sunnuntai 28. syyskuuta 2014

LILJOJA JA POSITIIVISTA PALAUTETTA

Taisi olla kesällä ensimmäinen kerta, kun ruokaostosten mukaan lähti Lidlistä kimppu liljoja. Koska kimpun hinta ei paljoa päätä huimannut, niin ajattelin ettei haittaa vaikka menisivät parissa päivässä huonoksi. Väri vaihtoehtojakin oli mukavasti. Valitsin kuitenkin hyvin hyvin vaalean punaisia, lähes valkoisia kukkia. Kimpussa oli kolme oksaa, joista yksi oksa pääsi koristamaan mieheni tekemää hyllykköä olohuoneen seinälle. Kaksi muuta oksaa ovat sohvapöydällä maljakossa.

Tällä kertaa muistin antaa kassalle palautetta kukkien hyvästä kestävyydestä. Olen todella hyvä antamaan kritiikkiä jos hommat ei toimi minun mieleni mukaan. Esimerkiksi jos lähikaupassa on pitkät jonot kassoille, joista vain pari on käytössä, niin kyllä menee viesti välittömästi eteenpäin. (Juuri tuon takia siirryin tekemään ostokseni Lidliin, jossa kassoja otetaan käyttöön heti lisää kun jonot kasvaa) Tai jos kaupan hyllyt ammottaa tyhjyyttään viiden aikoihin, kun töiden jälkeen menen kauppaan. Muistan kyllä tuolloinkin huomauttaa, että on se kumma kun nuo työtä vieroksuvat lusmut käyvät tyhjentämässä kauppojen hyllyt ja me kunnon työssä käyvät veron maksajat saamme jäädä nuolemaan näppejämme. (Taidan olla paska ihminen.)

Mutta liljoja on minulle kuitenkin riittänyt. Ja vielä hyviä sellaisia. Oli siis aika muistaa antaa myös sitä positiivista palautetta. Kiitin myyjää ja pyysin viemään terveiset eteenpäin. Siitä jäi paljon parempi mieli kuin kunnon valittamisesta.






maanantai 22. syyskuuta 2014

UUSI LOMPAKKO

Vanha lompakkoni oli palvellut minua hyvin. Pidin suunnattomasti vetoketjullisesta mallista, jonka sisällä kaikki pysyi tallessa.
























Valitettavasti se alkoi jo olla parhaat päivänsä nähnyt. Valkoinen väri oli kerännyt likaa ja väriä kaikista mahdollisista laukuista. Reunat alkoivat repsottaa ja nahka osien pinta alkoi olla tosi kulahtanut.



























Viimeviikolla posti toi tilaamani uuden lompakon. Viikonloppuna minulla sitten viimein oli aikaa vahitaa vanhan lompakon sisältö uuteen. Oli ihanaa saada uusi ja puhdas lompakko käyttöön.

























sunnuntai 21. syyskuuta 2014

HULLU

Kesällä vannoin kautta kiven ja kannon, että meillä ei remonttia vähään aikaan tehdä. Ja jos edes ehdotan sellaista, niin minut voi viedä suoraan hullujen huoneelle. Nyt ollaan varmaan siinä tilanteessa, että minut voisi sinne hullujen huoneelle toimittaa.

Perjantaina varauduin viikonlopun viettoon lainaamalla kirjan ja hakemalla kaupasta herkkuja. Ostin sipsejä ja dippiä, karkkia ja tietysti pullon punaviiniä. Tarkoitus oli nauttia koko viikonloppu kirjasta ja herkuista. Lojua sohvalla ja levätä. Nauttia kiireettömyydestä ja siitä, ettei ole mitään tekemistä.

