TIKULLA SILMÄÄN

Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee! Nyt pitää varmaan tökätä tikulla silmään, sillä muistelen vielä kerran mitä kaikkea viimevuonna tulikaan tehtyä.

Tammikuussa tuunasin puisesta viinipullon laatikosta itselleni työkalupakin ja teimme oman version Dots naulakoista.

Helmikuussa sain tilaamani sohvapöydän, yritin asennekasvattaa tyttäriäni, vietimme lainatyttäremme vanhojentansseja, saimme ihanan kummitytön ja kyllästyin rumiin tulitikkuaskeihin ja tuunasin ne paremmin katseen kestäviksi.

Maaliskuussa olimme jo aloittaneet keittiöremonttia ja kaataneet seiniä ja repineet kattoa auki ihan kyllästymiseen saakka. Totesin taas kerran, että minulla on sellainen antiviherpeukalo, ettei vastaavaa taida olla muilla. Saimme kuitenkin kissojen raapimis-/kiipeilypuun valmiiksi.

Huhtikuu meni seinien, kattojen ja lattioiden purkamisessa. Sama jatkui toukokuussakin. Maalis- toukokuun vaihteessa saimme kuitenkin öljyttyä terassin ja toukokuussa sain kylvettyä ensimmäiset kasvit kasvatuslaatikoihin.

Kesäkuu oli meille se kauan odotettu kohokohta: uusi keittiö tuli. Sitä ennen piti saada seinät maalattua, lattiat laitettua ja kattokin kuntoon. Kesäkuussa päättyi myös meidän vuosi isäntäperheenä. Tähän mennessä italialaistytöstä oli tullut osa meidän perhettä. Kesäkuun lopulla aloittelimme myös tyttären rippijuhlien valmistelun tekemällä kutsukortit.

Heinäkuussa nautittiin enimmäkseen kesästä. Aloittelimme sisäkaton panelointia ja aloimme muuttamaan yhtä varastohuonetta askarteluhuoneeksi. Kaikki nämä jatkuivat elokuussa, jolloin remontti saatiin siihen malliin, että pystyimme viettämään tyttären rippijuhlaa. Myös kauan odotettu liesituuletin tuli. Maalasin ruokapöydän ja tuolit uuteen uskoon, kun ne eivät enää värinsä puolesta sopineet sisutukseen. Kiinnitettiin seinälle mieheni tekemät hyllyt.

Syyskuussa alkoi remonttikrapula iskeä päälle. Ei kuitenkaan aivan täysin. Askarteluhuone oli vielä kesken (ja on edelleen), mutta saimme sinne kaapit seinille ja ylimääräiseksi jääneistä lattialaminaateista tein välitasoon paneloinnin.

Lokakuu meni enemmänkin käsitöiden parissa. Kävin hopeakoru kurssilla ja pitsin nypläyskurssilla

Marraskuussa laitoimme tyttären huoneeseen uuden lattian. Vietimme Halloween juhlia ja pikkujouluja. Ja tietysti aloimme fiilistelemään Joulun tuloa.

Joulukuussa pojan huone sai uudet tapetit seinälle (koska huoneen sisustus on vielä kesken, en ole siitä mitään kirjoittanut) ja lopun aikaa keskityimmekin Joulun odottamiseen ja sen viettämiseen.

ÄHKYN SELÄTYS

Ihanaa kun on saanut syödä oikein olan takaa. Viime päivinä ähky on ollut tuttu tunne. Minä, joka yleensä en tykkää suklaasta, olen ahtanut sitäkin suuhuni oikein kunnolla. Kaikki on kelvannut! Laatikot, rosollit, kinkku (ollaan muuten syöty joulukuun aikana kolme kinkkua), tortut, piparit ja tietysti karkit.

Nyt riitti! Ähky ei enää tuntunut hyvältä. Ei ollut ihanaa maata sohvalla maha niin täynnä, että pelkäsi sen repeävän ja liikahtaakaan ei jaksanut. Alkoi myös hieman pelottaa, että tällä vauhdilla en kyllä mahdu vaatteisiini, kun on aika lähteä taas töihin. Vaikka alennusmyynnit on täydessä vauhdissa, niin ei pahemmin innosta ajatus paria numeroa suuremmista vaatteista. Ei kiitos! Toimitaan niin kuin sadat muutkin naiset: luvataan ja vannotaan että tästä se taas alkaa, uusi elämä nimittäin. Vaikka eihän se oikeastaan uutta ole. Jatketaan vaan samalla tavalla kuin syksyllä. Aamut aloitetaan salilla ja jos illalla on aikaa niin käydään miehen kanssa kävelyllä. Syksyllä näihin kävelyihin ei ollut aikaa, mutta tein kuitenkin jo lupauksen itselleni, että kolme kertaa viikossa on aikaa löydyttävä vähintään puoli tuntia lenkkeilyyn. Lenkkeily on jo aloitettu ja salille taas kun palaan töihin.

