lauantai 23. elokuuta 2014

Ja taas mennään sata lasissa

Nyt, ystävät hyvät, mennään niin ristiriitaisissa tunnelmissa että ei tosikaan. Viime kevät tuntui olevan sitä aikaa, jolloin elämä vain otti. Tunsin olevani niin vanha ja väsynyt. Täysin loppuun kaluttu. Remontti vei voimia ja töissä käyntikin tuntui umpihangessa tarpomiselta.























Kesä meni ohi. Kaikki lomat meni joko remontoinnin parissa tai sitten tyttären rippijuhlien järjestämisessä. Minun kesään ei mahtunut päiviä rannalla loikoillen ja hyvää kirjaa lukien. Ei ollut päiviä jolloin vain olisi voinut nauttia kesästä. Me vain siivottiin, rakennettiin ja viimeisteltiin. Tuntui, että koko kesä meni töissä. Muut nauttivat lomasta heinäkuussa, minä olin töissä.

Sitten tuli loppukesä (nythän ei vielä ole syksy) ja minun elämässä alkoi tapahtua.

Ensi pääsimme mieheni kanssa pitkästä aikaa "kahdestaan" viettämään pari vuorokautta. Kahdestaan oli lainausmerkeissä, koska olimme viettämässä veljeni yllätys synttäreitä risteilyn merkeissä. Tämän matkan tiimoilta on pakko mainostaa OnniBusin hintoja. Matka Helsingistä Turkuun maksoi meiltä kahdelta yhteensä 13€. Matka kesti kaksi tuntia ja bussi oli ilmastoitu ja siellä oli ilmainen wifi käytössä. Bussi ei mennyt keskustaan saakka, vaan päätepysäkki oli Caribian parkkialue. Päivä oli niin ihanan aurinkoinen ja meillä oli aikaa vaikka kuinka paljon, päätimme kävellä satamaan.

Aurajoen varressa oli ihana kävelyreitti, jota pitkin kävelimme kohti satamaa. Päätös kävellä oli niin hyvä. Pohdimme matkalla mitenhän se velipoika yllättyy, kun palaa vaimonsa kanssa risteilyltä ja me ollaankin satamassa vastassa ja viemme heidät uudestaan risteilylle. 


Matkalla tietysti ihailtiin ne perinteiset Suomen Joutsenet ja Turun linnat.




Tämä reissu oli ensimmäinen, jolloin emme hankkineet kotiin lapsen vahtia, vaan vanhin tytär jäi vahtimaan koko porukkaa. Tämä ensimmäinen yö ikinä, jonka he olivat keskenään, oli myös sellainen yö, jolloin meillä oli ollut koko kesän kovin ukkosmyrksy. Tytöt olivat heränneet yöllä myrskyyn ja olivat tietysti pelänneet.

Reissu meni kuitenkin hyvin ja lapset kokivat onnistuneensa kotona yksin ollessaan. Matkalla ollessani sain vahvistuksen, että pääsen työn ohessa suorittamaan johtamsien erityisammattitutkintoa. JES! Koulutus kestää 1,5 vuotta ja opiskellaan oppisopimus koulutuksena. Tämä tuntui jo lottovoitolta. Työpaikaltani koulutukseen pääsi kaksi henkilö ja minä olin niistä toinen.

Eihän ne muutokset siihen jääneet. Palattuani töihin, minua pyydettiin vetämään toista ryhmää. Tätä päätöstä oli pakko miettiä muutama päivä. Ryhmän tekemisessä on paljon minulle uutta asiaa ja samaan aikaan pitäisi aloittaa opiskelukin. Päätös ei todellakaan ollut helppo. Sanoinkin miehelleni, että olisipa kamalaa elää sellaista elämää, jossa kaikki päätöksen teot olisi näin vaikeita. Jos pitäisi miettiä, että laitanko valkoisen vai mustan puseron. Luojan kiitos ei kuulu minun tyyliin. Hermot menisi ja stressitaso olisi taivaissa. Koska asiat ei miettimällä miksikään muutu, oli päätös tehtävä. Perjantaina sitten pitkän keskustelun jälkeen päätin ottaa tämänkin haasteen vastaan.