Hyvinhän se viikonloppu alkoi. Pojalla oli kaveri yökylässä ja teimme heille retkipedin olohuoneen lattialle. Katsoimme leffaa ja herkuttelimme porukalla. Sitten koitti lauantai ja mieheni katosi ulos. Jonkun ajan kuluttua lähdin katsomaan, että mitä hän siellä puuhailee. Perhana, hän oli aloittanut varaston tyhjennyksen. Tyynesti hän ilmoitti, että nyt laitetaan ne kaapit sinne varaston seinälle. Kyseessä oli siis se samainen varasto, joka sai kesällä laminaatit lattiaan ja jonne siirrettiin keittiön vanhoja kaapistoja ja pöytätasoja. Varasto, josta oli tarkoitus tehdä askarteluhuone.

Se siitä leppoisasta ja rauhallisesta viikonlopusta.

Kun kerran hommat oli jo aloitettu, ei auttanut muu, kuin tulla auttamaan. Viimeksi homma pysähtyi siihen, että emme löytäneet tukipuita seinän rungosta. Porailimme koereikiä ympäri seinää ja aina ruuvit vain humpsahtivat seinän läpi. Viime viikolla mieheni oli ottanut järeämmät aseet käyttöön ja porannut muutaman isomman reijän seinään. Sieltähän ne tukipuut vihdoinkin löytyi. Normaalisti, kun ne ovat pystyasennossa, niin nämä olivatkin vaaka-asennossa.

Nyt on yläkaapit saatu seinälle. Hieman jäi harmittamaan, että en jaksanut alkaa vaihtamaan huoneeseen tapetteja, mutta sekin murhe ratkesi sillä, että liimasin lattiaremontista jääneitä laminaatteja pöytätason ja ylähyllyjen väliin jäävään seinään.





























Ilmoitin miehelleni, että ei turhaan kiinnitä ovia kaappeihin, koska ajattelin maalata ne. Ensimmäisenä testasin jostain maalaus urkasta jäänyttä mustaa seinämaalia laatikostoihin. Vedin sitä siveltimellä niin ohuesti, että vanha puupinta kuulsi paikka paikoin läpi. Totesin, että laatikot saavat jäädä juuri sellaisiksi. Nyt pitäisi vielä maalata loputkin ovet. Alaovet mustalla ja yläkaappien over valkoisella. Valkoinen on vielä testaamatta. Saa nähdä millaista jälkeä tulee.


Varastoon oli kertynyt niin paljon tavaraa (etenkin minun askartelu- ja käsityötarvikkeita) että olin osan jo kokonaan unohtanut. Niitä olen nyt kaksi päivää järjestellyt paikoilleen. Järkyttävä urakka! Onneksi tulee samalla tehtyä jonkun sortin inventaario ja voi osan tavaroista heittää pois. Nyt alkaa olla tilaa askarrella :)




Totesin tänään miehelleni, että kyllä me ollaan hulluja. Kun miehelläni ei enää ollut tekemistä varastossa, niin hän oli ottanut takkahuoneen työn alle jo oli alkanut uusimaan sinne seiniä. Vanhat lastulevyt ja villat pois ja uutta pintaa tilalle. Kumpikin ollaan aivan innoissaan kun saadaan taas tehdä jotain.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

HALLOWEENIA ODOTELLESSA

Nyt alkaa taas olla se aika vuodesta, jolloin meillä aletaan suunnittelemaan Halloweenia. Pohditaan mikä olisi teema ja mistä hankitaan puvut. Millaiset ruuat olisivat mahdollisimman kaameita ja millä koristeilla olisi hyvä säikytellä vieraita.

Vuosi sitten kerroimme meillä asuneelle vaihto-oppilaalle, että meillä on tapana viettää Halloweenia. Hänkin alkoi kovasti suunnittelemaan juhlaa, mutta jo nopeasti huomasimme, että hän oli hieman hakoteilla meidän tavasta juhlia. Hän ei voinut ymmärtää miksi me emme innostuneet oranssin ja mustan värisistä koristeista ja ihanista herkuista. Kun näytimme millaisia "herkkuja" ja koristeita me olimme ajatelleet, niin häneltä loksahti leuka alas. Hän ei voinut ymmärtää miksi kaiken piti näyttää ällöttävältä. Mutta minusta juuri se ällöttävyys kuuluu Halloweenin ideaan.

