maanantai 19. elokuuta 2013

Et koskaan tiedä rajojasi, ellet ylitä niitä.

Näin kai minäkin ajattelin kun menin tilaamaan itselleni keittokirjan. Jep, näin tuli tehtyä.

Olen edelleen aivan varma, että jonain päivänä se menee minullekin tajuntaan. Tai se alkaa jossain vaiheessa tuntua mukavalta. Koska sitä päivää ei ole vielä tullut, yritän edelleen ajatella positiivisesti, että ehkä huomenna. Ruuan laitto ja leipominen ovat minulle niin vaikeita ja vastenmielisiä asioita, ettei maailmassa varmaan mitään muuta niin ällötävää voi ollakaan. Vielä tuskallisemmaksi tämän tekee se, että rakastan hyvää ruokaa. Minusta on aivan ihana maistella uusia ruokia, uusia makuja. Jotkut niistä on kamalia, mutta suurin osa uusista mauista on pelkästään positiivisia. Mutta palataanpas siihen uuteen ostokseeni. Nyt kun perhe on kasvanut todellakin suurperheeksi, piti ottaa kovat käyttöön, että rahaa jäisi muuhunkin kuin ruokaan. Tilasin siis Penninvenyttäjän keittokirjan. Siellä on kuulemma paljon hyviä arkiruoka ohjeita. Toivotaan, että niillä ohjeilla minäkin onnistuisin...

Ainakin kirja lupaa hyvää kotiruokaa edullisesti.

Eipä tämä kirja turhia kuvilla koreile...



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Isäntäperheen elämää

Kaksi viikkoa on nyt vierähtänyt isäntäperheenä olemista.Ensimmäiset päivät juteltiin niitä näitä ja tutustuttiin toisiimme. Selviteltiin mitä uusi perheen jäsen yleensä syö ja mitä inhoaa. Onneksi hän oli tottunut lähes kaikenlaiseen ruokaan, joten sen suhteen ei tullut ongelmia. Tämä olikin minulle suuri helpotus, kun ne keittiö taidot ei minulla ole sieltä parhaasta päästä. Hieman minulle luotiin jo töissäkin ennakkopaineita kertomalla, että italialaisille ruoka on lähes pyhä asia. Kävin siis paniikissa kirjastossa hakemassa italialaisen keittokirjan, jota kauhuissani selailin. Eipä siitä kirjasta olisi varmaan apua ollutkaan, kun näiden kahden viikon aikana tekemistäni ruuista ei yksikään ole onnistunut. Jopa oman mittapuuni mukaan maut on olleet kauheampia kuin normaalisti. Toivotaan, että koko vuosi ei menisi näin surkeasti ruokien osalta. Jaoimme vaihtarillekin keittiön siivous ja kissojen hoito vuorot. Hänen ilmeensä oli aivan samanlainen kuin meidän lastenkin, kun joutui ensimmäisen kerran siivoamaan hiekkalaatikon. Lohduttelin häntä, että kyllä siihen tottuu.

Seuraavana olikin kouluun valmistautumisen vuoro. Löydettiin kirpparilta hänelle edullinen pyörä, joka kunnostettiin. Koulumatkaa harjoiteltiin muutaman kerran. Ensimmäisenä päivänä saatoin hänet kouluun. Jännitys oli kuulemma kova, mutta kouluun päästiin ihan kunnialla ja yhteys henkilökin löytyi heti. Iloisena uutisena oli se, että näinkin pieneen kylään ja kylän ainoaan lukioon oli tulossa tänävuonna yhteensä viisi vaihto-oppilasta.Kurssivalinnoissa on vielä haasteita. Italiassa on asioita käyty läpi eri tahtia ja meidän kurssien aloitukset (lue kertaukset alussa) hämmentävät hieman.

Nyt viimeisen viikon aikan on vaihtarimme selvästi alkanut rentoutumaan. Hän uskaltaa heittää jo vitsejäkin, kuten kerran kun nuorimmaisemme oli ollut epänormaalin hiljaa pidemmän aikaa, kysyi hän meiltä että tapoitteko te sen pojan :). Hyvin on meidän huumori purrut, kun uskaltaa heittää samanlaista takaisin.

