sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 5/5

Juuri kun ajattelin, että nyt pääsin näistä haasteista, niin tietysti sellainen tupsahti Facesessakin. En haasta täälläkään ketään, joten en myöskään siellä. Tämä viimeinen arkihaaste kattaa koko viikonlopun.

Terassin käsittely:


Ja lisää pihatöitä: kasvatuslaatikoiden valmistu ja maalaus


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 4/5

Perjantain aamu vaatii aina sellaisen loppu rutistus jaksamisen. Normaaliin tapaan kello herätti viideltä. Herätin tyttäreni ja raahauduin aamutoimiin. Koska arki-aamuni alkavat alkavat yleensä joko salilla tai säkillä, niin kotona syön vain aamupalan ja hyppään mieheni kanssa autoon. Mies jää matkan varrelle ja minä jatkan matkaa.

Tänä aamuna ei menty säkille.


Vaan salille..


Rankan työpäivän jälkeen hain mieheni ja lähdimme shoppailemaan. Ensin koluttiin Bauhaus, josta lähti mukaan seinämaali. Sieltä suuntasimme kohti Tuusulan Kodin Terraa, jossa olikin jotkut messut ja talo täynnä tarjouksia. Ihan kuin olisi päässyt paratiisiin. Kaikki tapetit oli -30% ja Pinotex maali lähti mukaan -70% alennuksella. Messutarjouksena ostettiin terassille pinnoite, josta lisää heti kun terassi on pinnoitettu (ehkä huomenna). Paikalla oli myös Remontti-Reiska ihan livenä. Kun hehkuttelin tästä kotona lapsille, ei heillä ollut hajuakaan kenestä puhuin. Yritin kertoa heille Remontti-Reiskan farkkushortseista ja lihaksista ja siitä millainen naisten unelma hän oli aikanaan ollut. Ei mitään reaktiota. Ehkä hivenen pidäteltyä naurua pystyi lukemaan heidän kasvoiltaan :)

Auto täynnä tavaraa suunnistimme ruokakaupan kautta kotiin.


Mieheni siirtyi pesemään terassi ja minä pystytin "äiti-burgerin". Eli ruokana oli ranskalaisia ja hampurilaisia.

Että tällainen päivä tänään.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

arkihaaste 3/5

Tänään sai nukkua hieman pidempään, kun heti aamusta oli hammaslääkäri ja lopun päivää tein etänä kotoa. Ensin piti auttaa poikaa pukeutumaan, kun heillä oli koulussa joku pukeutumisjuttu. Maalasimme kasvot ja kaivoimme kaikki asusteet esiin.


Tämän jälkeen hyppäsin pyöräni selkään ja polkaisin hammaslääkäriin odottamaan vuoroani. Odotushuoneessa luin tietysti kaikki "kivat" lehdet, joita selkeästi oli muutkin jo lukeneet.

 
Hammaslääkäri kysyi ensin, että olihan toimenpide tarkoitus tehdä ilman puudutusta. Tästä olimme jo tarkastus käynnillä puhuneet. Hän tarjosi minulle puudutusta ja minä kieltäydyin kohteliaasti. Suomalaisella sisulla mennään niin kuin on ennenkin menty. Melkein samantien, kun istahdin penkiin alkoi puhelin soida (siis minun) ja se soi ja soi. Hammaslääkäri paikkasi ensimmäistä hammasta puhelimen soinnin tahtiin. Sitten paikattiin toinen hammas puhelimen edelleen soidessa taustalla. Tässä vaiheessa alkoi hammaslääkärikin jo hieman v..tuilla puhelimen soimisesta. Mutta siinäpä aukoo päätään jos ei suostu poistamaan sormiaan suustani edes siksi aikaa, että olisin voinut laittaa puhelimen äänettömälle. Kolmannen hampaan paikkauksen aikana puhelin jatkoi edelleen soimistaan. Hammaslääkäri oli varmaan saanut minusta ihan tarpeekseen, kun ilmoitti hieman tylysti ettei tiedä saatiinko toinen hammas pelastettua, kun reikä oli niin syvä. Jonka perään ilmoitti että voin poistua ja saa syödä vaikka heti kun en ottanut puudutusta.

Tarkastin ensin, että kuka oli hengen hädässä kun niin sinnikkäästi soitti minulle. Poikanihan se oli ollut. Kertoi, että se pukeutuminen olisikin oikeastaan vasta viikon päästä ja hän oli ehtinyt koululle saakka kasvot valkoisena. Onneksi joku kaveri oli kertonut. Voi mikä itku ja parku. Ei aikonut koskaan enää mennä kouluun kun hänelle kuitenkin naurettaisiin. Isosisko oli yrittänyt lohduttaa ja neuvonut miten toimia jos joku nauraisi. Oli tehnyt jopa pannukakkuja lohdutukseksi veljelleen. Kun pääsin kotiin, oli kyyneeleet jo kuivuneet ja poika lähti kouluun tunnin myöhässä, kasvot puhtaina ja normaaleissa vaatteissa.


Minullekin oli jäetetty yksi pannari, jonka päälle lorautin raparperi siirappia. Sopikin oikein hyvin heti hampaiden paikkauksen päälle. Jonkun ajan kuluttua se alkoi. Nimittäin helvetillinen hammassärky. koko yläleuka oli ja on edelleen kipeänä. Taidan odottaa taas kymmenen vuotta ennen kuin menen seuraavan kerran hammaslääkäriin...

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 2/5

Aamulla töihin. Väsytti huonosti nukutun yön jälkeen. En edes käynyt salilla ennen töihin menoa kun oli sovittu tapaaminen heti kahdeksalta. Vaikka join monta kuppia kahvia, niin ei noussut vireystaso kovin ylös.


Kotona oli yllätys ulkona odottamassa. Pihapöydällä oli "vieras" ottamassa aurinkoa kaverinsa kanssa.


Loppupäivä menikin sitten koneen äärellä. Ja ei todellakaan mitenkään fiksussa puuhassa. Pelasin koukuttavan tyhmää nettipeliä: Gold Strike. Älkää hyvät ihmiset missään nimessä kokeilko sitä peliä!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Arkihaaste 1/5

Koko kevään olen haaveillut, että saisinpa olla prinsessa Ruusunen ja voisin vaipua satavuotiseen uneen. Niin paljon on väsyttänyt, että olisin voinut ihan hyvin kuvitella voivani nukkua niin pitkään. Nyt on ilmeisesti levätty riittävästi, kun herään taas paljon ennen muita. Aamupalaksi nautin eilistä sienipiirakkaa ja pari kuppia kahvia.


Vain kissat pitivät minulle seuraa aamulla.



Tämän kesän tavoitteena on minulla oppia tekemään voltti trampoliinilla. Niinpä tänään on harjoiteltu sitä. Ensin piti tietysti voittaa pelko koko volttia kohtaan. Ensin läjähdin selälleen ja siihen jäin. Ei auttanut muu kuin yrittää uudestaan. Toisella kerralla sama juttu. Lapsilla oli hauskaa, kun he katsoivat yritystäni. Onneksi heiltä tuli myös neuvoja. Nyt homma on edennyt niin pitkälle että pääsen takapuolen kautta jaloilleni. Tavoitteeseen en siis päässyt ensimmäisenä päivänä, mutta olen tyytyväinen jo tähänkin.

Päivä meni hyvin pitkälti ulkona oleskellessa. Pihalla oli jo kukat alkanut kukkimaan. No nuo on ainoat oikeastaan. Viime syksynä istuttamistani sipuleista ei ainoakaan ole noussut... Jep, olen tunnettu vihreästä peukalostani!


Myöhemmin iltapäivällä kävin tyttäreni kanssa lenkillä ja katsokaa mitä matkalta löytyi


Se on kuulkaa sitä itseään: sammakon kutua. Tuon kehitystä onkin nyt pakko pysähtyä katsomaan joka kerta kun juoksemme tuota reittiä. 

Listalta puuttu enää pääsiäisen aikana hankitut rusketus raidat. Niistä ei kuvaa ole, eikä tule :)

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Remonttihelvetti

Pitkän hiljaiselon lopetti Annukka viestillään. Oli rontti laittanut mulle arkihaasteen. Se ei kyllä starttaa tänään, mutta lähipäivinä kyllä. Tuntuu ettei viimeaikoina ole oikein ollut mitään kerrottavaa. Hieman hiljaiseksi veti sekin, että sekä minun, että mieheni työpaikoilla oli yt-neuvottelut nyt keväällä. Onneksi kummallakin säilyi työpaikat, joten se helpotti suunnattomasti. Me siis elellään edelleenkin remontin keskellä. Kun tämä remontti on ohi, niin ei ikinä enää. Tai ainakin pidetään taukoa siihen saakka, kunnes me ei edes muisteta tätä remonttihelvettiä. Tällä hetkellä seiniä revitään auki ja toisaalle rakennetaan uutta. Jokapaikassa on pölyä ja kaikki on hukassa. Ensin piti vain remontoida keittiö. Sitten se laajeni katon ja lattioiden uusimiseen. Nyt se on levinnyt jo kodinhoitohuoneen uusimiseenkin.




Kodinhoitohuoneesta sovittiin, että se on mun oma projekti. Aikaisemmin kodinhoitohuone oli erotettu takkahuoneesta sellaisella puun värisellä haitariovella. Synnyinpaikkani kirkossa oli samanlainen "haitari ovi seinä", joten tuli aina hieman harras olo istuessa takan äärellä punaviinilasi kädessä. Saattoihan se tietysti johtua siitä punaviinistäkin, mutta tuollainen harras mielikuva ei oikein sopinut meille. Se ovi sai lähteä ja tilalle rakennettiin seinä.

Koska projekti kerran on minun, niin minä olen nyt tasoitellut ja pohjamaalannut kodinhoitohuoneen seinää. Samalla aloin irroittelemaan vanhoja sisustus levyjä toisilta seiniltä. Yllätys yllätys, niiden takaa löytyi harkko seinä. Tämähän tarkoittaa että minulla on vaihtoehtona joka alkaa tasoittamaan seinät kokonaan tai tehdä sama juttu kuin edelliset ovat tehneet: liimata seinille sisustuslevyt.


Meillä kun tämä remontti ei todellakaan etene nopeasti ja sähäkästi, niin jätin tämän seinän pinnoittamisen niin sanotusti hautumaan mieleeni ja keskityin "uuden" seinän tasoittamiseen ja maalaamiseen. Maalasin seinän samalla sävyllä, mitä käytin eteisen seinäänkin: Tikkurilan Jääruusu sävyllä.


Aikaisemmin kodinhoitohuoneessa oli ollut vain yksi siivouskomero ja pöytätaso pesukoneen ja kuivausrummun päällä. Pyyhkeet meillä oli säilytetty siinä pöydällä. Tähän tuli nyt muutos. Olimme jo suunnitelleet laittavamme uudelle seinälle katon rajaan kaapin. Ikea ilmoitteli samoihin aikoihin Bestå kaapien alennukseta, joten ei auttanut muu kuin suunnata Ikeaan. Mikä mieletön munkki meillä kävikään: sinne oli tullut juuri edellisenä iltana uudet kaapin ovet valikoimiin. Laxviken oven pinta oli ihana eläväinen. Koska en halunnut sitä korkeakiilto ovea, joita meillä on jo eteisessä ja olohuoneessa, oli tämä ovi kuin vastaus rukouksiin.


Siellä se kaappi nyt on seinällä.


Jos budjetti olisi antanut myöten, niin tämä huonehan olisi jo valmis. Mutta kun kaikki rahat laitetaan nyt ensisijaisesti keittiöön ja kattoihin (lattiat on jo ostettu), niin kodinhoitohuonetta tehdään todellakin pikkuhiljaa. Jonain päivänä se näyttää suurin piirtein tältä:


Nyt tästä on toteutunut ainoastaan tuo yksi kaappi tuolla katon rajassa. Onneksi en vielä ole aivan varma noista pinnoista, joten ei haittaa vaikka kestääkin.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kotityöt

Miten teillä jaetaan kotityöt?

Olen viime aikoina lukenut suurta ärsytystä tuntien lehti juttuja, joissa puhutaan lasten osallistumisesta kotitöihin. Artikkeleissa selitetään kuin vajaaälyiselle, että kyllä teiniltä voi vaatia oman huoneen siistinä pitämistä. Meillä lapset ovat osallistuneet kotitöihin siitä saakka kun ovat pystyssä pysyneet. Ensin kerättiin lelut laatikkoon ja kun kouluun mentiin niin kuvioihin tuli keittiötyöt. Jokainen seitsemän vuotias osaa tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen. Ja joskus jopa kissat haluavat auttaa.


Nyt kun nuorimmainen on kymmenen on meillä jaettu kaikki kotityöt tasan. Jokaisella on oma vuoronsa pyykinpesussa, keittiön siistinä pitämisessä, kissojen hoidossa ja ruuan laitossa. Ruuan laitto ja pyykin pesu tulivat listoille tänävuonna, kun kyllästyin siihen, että en ehtinyt muuta tekemään kuin käymään töissä ja tekemään ruokaa.


Ruuan laitto vuorolla jokainen päättää itse mitä ruokaa tekee ja selvittää mitä aineita ruokaan tarvitaan. Kymmenen vuotias ei kyllä selviä yksin ruuan laitosta, joten me mieheni kanssa autamme. Muutos on ollut mielenkiintoinen. Olemme syöneet lähes aina jotain uutta. Olemme kokeilleen intilaista, kiinalaista, italialaista, ranskalaista ja vaikka mitä uusia ruokia. Samaan aikaan olen huomannut, että oma inhoni ruuan laittoa kohtaan on selvästi vähentynyt.