Pinterestistä on löytynyt paljon ihania ideoita. Keräsin niistä muutaman minun suosikin.

Tarjolla voisi olla vaikka voileipiä tähän tyyliin









































Tai tarjolla voisi olla pelkästään sormia...

























Tai jotain makeaa...





































































Ja kyllähän joka juhlissa pitää kakkua olla


















Vai pitäisikö sittenkin tarjota ruokaa?
























Saa nähdä mitä me keksitään tarjota vieraille.

tiistai 16. syyskuuta 2014

HAAVEITA

Maailman kauneimman astiaston löytäminen on hankalaa. Etenkin silloin, kun on itse luonteelta sellainen, että jos vähänkään mietityttää, niin silloin se ei ole se oikea. Sitä oikeaa astiastoa etisessä olen joutunut tyytymään Ikean loistavaan laatuun. Tusinasta lautasesta ei varmaan yksikään ole täysin ehyt vuoden käytön jälkeen.

Olen pitkään pähkäillyt kahden ihanan astiaston välillä. Molemmat ovat minulle sopivasti musta-valkoisia. Marimekon astiastossa on ehdottomasti maailman kaunen teekannu. Iittalan Taika astiaston kurinalaisuus miellyttää toisaalta aivan kamalan paljon.
















































































Kumpikin astiasto vaatii kuitenkin "kaveriksi" yksivärisen kumppanin. Marimekolta löytyy
valkoinen Oiva astiasto. Sellainen ihanan simppeli neliskulmainen lautanen. Iittalalta taas tuttuakin tutumpi Teema.

Aterimista meiltä löytyykin jo Artikin sarjan haarukoita, veitsiä ja lusikoita. Niitäkin pitäisi kuitenkin saada lisää.













Paljon muutakin on haavelistalla, mutta ensin pitäisi tehdä päätös kumpi yllä olevista astiastoista miellyttää enemmän. Vai löytyisikö jostain sellainen, mikä miellyttäisi enemmän.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

RENTOUTUNUT

Ihana viikonloppu takana! Ei päästy Habitareen saakka, vaikka kovasti oli tarkoitus. Olemme käytännössä viettäneet viikonloppua vanhemman tyttären kanssa kahdestaan. Mies lähti viikonlopuksi  veljensä luokse ja nuori herra on viilettänyt yökylästä toiseen. Keskimmäinen puolestaan lähti kavereidensa kanssa Helsinkiin shoppailemaan ja sieltä yökyläilemään.

Koko viikonlopun olen nukkunut todella sikeästi. Johtuiko sitten siitä, että kukaan ei ollut yskimässä ja kuorsaamassa vieressä vai sitten siitä, että olen ollut todella väsynyt. Nyt on nukuttu ja olo on juuri niin pirteä kuin kuuluukin levon jälkeen olla.

Eilen siivosimme ja teimme matto kokeiluja. Tyttäreni huoneessa ollut (ja nyt pesty) matto siirtyi takaisin meidän makuuhuoneeseen.


Makuuhuoneessa oli väliaikaisesti vaalea raidallinen matto, jonka olin kutonut muutama vuosi sitten äitini kangaspuilla. Sille löytyi uusi paikka keittiöstä.



























Sunnuntaina vietimme oikein laiskottelu päivää. En jaksanut edes pukea vaatteita päälle ennen kuin oli pakko. Piti hakea mies lentokentältä ja en kehdannut sinne lähteä yöpaidassa. Sunnuntaina meillä oli sisustus kohteena makkari, jonne ompelin uudet tyynyn päälliset ja vaihdoimme verhot. Tyynyn päälliset jäivät vielä kaipaamaan jotain, joten niiden kuvaaminen jää siihen, kunnes keksin mitä se jotain on.