Omat lapsemme ovat ottaneet vaihtarin vastaan kukin omalla tavallaan. Vanhimmainen, joka jakaa huoneen hänen kanssa, ei juurikaan uskalla puhua englantia. Hänelle muutokset ovat muutenkin todella vaikeita, ja tilanne meinasi kärjistyä hänen osaltaan pahaksi. Pieni karkaaminen kylille ja kaikkien mahdollisten sääntöjen rikkominen muutaman päivän sisällä vaihtarin tulosta, aiheutti sen, että hän menetti puhelimen ja tietokoneen muutamaksi päiväksi. Ilmoitin, että hän saa sen takaisin kun alkaa englannin kieltä kuulua. Muutamia lauseita alkoi tulla, joten hän sai laitteensa takaisin. Valitettavasti englannin kieli loppui siihen.

Kaksi nuormmaista puhuu englantia ihan sujuvasti ja koko ajan. Väillä oikein itseänikin ihmetyttää, että miten tuo nuorin voi vuoden opiskelun jälkeen puhua noin sujuvasti. Joskus noista tietkoneista ja peleistä on hyötyäkin :).

Näin on meillä kaksi ensimmäistä viikkoa mennyt. Kaiken kaikkiaan vaihtarimme on sulautunut perheeseemme yllättävän hyvin. Toivotaan että jatkossakin menee yhtä hyvin.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Afrikankukka on vienyt minunkin sydämen

Nyt hehkutetaan jokapaikassa afrikankukan kauneudesta. Niinhän siinä kävi, että se vei myös minun sydämen. Aloin kesän innostuksessa virkkaamaan tyttärelleni niistä torkkupeittoa. Voi olla, että se valmistuu vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta onpahan nyt taas töihin mennessä junamatkoille tekemistä.


Näitä pitäisi muutama virkata. Nyt on kasassa vasta parikymmentä ja niillä saa vasta kasvot peittoon. Normaalisti tykkään tehdä töitä, jotka valimistuu nopeasti, mutta nyt huomasin olevani taas korvia myöten mukana jossain isommassa projektissa. Nyt tuntuu, että ehkä näitä pitää virkata noin miljoona...


Ajattelin, että jos saisin tyttären virkkaamaan edes yhden tuollaisen kukan, niin olisi aina muituttamassa mitä tehtiin yhdessä. Ja jotta muistaisi minkä on itse virkannut, niin värit voisi olla hieman eri järjestyksessä. Vielä kun saisi hänet innostumaan ajatuksesta :)

Tässä vielä ohje kukkaan:



tiistai 13. elokuuta 2013

Säihkettä kouluun

Tänään alkoi koulut. Viimeviikolla haettiin yhdelle lukiolaiselle kirjoja ja koko porukalle kynät, kumit ja kaikki muut tarpeelliset. Tässä vaiheessa on pakko hehkuttaa keskimmäisen tyttären kynäpenaalista, jonka tytär suunnitteli ja mummo toteutti. Katsokaa ja ihailkaa:



sunnuntai 11. elokuuta 2013

Terassi on nyt vihdoinkin valmis

Kauan siinä meni, mutta kyllä kannatti. Terassi on nyt vihdoinkin saatu valmiiksi. Kysyinkin mieheltäni, että miten se nyt pärjään kun sillä ei ole mitään projektia työn alla. Aikoi kuulemma maata sohvalla ja katsoa leffoja, kun ei ole koko kesänä ehtinyt.

Mutta nyt palataan siihen terassiin. Aluksi meillä oli sisäpiha laudoitettu. Laudat oli suoraan maata vasten ja siihen tarkoitukseen aivan liian ohuet. Näiden lisäksi pihalla oli muutama betonilaatta joiden päälle oli ladottu ulkoverhoustiilistä grillin tapainen.

Tässä kuvassa on nyt laudoitus ja laatat otettu pois.

