Kesällä vannoin kautta kiven ja kannon, että meillä ei remonttia vähään aikaan tehdä. Ja jos edes ehdotan sellaista, niin minut voi viedä suoraan hullujen huoneelle. Nyt ollaan varmaan siinä tilanteessa, että minut voisi sinne hullujen huoneelle toimittaa.
Perjantaina varauduin viikonlopun viettoon lainaamalla kirjan ja hakemalla kaupasta herkkuja. Ostin sipsejä ja dippiä, karkkia ja tietysti pullon punaviiniä. Tarkoitus oli nauttia koko viikonloppu kirjasta ja herkuista. Lojua sohvalla ja levätä. Nauttia kiireettömyydestä ja siitä, ettei ole mitään tekemistä.
Hyvinhän se viikonloppu alkoi. Pojalla oli kaveri yökylässä ja teimme heille retkipedin olohuoneen lattialle. Katsoimme leffaa ja herkuttelimme porukalla. Sitten koitti lauantai ja mieheni katosi ulos. Jonkun ajan kuluttua lähdin katsomaan, että mitä hän siellä puuhailee. Perhana, hän oli aloittanut varaston tyhjennyksen. Tyynesti hän ilmoitti, että nyt laitetaan ne kaapit sinne varaston seinälle. Kyseessä oli siis se samainen varasto, joka sai kesällä laminaatit lattiaan ja jonne siirrettiin keittiön vanhoja kaapistoja ja pöytätasoja. Varasto, josta oli tarkoitus tehdä askarteluhuone.
Se siitä leppoisasta ja rauhallisesta viikonlopusta.
Kun kerran hommat oli jo aloitettu, ei auttanut muu, kuin tulla auttamaan. Viimeksi homma pysähtyi siihen, että emme löytäneet tukipuita seinän rungosta. Porailimme koereikiä ympäri seinää ja aina ruuvit vain humpsahtivat seinän läpi. Viime viikolla mieheni oli ottanut järeämmät aseet käyttöön ja porannut muutaman isomman reijän seinään. Sieltähän ne tukipuut vihdoinkin löytyi. Normaalisti, kun ne ovat pystyasennossa, niin nämä olivatkin vaaka-asennossa.
Nyt on yläkaapit saatu seinälle. Hieman jäi harmittamaan, että en jaksanut alkaa vaihtamaan huoneeseen tapetteja, mutta sekin murhe ratkesi sillä, että liimasin lattiaremontista jääneitä laminaatteja pöytätason ja ylähyllyjen väliin jäävään seinään.
Ilmoitin miehelleni, että ei turhaan kiinnitä ovia kaappeihin, koska ajattelin maalata ne. Ensimmäisenä testasin jostain maalaus urkasta jäänyttä mustaa seinämaalia laatikostoihin. Vedin sitä siveltimellä niin ohuesti, että vanha puupinta kuulsi paikka paikoin läpi. Totesin, että laatikot saavat jäädä juuri sellaisiksi. Nyt pitäisi vielä maalata loputkin ovet. Alaovet mustalla ja yläkaappien over valkoisella. Valkoinen on vielä testaamatta. Saa nähdä millaista jälkeä tulee.
Varastoon oli kertynyt niin paljon tavaraa (etenkin minun askartelu- ja käsityötarvikkeita) että olin osan jo kokonaan unohtanut. Niitä olen nyt kaksi päivää järjestellyt paikoilleen. Järkyttävä urakka! Onneksi tulee samalla tehtyä jonkun sortin inventaario ja voi osan tavaroista heittää pois. Nyt alkaa olla tilaa askarrella :)
Totesin tänään miehelleni, että kyllä me ollaan hulluja. Kun miehelläni ei enää ollut tekemistä varastossa, niin hän oli ottanut takkahuoneen työn alle jo oli alkanut uusimaan sinne seiniä. Vanhat lastulevyt ja villat pois ja uutta pintaa tilalle. Kumpikin ollaan aivan innoissaan kun saadaan taas tehdä jotain.