JOULULOMA HAAVEITA

Tänä vuonna minulla on lomaa Joulun ja uuden vuoden välinen aika. Haaveilen jo nyt siitä, että saan nauttia siitä ettei tarvitse lähteä minnekään. Ei tarvitse tehdä mitään.

Haen ison läjän kirjoja ja nautin herkuista. Lojun sohvalla peittojen alla villasukat jalassa. Tai sitten nautin takkatulen lämmöstä.

Otan lasillisen punaviiniä ja syön pipareita sinihomejuuston kanssa. Kuuntelen joululauja niin paljon, että ne tulee korvista ulos.

Näistä minä haaveilen...

JOULUN ODOTUSTA

Pikkuhiljaa meilläkin käännetään katse kohti Joulua. Ensimmäiset jouluvalot laitettiin roikkumaan ikkunaan. Ne oli ne samat, jotka tein viimevuonna putkihelmistä ja valosarjasta. Niistä lisää löytyy täältä.

Seuraavaksi paistettiinkin jo torttuja. Tähän saakka olemme tehneet tiukasti perinteitä noudattaen torutut aina luumutäytteisinä. Nyt tarttui kaupan hyllyltä taikinan ja luumuhillon lisäksi mukaan omena-kaneli marmelaadia. Puolet tortuista tuli luumutäytteellä ja puolet omena-kaneli täytteellä. Täytyy myöntää, että omena-kaneli oli sekä minun, että lasten suosikki. Mieheni taas vannoi luumutäytteen nimeen. Kynttilöiden palaessa nautimme torttuja ja glögiä.

Eihän se Joulun tunnelman haku siihen päättynyt. Yhdet valot piti vielä laittaa...

Sisustellen

Muutama kesken eräinen sisustus projekti on nytkähtänyt hieman eteenpäin.

Tyttäreni huoneeseen saatiin vihdoin ja viimein (kahden vuoden suunnittelun jälkeen) verhotanko ja verhot. Omena ei ole tainnut hänen tapauksessa pudota kovin kauas puusta, koska hän valitsi huoneeseensa samat verhot kuin minä valitsin olohuoneeseen. Pesulasta tulleista matoista se, jonka piti tulla meidän makkariin, siirtyikin tyttären huoneeseen. Hänen matto siirrettiin vaihtarin huoneeseen (poikani luovutti huoneensa hänelle ja pääsi nukkumaan meidän makkariin).

Jyskistä tuli vihdoin ja viimein haettua ne ihanat tyynyt, jotka oli joskus tarjouksessa neljä euroa kipale. Eihän ne nyt enää tarjouksessa olleet, joten maksoin niistä sitten 14,99 / 2kpl. Aina ei voi voittaa.

Samalla Jyskin reissulla tuli kaapattua matto eteiseen. Aikaisemmin oli katsellut Annon siksak mattoa, mutta itse joskus mattoja kutoneena, en pitänyt niitä niin laadukkaana, että olisin alkanut maksamaan niistä 165€. Tämä matto lähti mukaan 35€. Huomatkaa kuvassa poseeraava lihava poika Kobo.

Loppuun vielä kuva viimeistä päivää TETissä olleelta pojalta saamani Joulu-tervehdys.

Pukin pajasta

Joulunakin pyrin suosimaan itse tehtyjä lahjoja. Joko omin käsin tai muiden käsin tehtyjä. Pukin pajassa on siis aherrettu tänkin vuonna. Jostain syystä tänä vuonna ei homma lähtenyt kuitenkaan liikkeelle riittävän ajoissa. Niinpä nyt puikot (ja muutkin välineet) heiluu aina kun mahdollista. Kaapissa odottaa muutamat sukat päättelemistä ja prässäämistä. Mielessä on vielä jokunen projetki, mitkä pitäisi ehtiä aloittamaan ja tietysti myös lopettamaan. Samaan aikaan opetan vaihto-oppilastamme virkkaamaan. Hän aloitti omille vanhemmilleen virkkaamaan amigurumia joululahjaksi.

Tässä hieman esimakua mitä paketeista kuoriutuu.