Jotenkin on alkanut tuntumaan, että minut on varmaan luotu elämään jatkuvassa kiireessä, uusissa haasteissa ja täydellisessä hullunmyllyssä. Nyt voi todellakin sanoa, että saa nähdä mitä ensivuosi tuo tullessaan,

torstai 21. elokuuta 2014

Ettei talvella nukahtaisi talviuneen

Olen niin henkeen ja vereen kesän lapsi kuin vain voi olla. Fakta on kuitenkin se, että syksy koputtelee jo ovelle ja mulla alkaa vireystaso laskea tasaisesti. Nyt kun vettä on satanut koko hemmetin viikko, niin syksyn lähestyminen on aina vain todellisempaa. Olisi kiva kömpiä johonkin koloon ja nukahtaa kuin karhu talviuneen. Herätä vasta sitten kun on kevät.


Vaan ei onnistu. Meidät ihmiset on pakotettu elämään ympäri vuoden. Niinpä talveen pitää keksiä jotain virikettä. Minulla se on ollut yleensä nippu kansalaisopiston kursseja.

Tähän vuoteen ei tullut mitään uutta. Tanssin alkeet aloitetaan mieheni kanssa uudestaan. Ei nimittäin mennyt oppi näihin puujalkoihin yhden vuoden aikana. Ja sitten keväällä remppa vei mukanaan ja tanssi sai jäädä.


Pitsin nypläystä on pakko jatkaa kun aiheena on korut... Voi mitähän kaikkea ihanaa sieltä on tulossa!


Hopeakoru kurssille ilmoittauduin, mutta saattaapa olla että perun. Jotenkin ei vain nyt nappaa. Pitää miettiä jotain uutta.

Kun näihin lisätään vielä Johtamisen Erityisammattitutkinto, jota alan nyt työn ohessa suorittamaan, pitäisi olla talvi taputeltu. Ei vain ehdi nukahtamaan talviunille.

tiistai 19. elokuuta 2014

Maljakoita

Toisilla kaapit pursuilee mitä erilaisimpia maljakoita. Minulla ei pursuile. Tai ei pursuillut silloin, kun aloin kirjoittamaan tätä. Silloin taisi löytyä yksi Iitalan vihreä Juno maljakko. Tämän lisäksi löytyi kaksi Villeroy & Bochin pientä maljakkoa.




















































Kun maljakko tilanne oli näin surkea, piti asialle tehdä jotain. Keväällä tilasin Jotexilta pyöreän maljakon (maljakon reunoilla näkyy teippiviritelmät. joiden avulla sain kukat pysymään hieman pytymmässä).



















































Alkukesästä löysin kirpparilta tosi kivan hieman korkeamman maljankon.













































Viimeisimpänä kirpparilöytönä meille tuli tällainen hauska hieman matalampi maljakko. Saas nähdä mitä kivaa siihen voisi laittaa...

Ehkä pillejä?

Viimeisimpänä hankintana meille kotiutui H&M:ltä tällainen valkoinen maljakko.

Kaiken järjen mukaan surkea maljakkotilanne pitäisi olla nyt kunnossa.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

laatikkoleikkiä

Mieheni on rakennellut minulle ihania puisia laatikoita. Yksi niistä kököttää kukkapöydällä kolmen kituvan kukkasen kanssa (minullahan ei muun laisia kukkia olekaan). Sinne muutti asumaan joskus muinoin saamani lasinorsu ja tyttären Atlantin rannoilta keräämiä simpukoita.



Kolme kuusikulmaista laatikkoa on saaneet valkoisen puolihimmeän Helmi kalustemaalin pintaan.


Ennen rippijuhlia mieheni kiinnitti ne seinälle. Siinä ne nyt kököttävät ihan kuten toivoinkin.




tiistai 12. elokuuta 2014

Vihdoinkin!

Jes!!!! Liesituuletin tuli vihdoinkin! Hyvä etten hyökännyt kuskin kaulaan, kun hän tuli tuomaan sen. No kerroin kyllä hänelle, että hän on pelastanut päiväni ja varmaan loppu elämäni kun saamme vihdoin ja viimein remontin loppuun (ja siivottua loput remontti jätteet pihalta).Mahtoi siinä olla kuskilla pokassa pysymistä kun keski-ikäinen nainen hyökkää bikinit päällä, yltä päältä jauhoissa hänelle mesoamaan. Lapsetkin sanoi, että miten sä äiti nyt noin menit sitä vastaan. Oisit edes pukenut jotain päälle. Vaan eipä siinä innostuksessa tullut mieleenkään kurkata peiliin.

Kun mieheni tuli kotiin, asensi hän liesituulettimen heti paikalleen ja soitti sähkärille, että milloin hän ehtisi tulla kytkemään sähköt laitteeseen. Nyt se on sitten kytketty toimintaan ja testattukin.

