat pullollaan, on pakki ollut hankkimatta. Jouluna saimme lahjaksi viinipullon joka oli kivasti pakattu puiseen rasiaan. Kun viini oli juotu, omin laatikon itselleni.

Koska laatikkoon tulee työkaluja, jotka käytössä irroittaisivat maalin sisältä, päädyin maalaamaan laatikon vain ulkopuolelta. Kun laatikko oli maalattu, kirjoitin kanteen vielä Tools, jotta tiedettäisiin mitä laatikko sisältää.

Nyt minulla on työkalupakki, mutta työkalut puuttu. Enköhän minä löydä jossain vaiheessa myös sellaiset työkalutkin, jotka minua viehättää. Eihän tällaiseen pakkiin, voi mitään tavallisia työkaluja laittaa.