keskiviikko 14. elokuuta 2013

Afrikankukka on vienyt minunkin sydämen

Nyt hehkutetaan jokapaikassa afrikankukan kauneudesta. Niinhän siinä kävi, että se vei myös minun sydämen. Aloin kesän innostuksessa virkkaamaan tyttärelleni niistä torkkupeittoa. Voi olla, että se valmistuu vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta onpahan nyt taas töihin mennessä junamatkoille tekemistä.


Näitä pitäisi muutama virkata. Nyt on kasassa vasta parikymmentä ja niillä saa vasta kasvot peittoon. Normaalisti tykkään tehdä töitä, jotka valimistuu nopeasti, mutta nyt huomasin olevani taas korvia myöten mukana jossain isommassa projektissa. Nyt tuntuu, että ehkä näitä pitää virkata noin miljoona...


Ajattelin, että jos saisin tyttären virkkaamaan edes yhden tuollaisen kukan, niin olisi aina muituttamassa mitä tehtiin yhdessä. Ja jotta muistaisi minkä on itse virkannut, niin värit voisi olla hieman eri järjestyksessä. Vielä kun saisi hänet innostumaan ajatuksesta :)

Tässä vielä ohje kukkaan:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti