tiistai 21. kesäkuuta 2016

ELÄMÄ ON IHANAA TAAS!

Oiskohan aika taas herätä henkiin.


Joskus tulee elämässä hetkiä, ettei jaksa mitään. Minulla tuo hetki tuli viimekesänä ja kesti vuoden. Selittelin väsymystä työn ja opiskelun yhdistämisellä. Mikään ei vaan huvittanut ja mitään ei jaksanut. Viimeinen niitti (eikä sekään ollut edes paha) tuli syksyllä kun kaaduin ja polvi vaati muutaman tikin. Haava ei heti umpeutunut ja se oli oikein sopiva syy jättää vielä liikuntakin pois.


Töiden jälkeen lysähdin sohvalle ja ihmettelin miten olinkin niin väsynyt. Ja kun olin väsynyt niin en jaksanut panostaa ruokaan. Painoa tuli ja väsymys vain kasvoi.

Sitten minun pelastajani avasi suunsa ja kertoi miten saan energiatasoni nousemaan. Aloitin rauhallisesti lisäämällä vitamiinit päivittäiseen ruokavalioon. Parin viikon jälkeen huomasin, että olinkin saanut aikaan vaikka mitä sellaista, josta olin vuoden ajan vain haaveillut. Tässä täytyi olla jotain, kun tuloksia alkoi näkyä näin nopeasti.
Yhden ja puolen kuukauden jälkeen aloitin kehokuurin (juuri sen josta nyt jokapaikassa puhutaan). Mieheni lähti kuuriin mukaan tukeakseen minua (ihana mies). Ruokavalio oli tiukka! Jätimme pois kaiken lisätyn sokerin, suolan ja viljat. Voin kertoa, että on aivan älyttömän vaikeaa saada ruuasta maukasta, jos siihen ei saa lisätä suolaa. Mietinkin, että tämän kuurin idea olikin aivopesta ihmiset inhoamaan syömistä. Sain valmentajaltani ihania vinkkejä ja kuurin loppupuolella suolattomuus ei enää tuntunut niin pahalta. Suurin haaste oli se, että jaksoin syödä kaiken mitä piti. Mieheni jaksoi kolme viikkoa ja onnistui kadottamaan seitsemän kiloa painoa tuona aikana. Minä sinnittelin vielä sen yhden viikon ja minun painon pudotus oli kuusi kiloa. Vyötäröltä lähti 14 cm. Nyt jatkan optimoinnilla ja pudotan vielä pari kiloa pois.


Parasta tässä kuurissa oli se, että löysin taas liikunnan ilon ja elämän ilon.


Tämä onni oli pakko jakaa teidän kaikkien kanssa. Elämä on ihanaa taas!