Täytyy myöntää, ettei tuohon keittöön muun laista liesituuletinta olisi voinut laittaa. Se sopii tuohon aivan täydellisesti.




Eikä siinä vielä kaikki. Viimeviikolla kävimme paikallisessa lamppu kaupassa ja tilasimme kiskoihin aluksi neljä lamppua. Samalla kun sähkäri kytki liesituulettimen, kytki hän myös valokiskot. Nyt meillä on keittiössä valotkin.


Samalla kytkettin myös kaappien lamput toimimaan.



Eikä siinäkään vielä kaikki, samaisen lamppu kaupan kautta saamme eteisen lamppuun uuden pallon joka suli joku aika sitten. Siitä kerroinkin täällä. 

Voi ihanuutta! Keittiössä alkaa remontti olla jo hallussa, nyt vain sisustamaan.

maanantai 11. elokuuta 2014

Rippijuhlat

Eilen oli tyttäreni suuri päivä.Vietimme hänen rippijuhlaa.

Juhlaan oli valmistauduttu jo hyvissä ajoin. Kutsukortit lähetettiin heinäkuussa ja herkkuja testailimme pitkin kesää. Jännitystä piti yllä venynyt keittiöremontti (joka oli laajentunut lattioiden ja katon uusimiseen osassa taloa). Suurin osa kuitenkin saatiin kuntoon juuri ennen juhlaa.

Sunnuntai oli kaunis ja aurinkoinen. Onneksi lämpötilat oli hieman laskeneet pahimmista helteistä (ulkona oli enää 27 astetta). Tytär lähti kirkkoon aikaisemmin. Ilmassa oli havaittavissa selkeästi hieman jännitystä.


Me kotijoukot jäimme vielä viimeistelemään kotia. Kissat jouduimme laittamaan lukkojen taakse juhlan ajaksi.

Onneksi mekin pääsimme kirkkoon kuitenkin ajoissa.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun kirkosta päästiin kotiin, niin kamera jäi nätisti pöydälle odottamaan, että joku ottaisi kuvia. Harmi vaan että se joku ei ollut paikalla. Eli juhlista kotona ei ole yhtä ainuttakaan kuvaa.

Juhlien jälkeen kyllä kuvattiin. Ensin juhlien kohdetta


 Sitten kuvia mummon kanssa


Ja sitten tietysti äidin kanssa





 

tiistai 5. elokuuta 2014

Väärän värinen ruokapöytä

Nyt kun kodin sisustusta on muokattu ihan urakalla musta-valkoiseksi, niin eihän tuo ruskea ruokailuryhmä sovi meille enää lainkaan. Koska pöydän ja tuolien kunto on kuitenkin lähes moitteeton, en myöskään haluaisi luopua siitä. Kahdeksan vuotta pöytä on palvellut meitä kiltisti. Silloin kun ostin sen, oli vaatimuksena tumma väri ja materiaalin piti olla koivua. Koivu on sen verran kovaa, ettei siihen ihan heti tule jälkiä vaikka perheessä on liuta lapsia.

Kun väri ei miellytä, niin silloin sille pitää tehdä jotain. Niinpä yhtenä kauniina lauantai aamuna, kun mieheni oli reissussa, irroittelimme tyttäreni kanssa pöydästä jalat ja kannoimme kaikki osat ulos. Hiippailin autotalliin ja otin hiomakoneen käyttöön.

Vaikka koivu on kovaa materiaalia ja kestää hyvin, oli meillä pöydän pintaan ilmestynyt pieniä koloja ja hassuja vaaleita rinkuloita. Pistin koneen laulamaan ja päivän verran hioin pintaa tasaiseksi. Ensin karkealla hiomapaperilla ja sitten hienojakoisemmalla paperilla. 

Jos minä kerran pöydän maalaan, niin eihän tuoleja voi jättää vanhan väriseksi. Sama homma piti sitten tehdä tuoleillekin. Ei riittänyt yksi eikä kaksikaan päivää tähän urakkaan.

Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kun olin vetänyt pöytälevyyn kaksi kerrosta valkoista maalia, ja jalat olivat vielä ruskeat, kävi mielessä hetkellinen epäilys: mitähän nyt tuli tehtyä. 

Mutta mustan maalin jälkeen pöytä näyttikin juuri siltä mitä olin sieluni silmin nähnyt. 

Pöytälevyn maalasin kiiltävän valkoisella Helmi-kalustemaalilla. Jalat ja Tuolit taas maalasin puolihimmeällä mustalla Helmi-kalustemaalilla. 

Onneksi maalasin!