tiistai 31. joulukuuta 2013

Meille tulee uusi keittiö

Olemme kierrelleet niin monta keittiöitä myyvää liikettä, että en viitsi edes laskea niitä. Olemme myös saaneet toinen toisensa jälkeen suunnitelmia, jotka on valehtelematta tehty silmät kiinni vasemmalla kädellä selän taakse piirtäen. Tai siltä se ainakin on tuntunut. Olen ensimmäisenä aina kertonut, että koko keittiö menee uusiksi ja ainoa mikä on ja pysyy, on puuhella. Silti suunnitelmat eivät ole tehneet minkään laista vaikutusta. Sitten menimme käymään Vantaan Variston Domus keittiöllä ja sieltä se täydellinen keittiö löytyi. Suunnittelija uskalsi ehdottaa seinien kaatamista ja vaikka pohjana olikin meidän alkuperäiset suunnitelmat ja toiveet, kykeni hän muokkaamaan ne kuin uudeksi suunnitelmaksi. Jo ensimmäinen vedos näytti meidän keittiöltä. Kotona kuljeksin pitkin nykyistä keittiötä ja kuvittelin sieluni silmin, miten uusi keittiö sopisi meille. Miten se näyttäisi meidän keittiöltä ja olisi juuri sitä mitä toivottiin.


Ovet ovat Tuuli malliston mustaa tammi vaakaviilua
Tasot ovat Vientikiven kvartsitasot, sävy Blanco Maple
Liesi on on Smegin MultiZone induktiotaso
Uuniin halusin pyrolyysi toiminnon kun en voi sietää uunin pesua
Muut kodin koneet valittiin minimi toiminnoilla ja mahdollisimman pienen energian kulutuksen mukaan
Luksusta halusin keittiöön liesituulittemen myötä ja siihen valitsinkin Faberin mustan Drop liesituulettimen. Alla vielä kuva siitä.



Tilaus on nyt lyöty lukkoon ja arvioitu toimitus kesäkuun alussa. Sitä ennen meidän pitää purkaa vanha keittiö ja uusia pinnat. Katon uusiminen jää varmaan myöhempään ajankohtaan, kun keittiöstä tuli kalliimpi kuin alun perin ajateltiin. Lattiat on pakko vaihtaa ja ne vaihtuu lähes koko taloon. 

Ihanaa päättää tämä vuosi ihanissa merkeissä. Nyt minun pitää jaksaa odottaa puoli vuotta...

Oikein mukavaa vuoden vaihdetta kaikille!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Sisustellen

Muutama kesken eräinen sisustus projekti on nytkähtänyt hieman eteenpäin.

Tyttäreni huoneeseen saatiin vihdoin ja viimein (kahden vuoden suunnittelun jälkeen) verhotanko ja verhot. Omena ei ole tainnut hänen tapauksessa pudota kovin kauas puusta, koska hän valitsi huoneeseensa samat verhot kuin minä valitsin olohuoneeseen. Pesulasta tulleista matoista se, jonka piti tulla meidän makkariin, siirtyikin tyttären huoneeseen. Hänen matto siirrettiin vaihtarin huoneeseen (poikani luovutti huoneensa hänelle ja pääsi nukkumaan meidän makkariin).






Jyskistä tuli vihdoin ja viimein haettua ne ihanat tyynyt, jotka oli joskus tarjouksessa neljä euroa kipale. Eihän ne nyt enää tarjouksessa olleet, joten maksoin niistä sitten 14,99 / 2kpl. Aina ei voi voittaa.


Samalla Jyskin reissulla tuli kaapattua matto eteiseen. Aikaisemmin oli katsellut Annon siksak mattoa, mutta itse joskus mattoja kutoneena, en pitänyt niitä niin laadukkaana, että olisin alkanut maksamaan niistä 165€. Tämä matto lähti mukaan 35€. Huomatkaa kuvassa poseeraava lihava poika Kobo.