Viikonlopun ilma oli mitä ihanin. Poimin vielä vadelmapensaasta muutamia vadelmia. Valitettavasti ne ei enää olleet niin makeita, mitä kesän ensimmäiset vadelmat ovat, mutta hyvin maistuivat silti.

























Nyt alkaa olla lopuillaan tämä ihana viikonloppu! Olemme saaneet oikein kunnolla aurinkoa, rentoutumista ja ennen kaikkea hyvin nukuttuja öitä.

perjantai 12. syyskuuta 2014

TUNNELMOINTIA

Vaikka en ole mikään syksy ihminen, rakastan silti kynttilän valoa pimeinä iltoina. Tänään on juuri sellainen ilta, että kaipasin hiljaisuutta ja kynttilän valoa. Takana on raskas työviikko, joten rentoutuminen on nyt enemmän kuin tarpeen.

Isäntä on viikonlopun pois ja nuori herra meni kaverinsa luokse yökylään. Me jäimme tyttöjen kesken kotiin. Toinen tytär oli leiponut porkkanakakkua koulun jälkeen. Kaivoin kaapista kynttilät ja kynttilän jalat esiin. Samalla löysin viime talvena tekemäni "tuikkukupit", jotka oli remontin takia jääneet käyttämättä. Tuikkukuppeina toimi tyhjät lasipurkit joiden ympärille olin virkannut eräänlaista verkkoa. Nyt vain nautitaan kynttilän valosta ja porkkanakakusta.





































































































































































sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Oi kuusipuu


Nyt kesällä olen kasvattanut kasveja kasvatuslaatikoissa. Yhdestä laatikosta etanat tai jotkut muut ötökät söi salaatin lehdet täyteen reikiä.

Luin netistä ohjeita tomaatin kasvatukseen ja toimin ihan täysin ohjeiden mukaan. Ihan hyvinhän ne tomaatit kasvoivat. Harmi vaan että syksy tuli niin nopeasti; yksikään tomaatti ei ehtinyt kypsyä. Siellä niitä pieniä vihreitä kirsikkatomaatteja kasvoi jokaisessa tomaatin varressa.

Avomaan kurkkukin alkoi kukkimaan vasta elokuun lopulla. Joten ei tullut niitäkään montaa.


Saattoihan se olla, että paikan valinnassa tuli tehtyä jonkinlainen virhe. Mutta kun ne laatikot vain sattuivat sopimaan pihalla juuri siihen kohtaan. Ensi kesänä pitää yrittää etsiä kasveja, jotka tykkää elää vähän vaatimattomimmissa oloissa.

Mutta palataan takaisin sisälle. Nyt tuntuu olevan suurinta muotia kasvattaa ulkopuita sisällä. Minäkin kävin metsässä kävelyllä ja kas kumma, paluu matkalla käteeni tarttui pienen pieni kuusen alku. Tungin sen kukkapurkkiin (varmaan sekin väärän kokoinen) ja nyt jännätään kuinka nopeasti se kuolee pois.





tiistai 2. syyskuuta 2014

Syksyn merkki


Vaikka olen yrittänyt pitää kynsin hampain kiinni kesästä, alkaa olla jo pakko myöntää että nyt on syksy. Ja se on syvältä! Vaikka asiat voisi olla vielä pahemmin: voisi olla talvi.

Minulle sisäinen kelloni ilmoittaa syksyn olevan silloin, kun huomaan kiertäväni kauppojen kynttilä hyllyjä. Kotona kaivan kaikki kynttilänjalat ja alustat esiin. Ja kun ulkona on pimeää, on ihanaa sytyttää kynttilät palamaan ja nauttia lasillisen hyvää punaviiniä.

Viikonloppuna löysin Lahden Kärkkäiseltä Luhdan valmistaman kynttilänjalan. Se huusi jo kaukaa minulle: Ota minut mukaasi, minä kuulun teille!














































Kynttilänjalka oli todellakin kuin tehty meille :)