 
Seuraavaaksi alkoi se homman rankin osuus: kaivaminen. Kun on ostanut talon, jonka on joku muu joskus rakentanut, niin koskaan ei tiedä mitä mistäkin löytää. Näin kävi myös meillä. Oletimme, että näin lähellä taloa olisi ollut vielä hiekkaa pohjalla, vaan eipä ollut. Hiekkaa oli alle metrin verran talon ulkoseinistä poispäin. Näin ollen jouduimme kaivamaan kuivaa savimaata, jonka seassa oli paljon kiviä. Näin ollen jouduimme kaivamaan maata pois paljon enemmän kuin olimme varautuneet. Kun kerran jouduimme näin paljon kaivamaan, niin uusittiin samalla kivijalan ympäriltä huonokuntoiset styroksiet. Samalla huomasimme, että laudoituksen alla oli vain viisi senttiä hiekkaa ja sen alla oli käytetty muovia estämään kasvien kasvua. Tämä oli sitten aiheuttanut sen, että kun vesi oli etsinyt pois pääsyä muovin päältä, niin maassa oli aikamoisia "ojia".



Muutaman päivän kaivettuamme, tulikin vastaan seuraava yllätys. Sieltä saven seasta löytyi kanto. Ja keskeltä meidän tulevaa terassia! Kanto oli todella laho, joten sekin piti poistaa niin syvältä kuin vain oli mahdollista.



Tämän jälkeen ei yllätyksiä enää tullut. Alue saatiin kaivettua ja pohja tasoitettiin hiekalla. Tässä vaiheessa kävimme vuokraamassa paikalliselta Cramolta täryttimen, jolla hiekka painettiin mahdollisimman tiiviiksi kerrokseksi. Hiekan päälle laitettiin suodatin kangas estämään maa-aineksien sekoittumista ja styrokset suojaamaan roudalta.


Seuraavaksi kärrättiin etupihalta sepeliä monttuun.


Nyt pohjatyöt oli tehty. Eihän siihen mennyt kuin pari viikkoa, kun teki kaiken käsin.

Seuraavaksi alkoi tukiharkkojen asettelu.


ja rungon kasaaminen



Kun tuossa terassissa oli noita kulmia, niin isäntä kiroili myös laudoitusta tehdessä... ei kuulemme ollut helpoimmasta päästä saada kaikkia kulmia menemään kuten olisi halunnut.



Mutta kyllä se lopulta onnistui



Enää puuttui porras.


Siinä se nyt on. Ensikesänä se saa värin pintaan ja toivottavasti uudet kalusteet. Terassin eteen pitäisi vielä saada kivetys, mutta se tulee vasta sitten kun olemme päättäneet mihin kesäkeittiö sijoittuu...

Suunnitelmia on, kun vain olisi aikaa toteuttaa ne!

lauantai 10. elokuuta 2013

Nyt meitä on kuusi

Onkin livahtanut hetki siitä kun viimeksi ehdin päivittää tätä. Terassi on saatu valmiiksi ja yksi varasto siivottu siten, että siellä voi jopa tehdä vähän askartelu hommiakin. Pihaa on laitettu ja käsitöitä tehty. Ei siis todellakaan ole tullut laiskoteltua. Ja ennen kaikkea nyt meitä on sitten kuusi.

Viikko sitten lauantaina siis kiiruhdimme lentokentälle uutta tytärtä vastaan. Siellä oli samaan aikaan paikallinen tukihenkilö myös häntä vastassa. Voitte vaan kuvitella miten meitä jännitti. Lento oli ajallaan, mutta hän joutui odottamaan laukkuja yli puoli tuntia.

Nyt on eletty viikko isommalla perheellä. Uusi tytär on livahtanut todella sujuvasti perheeseen. Hieman on vielä kielimuuria, mutta ei pahaa. Kaksi nuorinta räpättää hänen kanssaan ihan koko ajan. Vanhin lapseni, joka on ujo ja hidas lämpeämään, on vasta pikku hiljaa alkamassa tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Kun itselle uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut niin helppoa, niin oikein ärsyttää toisen hitaus. Välillä oikein tekisi mieli tarttua rinnuksista kiinni ja ravistaa, mutta eipä se taitaisi tilannetta helpottaa. Todennäkoisesti kävisi päinvastoin. Ei auta muu kuin purra hammasta ja odottaa, että hidastelijakin lämpenee. HUOH!

Terassista ja muista tulee enemmän kun vaan ehtisin välillä koneelle istahtaa :)