Loppuun vielä kuva viimeistä päivää TETissä olleelta pojalta saamani Joulu-tervehdys.


tiistai 10. joulukuuta 2013

Pukin pajasta

Joulunakin pyrin suosimaan itse tehtyjä lahjoja. Joko omin käsin tai muiden käsin tehtyjä. Pukin pajassa on siis aherrettu tänkin vuonna. Jostain syystä tänä vuonna ei homma lähtenyt kuitenkaan liikkeelle riittävän ajoissa. Niinpä nyt puikot (ja muutkin välineet) heiluu aina kun mahdollista. Kaapissa odottaa muutamat sukat päättelemistä ja prässäämistä. Mielessä on vielä jokunen projetki, mitkä pitäisi ehtiä aloittamaan ja tietysti myös lopettamaan. Samaan aikaan opetan vaihto-oppilastamme virkkaamaan. Hän aloitti omille vanhemmilleen virkkaamaan amigurumia joululahjaksi.

Tässä hieman esimakua mitä paketeista kuoriutuu.



lauantai 7. joulukuuta 2013

Tähtivaloa DIY

Meillä on jo monta vuotta roikkunut ikkunoissa punaiset paperitähdet. Tänävuonna punainen alkoi jo tulla korvista ulos. Halusin ikkunaan valkoiset tähdet, koska mustat tuntui hieman liian synkiltä Jouluun. Hetken aikaa pyöriteltyäni punaisia paperitähtiä, aloin mielessäni jo miettiä miten tällaiset voisi tehdä itse. Eipä se oikeastaan hankalaa ollutkaan. Materiaalina käytin yli jäänyttä tapettia ja reiät tein rei'ittimellä. Sisään laitoin punaisten tähtien sisällä olleet lamput.


Ja kun ikkunoita oli kaksi niin molempiin piti tehdä omansa.


Se mikä jäi hieman mietityttämään, oli näiden tähtien paloturvallisuus. Pitää muistaa sammuttaa ne yöksi ja silloin kun lähtee kotoa, niin eiköhän se hoidu sillä.


perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän viettoa

Itsenäisyyspäivä alkoi lumisateen merkeissä. Ulkoa vietiin pyörät varastoon ja kaivettiin esiin lumikolat, pulkat ja kelkat. Lapset pyörittivät lumilinnaan palloja. Me "isommat" lähdettiin metsään hakemaan kuusen oksia. Joku oli katkonut metsätien varresta isoimipa kuusen oksia, joten me vain keräsimme valmiit oksat. Olipa onni ettei tarvinnut tehdä laittomuuksia ja katkoa oksia puista. Oksien lomaan saatiin joulupallot.


Tietysti tuon roikkuvan johdon huomasin vasta kun kuva oli otettu ja aloin niitä koneelta katsomaan...


Myös piha kuusi sai valot pintaansa.


Tänä vuonna ei tehty Worschmackia itsenäisyyspäivän kunniaksi, vaan syötiin supi-suomalaista perusruokaa: nakit ja muusi. Se upposi lapsiin huomattavasti paremmin kuin yksi Mannerheimin suosikki ruuista. Minulle se olisi sopinut paremmin kun nakit ja muusi.

Lapset innostuivat vielä leipomaan pipareita, joiden tuoksu täyttää nyt talon.


Oikein mukavaa Itsenäisyypäivää kaikille!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

DIY jouluvalot

Kaikilla on nykyisin niitä aivan ihania pallovaloja sisustuksessa.


Minäkin mietin niitä ensin omiin ikkunoihini, kunnes näin hinnan. 50€ on valosarjasta aivan liikaa. Mielessä jo muhi, että jos tekisin sellaiset, mutta siellä se on vielä "todo-listalla" odottamassa oikeaa tunnelmaa, inspiraatiota tai mitä nyt lienee odottaakaan.

Minun ajatukset kun tuntuvat juoksevan tuhatta ja sataa, niin samaan aikaan haaveilin lasihimmelistä.


Tällaiseen törmäsin joskus vuosi sitten joillakin messuilla. Siellä sitä esitteli Raahen Taitopaja, josta voi vieläkin tilata erilaisiin himmeli malleihin valmiita tuotepaketteja. Himmelit on tehty lasiputkista, joita löytyy hopea- ja kulta sisuksella. Tämäkin on edelleen "todo-listalla".

Mutta kun ne ajatukset yhä edelleen laukkasivat tuhatta ja sataa, niin sen seurauksena syntyi meille uudet jouluvalot näitä kahta yhdistellen.




