perjantai 12. huhtikuuta 2013

Nyt saa riittää

Olen nyt ollut enemmän tai vähemmän kipeänä yli kuukauden. Sairastelu alkoi kahden viikon kuumeella, joka on jatkunut ärsyttävällä pikkunuhalla ja yskällä. Tuntuu että tämä vain jatkuu ja jatkuu. Kevät on edennyt sen verran, että kadut alkaa olla sulanneet. Kohta varmaan myös ne ihanat metsätietkin ovat kuivat. Minun lenkkeilyvarpaita kolottaa todella paljon. Tai oikeastaan kaikkia liikkumisvarpaita missä muodossa vaan. Rystyset kaipaa säkille ja ennen kaikkea kaipaan niin paljon sitä ihanaa lihas kipua, joka tuntuu kunnon rääkki treenin jälkeen.


Nuorempana ei pahemmin tullut harrastettua liikuntaa. Jossain vaiheessa työpaikkalääkäri ehdotti kuntonyrkkeilyä jatkuviin hartiakipuihin. Siitä se sitten lähti. Kymmenen vuotta säkin hakkaamista. Välillä kävin testaamassa Krav Magaa joka tuli vuosien jälkeen takas mun lajeihin. Pari vuotta sitten oli aika jolloin kävin vain salilla, kun loukkasin polveni. Lenkkeilyn makuun pääsin vasta, kun sain lääkityksen levottomien jalkojen oireyhtymään. Levottomien jalkojen takia en voinut juosta, kun lihakseni kramppasivat parinsadan metrin juoksun jälkeen ja loppua ei meinannut tulla. Lääkityksen myötä krampit loppuivat ja pystyin juoksemaan ja ennen kaikkea nukkumaan yöni.



Toinen mikä on helpottanut oireyhtymää on ollut yoga. Aikaisemmin olin notkea kuin rautatanko. Venytykset ovat osaltaan helpottanut myös lihasjäykkyyttä ja kun tuon aurinkotervehdyksen vetää aamuisin, niin se jos mikä herättää.

2 kommenttia:

  1. Tiedän kuule (taas kerran :)) niin ton tunteen. Ootko yllättyny..?

    Itselle tuli kahden vuoden pakkotauko kaikkein rakkaimpaan aikuisiällä hokattuun liikuntamuotoon eli bodypumppiin. Golfin peluukin meni yhden kesän osalta liikerajoitteisen käden takia plörinäksi.
    Nyt, kun 2 vuotta on kulunut ja käsi taas liikkuu lähes normaalisti, eikä kipua enää ole, onkin niin vaikeaa enää aloittaa mitään. Kynnyksestä on tullut ihan toooosi korkea, vaikka kuvittelin, että mulle ei koskaan niin käy.

    Joogankin jouduin jättämään, koska venytykset oli mahdottomia tulehtuneelle olkapäälle. Mutta nyt aion heti huomenaamulla kokeilla, josko edes aurinkotervehdys onnais. Kuului ennen vakiorutiineihin. Makkarin ovet auki, aurinkotervehdys, soturit ja päivä käyntiin :)

    Ihan jännittää, mitä yhtäläisyyksiä seuraavaksi paljastuu.. Mitäs me joogaavat leipurit ;)

    VastaaPoista
  2. Tää on aivan uskomatonta :) Käsittämätöntä että ihan yllättäen voi löytää bittiavaruudesta niin samanlaisen ihmisen. Mutta olen kyllä todella iloinen, että näin on käynyt! Mulla on aamujoogat takana ja seuraavana vuorossa aamukahvin keittäminen nuorimmaisen kanssa. Katsotaan mitä yllättäviä yhtäläisyyksiä vielä löytyy :)

    VastaaPoista