Ensin pujoteltiin lasiputken oikeaan muotoon ja sen jälkeen hain paikallisesta RobinHoodista valosarjan vitosella. Ei muuta kuin ledit lasihäkkyroiden sisään ja siinä se oli. Meidän omat jouluvalot.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kauluri

Muutaman kirpeämmän pakkas aamun ja uuden talvitakin innoittamana jouduin pohtimaan kaulahuivi asiaa uudelleen. Mikään vanhoista kaulahuiveista ei sopinut uuden takkini kanssa yhteen. Muutaman päivän pohdittuani, muistui mieleen Tallinnan käsityökaupoissa näkemäni kauluri. Koska Tallinan reissua ei ihan lähiaikoina ollut näköpiirissä, piti alkaa plagioimaan kauluria. Ensin yritin googlettaa muistin virkistykseksi näkemääni kauluria, vaan eipä löytynyt kuvaa. Tallinnassa näkemäni kauluri oli tehty huovutettuun pohjaan. Siihen oli lisätty pitsiä ja nauhoja (nyt kuulostaa kyllä aivan kamalalta, mutta sitä se ei todellakaan ollut) ja huovutettu ne kiinni. Koska koin huovutuksen liian työlääksi, päätin kutoa kaulurin pohjan. Jostain kirpparilta ostamastani lankapussista löytyi tosi kiva pörröinen lanka, josta neuloin aina oikealla neuleella soikean juuri kaulan ympäri (näin ainakin olin mittaavinani) menevän pitkulaisen pötkön. Tähän pötköön aloin huovuttamaan koukeroita koristeeksi. Tällainen siitä sitten tuli.


Ihan ei tullut sellainen kuin ajattelin. Pötkylästä tuli kuitenkin liian pitkä ja se jää liian löysälle kaulaan. Tästä johtuen takki ei mene kaulan kohdalta kiinni kunnolla. Ajattelinkin laittaa tuonne keskemmälle toisen napin, jolla kauluria saa hiukan tiukemmalle. Jos huovuttaisin lisää kuvioita, niin kauluri ei joustaisi niin paljoa. Ehkä tuunaan tuota vielä hieman...

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukalenteri

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä ja tänään saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Tänä vuonna osa lapsista halusi kaupan suklaakalenterin. Minun hommianihan tämä vain helpottaa: täytän itse tekemääni kalenteria vain kahdelle lapselle. Eilen illalla kaivoin viimevuonna tekemäni pussit varastosta ja täytin pussit numero 1.


Pussien sisään sujahti Brunbergin marmeladia. Siis maailman parasta marmeladia. Marmeladia jonka piilotan muulta perheeltä ja syön salaa, kunnes jään kiinni ja joudun jakamaan loput perheeni kanssa.


Siinä ne kalenteri pussukat odottaa kahta rakasta tytärtäni.


lauantai 30. marraskuuta 2013

Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin

Viime keväänä hehkuttelin kuntoilun puolesta. Kiltisti olen salille aamuisin kiiruhtanut ennen työpäivää ja joskus jopa lenkillekin. Lihaskunto siis pitäisi olla ihan ok. Muun kunnon suhteen en ole ihan varma. Perjantaina kuitenkin otin itseäni vielä hieman enemmän niskasta kiinni ja menin kiltisti Krav maga treeneihn.


Aluksi tuntui, että reilu puolen vuoden tauko oli vienyt muistista kaikki liikkeet ja tekniikat. Mutta sieltähän ne kuitenkin löytyi. Voi miten olinkin kaivannut sitä mätkimistä ja potkimista. Tuntui kuin olisi saanut purettua kaiken stressin tyynyihin ja säkkeihin. Olo oli treenin jälkeen niin loistava!

Nyt ei enää tunnu loistavalta. Treeneissä löytyi valtava määrä lihaksia, jotka olivat olleet levossa jo pitkän aikaa. Nyt siis sattuu käsiin, selkään ja hartioihin. Periksi ei kuitenkaan anneta. Treeneihn mennään jatkossakin, eikä narista. Eläköön kipeät lihakset!

perjantai 29. marraskuuta 2013

Rakas Joulupukki

Koko vuoden olen ajatellut, miten kovasti haluaisin tuon ja tuon ja vielä tuon. Nyt kun ajattelin helpottaa mieheni Joulun alus tuskaa ja tehdä hänelle "toivelistan", niin kas kummaa, mitään ei meinannut tulla mieleen. Onneksi tuo hetki meni nopeasti ohi. Rakas Joulupukki, tässä siis toiveitani.

Jotta saisimme vastaisuudessakin virittäytyä Joulun tunnelmaan, niin toisitko muutamia kynttilän jalkoja. Tässä muutama esimerkki jotka olisivat niin mukavia. En kyllä suutu vaikka toisit kaikki.

Ja sitten olisi tietysti kiva saada sellaisia kalusteita kotiin, joista olen haaveillut jo piiiitkän pitkän aikaa. Jätin tästä pois alla olevan Artekin 444 tuolin 445 rahin, koska en usko sen tänäkään vuonna mahtuvan rekeesi kyytiin.


Alla siis sellaisia asioita joita voisit todellakin tuoda.


Ja astiastoonkin voisit tuoda lisää muutaman jutun

Mutta älä tuo vaatteita tai koruja, koska valitsen ne mieluummin itse.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Valoa pimeään

Olohuoneeseen on etsitty pitkään ja hartaasti uutta lamppua. Aina vastaan tulleet on olleet joko liian pieniä tai liian suuria tai sitten aivan liian kalliita. Nyt se oikea on kuitenkin löytynyt. Ei ole liian pieni, eikä liian suuri. Ja ei todellakaan ollut liian kallis. 27.10. kävimme mieheni kanssa Myyrmäkihallin omakotimessuilla. Tarkoituksena oli mennä hakemaan tietoa ilman vaihto remontista. Tietoa löytyi siitäkin, mutta paljon muutakin. Yhdellä standilla oli valaisimia ja sieltä löytyi myös lamppu meidän olohuoneeseen.


Lamppu heittää kivoja varjoja seiniin. Kun sitä oikeaa taulua ei ole tullut vielä vastaan, niin pitää keksiä muuta kivaa seinille :)


Ja nyt iso anteeksi pyyntö niille, joita jäi vaivaamaan mistä tuo lamppu tuli hankittua. Ei mitään muistikuvaa! Olen surffanut pitkin internetin ihmeellistä maailmaa, enkä löydä sitä lamppukauppaa mistään. Tai saatoin löytääkin, mutta ei jäänyt mieleen tämän enempää. Mieheni muisteli, että pääpaikka olisi ollut Tammisaaressa, mutta sekään ei ole varmaa. Eikä se lamppu todellakaan ollut kallis, maksoi 79€.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Käsitöitä

Syksyyn on mahtunut eteisen remontoimisen lisäksi myös käsitöitä. Nypläyksessä olemme opetelleet nauhapitsien nypläystä. Nämä mallit on siitä kivoja, että ne tulee valmiiksi suhteelisen nopeasti. Ja sellaiset työt sopii minulla kuin nenä päähän. Ikuisuusprojektit kun tuppaa jäämään ikuisuus projekteiksi. Nämä saa valmiiksikin.


Nyt nypläyksessä on meneillään malli, jota työstämällä toivon saavani aikaiseksi jotain sellaista, mitä voi laittaa joululahjaksi. Siitä lisää myöhemmin.

Myös sukkarintamalla on kokeiltu uusia malleja. Myös kantapään neulomista on kokeiltu uudella tavalla. Normaalisti teen sen perinteisen vahvistetun kantapään, mutta tässä kokeilin kiilakantapäätä. Tulipahan sekin kokeiltua. Muutaman kerran...


maanantai 4. marraskuuta 2013

Eteisen tuunaus jatkuu

Eteinen on portti kotiin. Sitä on nyt tuunattu koko syksy. Aikaisemmin kerroin täällä kuinka ovet ovat vaihtuneet puun värisistä laakaovista peilioviin/ikkunalliseen peilioveen. Samalla valkoinen päätyseinä sai mustan sävyn. Edellisen tuunaus session jäljeltä jäi vielä mietintään, että mihin sen modeemin ja muut härpäkkeet saisi piilotettua. Lipastoa tai pöytää siihen pohdittiin, mutta oli suuri pelko, että eteinen menisi liian ahtaaksi ja sitä ei haluttu. Surffailin netissä hakien ideaa, mutta ei löytynyt sellaista mikä olisi sytyttänyt. Päätettiin siis lähteä Ikeaan idean haku reissuun. Ja sieltähän se idea tarttui mukaan. Ostimme eteiseen seinään kiinneitettävän Bestå-sarjan kaapin. Samaista sarjaa meillä on jo olohuoneessa ja tyttären koulupöytänä, joten valinta oli erittäin helppo.


Kaapin takaseinään liimattiin tapetti antamaan hieman elämää muuten niin valkoiselle kaapille. Samalla Ikean reissulla saimme kehykset vaihto-oppilaamme Roomasta tuomille tauluille ja nekin saatiin seinälle. Ne muuten oli ensimmäiset taulut (lukuun ottamatta tyttäreni huoneen taulua), jotka on saatu kahden vuoden aikana seinälle.


Se modeemi muuten ei tullut kaappiin, vaan kiinnitettiin seinään kaapin alle. Nyt on lattia tyhjä ja helppo pitää puhtaana.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Halloween

Halloween juhlat oli ja meni. Jostan syystä tänä vuonna ei vain ehtinyt/jaksanut enään keskittyä kauheisiin herkkuihin. Yleensä meillä on ollut tarjolla katkottuja sormia, aivoja, verisuonisalaattia ja niin edelleen. Nyt ällötykset jäi myrkkyomeniin ja homehtuneeseen salaattiin. Mutta ei se tunnelmaan vaikuttanut lainkaan :)




keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Yksi ikuisuusprojekti saatu valmiiksi!

Muutama vuosi sitten tarttui yhdeltä Viron reissulta mukaan liukuvärjättyä villalankaa. Tässä vaiheessa ei ollut vielä mitään mielikuvaa mitä langasta voisi tehdä, mutta kun oli niin ihanaa ja edullista niin pitihän se mukaan ottaa.



Kesän ajan mietin ja pohdin mitä langoista voisi tehdä. Samaan aikaan muotiin tuli neulehameet. Niinpä alkoi lehdistä hameen ohjeen etsiminen ja yksi ohje olikin ylitse muiden. Ohje löytyi Käsityö lehden numerosta talvi /2010. Kaiken lisäksi ohjeen hame oli neulottu juuri samasta Aade Longin langasta.



Tämän projektin kanssa tuli todettua, ettei ne asiat aina mene niin kuin suunnittelee. Ensimäisenä kesänä aloitin hameen neulomisen kun lähdimme lomalle. Jossain viidentoista sentin kohdalla totesin, ettei tämä kyllä ole aivan oikean kokoinen. Sukulaisetkin kyselivät, että kenen lapselle sinä tuota hametta teet... Ei auttanut muu kuin purkaa koko tekele pois. Sen verran ärsytti, että heitin langat kassiin ja jätin ne sinne seuraavaan kesään.
Seuraavana kesänä siis uusi yritys. Ei mennyt tämäkään aloitus aivan putkeen. Tällä kertaa hameesta meinasi tulla aivan liian iso. Taas kerran hame meni purkuun ja langat kassiin odottamaan jotain muuta ideaa.
Tänä kesänä sitten ajattelin, että kolmas kerta toden sanoo. Unohdin ohjeen silmukkamäärät ja tein sen mukaan miltä hame alkoi näyttämään. Kai tässä voidaan sanoa, että sinnikkyys palkittiin. Hame on vihdoinkin valmis ja otettu käyttöön. Näyttääkin ihan samalta kuin lehdessä. Nyt on yksi ikuisuusprojetki saatu päätökseen. Sen ja VR:n minulle järjestämän etäpäivän kunniaksi taidan tehdä kupillisen piparminttuteetä.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Lunta

Viime kerralla harmittelin mieheni pahantuulisuutta aina ennen matkalle lähtöä. Jostain syystä tuo aihe kaivertaa mieltäni. Tai oikeastaan enemmänkin se, että mistä se kumpuaa. Onko kyseessä joku luolamies ajan jäänne vai liittykö tuollainen käytös aina lapsuutemme kokemuksiin. Niin paljon aihe kiinnosti, että yritin googlata aihetta. Eipä sieltä paljoa löytynyt pikaisella katsauksella, mutta ehkä minä tuolta vielä jotain löydän, kun vain tarpeeksi sinnikkäästi etsin. Ihmisten käyttäytyminen on aina ollut kiinnostavaa seurattavaa. Etenkin silloin kun olen tuntenut ihmisen suht pitkään ja tunnen henkilön taustat. On mielenkiintoista seurata, miten tietyn taustan omaavat ihmiset käyttäytyvät aina samalla tavalla. Tässä vaiheessa on kenenkään turha kuvitella, että alkaisin "ymmärtää" ihmisiä ja sallia heille kaikenlaisen käyttäytymisen. Ehei, ei sinne päinkään. Jokaisella meillä on kyky valita mitä teemme. Turha luulla, että väkivaltainen ihminen saisi käytöstään anteeksi sillä verukkeella, että on lapsena joutunut kokemaan väkivaltaa. Vahinkoja ei vain panna kiertämään.

Tulipas vuodatettua, vaikka aioin kertoa miten hyvin matka sitten loppupeleissä lähti käyntiin. Matkalle siis lähdettiin keskiviikko illan sijaan torstai aamuna. Ihan hyvä niin, sillä matka kesti aika pitkään ja saatiin onneksi ajaa valoisaan aikaan. Hieman ennen Kajaania alkoi tien varsilla näkyä lunta. Puolangalla sitä oli jo maa valkoisena. Perjantai aamuna lunta tuli lisää ja maassa oli ihan kunnolla lunta. Vaihto-oppilaamme oli aivan innoissaan lumesta. Kunnon lumipyryssä (vai tuntuiko se vain siltä kun oli syksyn ensimmäinen lumipyry) siiryimme kohti Oulua. Siellä lunta ei enään ollutkaan.

 
Huomenna olisi tarkoitus siirtyä Hailuotoon. Siellä meitä odottaakin Saaren Seikkailujen ihana perhe. Etenkin Lulu-lehmän tapaamista odotellaan innolla! Reissussa siis kaikki hyvin. 
 

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Geneettinen vika?

Nyt alkoi syysloma. Alun perin oli puhetta, että lähtisimme reissuun heti, kun mieheni tulee töistä. Minä etäpäiväläisenä yrittäisin lasten kanssa saada paikat kuntoon ennen hänen tuloaan. Eilen vietiin jo kissat ja yksi lapsista mummon luokse. Meillä on vain yksi kuljetus boxi kissoille ja laitettiin vanhempi ja automatkoihin tottuneempi kissa sinne ja nuorempi "lihava poika" tuli valjaissa minun syliin. Ennen kuin auto oli pihasta lähtenyt liikkeelle, oli lihava poika iskenyt kyntensä kiinni minuun ja tunkenut päänsä minun ja penkin väliin. Mummolle päästiin ilman pahempia verileikkejä, kunhan vain olin paikallani liikkumatta. Mummo lupasi saattaa tyttären tänään junalle, kun me "olemme autolla matkalla" pohjoiseen. Tässä vaiheessa pitänee muistuttaa, että koska perheeseen kuuluu tämän vuoden kuusi henkeä, niin emme olisi kaikki yhteen autoon mahtuneet. Tästä syystä yksi lapsista menee junalla.

Tänään oli sitten se lähtöpäivä. Etäpäivän aloitin hyvissä ajoin jo seitsemältä, että ehtisin kaikki asiat hoitaa ajoissa. Ei mennyt työpäivä niin kuin Stömsössä. Täysi päivä, ei lounastaukoja ja loppui vasta sen jälkeen kun mies oli tullut töistä. Tässä vaiheessa se geneettinen virhe napsahti miehelläni päälle. Etkö ole tuotakaan tehnyt? Entä tämä? Ja ruokaakin vasta teette? Ei tänään enää kannata lähteä mihinkään! Minä en lähde mihinkään! Menkää te! ARGH! Mistähän se tuo lähtemisen stressi tulee? Sama virsi aina kun ollaan lähdössä reissuun. Kaikki tuttavat, joilta olen kysynyt, että käyttäytyykö teidän miehet näin kun pitää reissuun lähteä, ovat vastanneet kyllä. Onko miehillä joku sisäärakennettu reissuun lähtemisen ahdistus?

Nyt sitten vietetään mykkäkoulua :) Saas nähdä päästäänkö reissuun vielä huomennakaan. Mutta periksi ei anneta ;)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Syys kukkasia

Muutama päivä sitten törmäsin Piipadoo blogissa aivan ihanaan syksyiseen askartelu ideaan. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Etupihalla oleva tuija on kaivannut jo pitkään juurelleen jotain kivaa. Sain siihen jo ostettua hopealankaa, mutta se jäi kaipaamaan vielä jotain. Alkuperäinen idea oli ostaa siihen kaveriksi marjakanervoita, mutta ne on jääneet vielä jostain syystä kauppaan. Ehkäpä juuri tästä syystä.


Hopealanka kaipasi ympärilleen syksyn värejä ja tuija myös. Ehkäpä nämä vaahteranlehti ruusut ovat juuri sopiva kontrasti molemmille kasveille.


Ja syksyyn kuuluu tietysti myös kynttilät!


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Surkeiden sattumusten sunnuntai

Tämä viikonloppu tuli vietettyä hopea kurssilla. Nämä kurssit on siitä kivoja, kun siellä saa tehdä ihan mitä itse haluaa. Tällä kertaa toinen tyttäristä halusi tulla mukaan ja niinhän siinä kävi, ettei siellä tullut juurikaan omia töitä tehtyä vaan enemmänkin autettua tytärtä. Ja jos nyt joku sanoo, että se on äidin rooli, niin saa suksia minun puolesta sinne missä pippuri kasvaa. Tuollaisilla kursseilla opettaja on se joka auttaa, en minä. Vaan kun ei mene teinin jakeluun niin ei mene. Opettajan ammatti onkin yksi niistä ammateista joihin minusta ei ole. Toinen on lasten hoitajan (tai mikä nyt lieneekään viralliselta nimeltä). Näissä ammateissa olisin varmaan päätynyt joukkotuhoon tai joutunut hullujen huoneelle suljetulle osastolle. Kerran minulle sanottiin, että onneksi et ole psykologi; potilaasi olisivat varmaan kaikki tappaneet itsensä. Maailma on siis pelastettu minulta, kun en ole missään näistä ammateista.

Mutta palataan takaisin hopea kurssille. Tyttäreni pääsi siis opettelemaan hopean käsittelyä. Hän sahasi hopeaa ja juotti sitä. Viilasi ja viimeisteli. Täytyy myöntää, että rohkeasti hän tarttui "liekinheittimeen" ja hehkutti ja kuumensi hopeaa juottumaan kiinni toiseen kappaleeseen. Juotti jopa itse hopeahelmet sormukseensa. Loistavaa työtä ensikertalaiselta vaikkei helmet ihan suorassa linjassa pysyneetkään!


Minä taas otin riittävän haasteellisen urakan ja aloin tekemään filigraanisormusta. Arvatkaa montako kertaa kirosin työtäni. Etenkin kun siihen ei saanut keskittyä rauhassa, vaan välillä piti kiirehtiä auttamaan tytärtä.


Lauantain jälkeen kuvittelin ehtiväni tekemään vielä muutakin, kuin yhden sormuksen, mutta toisin kävi. Koko sunnuntai lähti heti alkuun menemään niin vikaan kuin vain voi. Mukaani ottama kahvi levisi laukun pohjalle. Sormuksen osien yhteen juottaminen oli yhtä tuskaa. Kivi jonka oli valinnut sormukseen, ei mahtunut tekemääni kivikuppiin ja kun sitä hiukan muovivasaralla kopautin niin siitä lähti pala. Eikä se siltikään pysynyt kupissa vaan irtosi melkein heti uudelleen. Huoh! Minun viikonlopun saldo oli yksi sormus, tyttärellä yksi sormus ja yksi riipus.


Nyt jatkan surkean sunnuntain viettämistä sohvan pohjalla ja tiedän, että huomenna ärsyttää kun en tehnyt kaikkea mitä haaveilin tekeväni, mutta ei oteta enempää riskejä.