sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Rippijuhlien valmisteluja vol.1

Tyttärelläni on elokuussa rippijuhla. Suunnitelmat on käynnissä jo täyttä häkää. Mutta ensin hänen pitää käydä rippileiri. Silloin kun itse kävin rippikoulun (joka oli meillä ainoa vaihtoehto), ei ollut puhettakaan sellaisista rippileireistä jolle tyttäreni lähtee. Hän lähtee Saariselälle vaellusrippileirille. Seurakunta on järjestänyt sellaisia jo kymmen vuotta, joten valvojat tietävät mitä on tulossa. Huh huh, itse en kestäisi laumaa hormoonimylläkässä eläviä nuoria.

Kutsukorttien teko juhlia varten on aloitettu parilla mallikappaleella. Tai oikeastaan se aloitettiin nettisurffailulla ja samalla kerättiin ajatuksia ja ideoita siitä, millaiset kutsukortit tehdään. Ensin kerättiin yhteen läjään kaikki kivat ja sitten alettiin vain karsimaan niistä yksi kerrallaan vaihtoehtoja pois. Lopuksi löytyi ajatus mallista...






















Näistä kahdesta päädyttiin tuohon pitkän malliseen. Nyt meillä on taas korttitehdas pystyssä ja toivottavasti meillä on kohta iso läjä kutsuja valmiina lähetettäväksi.



tiistai 24. kesäkuuta 2014

Kuivauskaapitonta elämää

Meidän uudessa keittiössä ei ole kuivauskaappia. Aluksi koko ajatus kuivauskaapittomasta keittiöstä oli miehelleni aivan käsittämätön. "Kyllähän keittiössä kuivauskaappi pitää olla!" oli hänen ensimmäinen kommentti. Johon minä tyypillisen kyseenalaistajan tapaan totesin, että määrääkö joku laki niin. Onneksi pidin pääni. Tosin jouduin muistuttamaan, että ei kuivauskaappia käytetä juurikaan muualla kuin Suomessa. Kuivauskaapittomuus nimittäin tarkoittaa sitä, että astiat pitää kuivata käsin ja sen myötä tarvitsemme paljon astiapyyhkeitä. Ja ne on niitä meidän keittön väriläiskiä.

Täysin musta-valkoinen keittiö saattaa helposti jäädä kylmän oloiseksi, ellei pysty leikkimään erilaisilla materiaaleilla. Minä en ole ainakaan vielä keksinyt muuta tapaa tuoda meidä keittiöön lämpöä kuin tekstiilit. Keittiön käyttöön saamisen myötä matka kangaskauppaan olikin listalla ykkösenä. Tällä kertaa mukaan lähti vain kahta erilaista astiapyyhekangasta (joista toinen oli tietenkin musta-valkoinen). Koska lapsityövoima on parasta työvoimaa, laitoin lapset ompelemaan päärmeet pyyhkeisiin. Kuvia ei saanut ottaa, koska se olisi ollut kuulemma noloa, jos joku olisi nähnyt nuoren herran ompelemassa, mutta hyvää työtä tekivät.

Kangaskaupassa törmäsimme hauskaan kala aiheiseen kankaaseen, josta tuli heti veljeni mieleen. Hän kun rakastaa kalastamista ja kalaa. Ja tekee kalasta aivan taivaallisia ruokia. Kangasta oli pakko ostaa pätkä mukaan. Teimme siitä veljelleni esiliinan ja pari pyyhettä.

























































































































































perjantai 20. kesäkuuta 2014

Uusi keittiö

Tätä on odotettu jo pitkään! Keittiö alkaa olla valmis ja remontti hommat voidaan jättää joksikin aikaa historiaan. Ainakin melkein. Katto meiltä vielä puuttuu, mutta kun mieheltä meni selkä niin saa puuttuakin. Laitetaan se sitten kun selkä kestää.

Minun hieno suunnitelmani päästä eroon turhasta krääsästä kariutui siihen, että äitini oli niin innoissaan keittiön käyttöön otosta, ettei suostunut kuuntelemaan minun suunnitelmaa. Tarkoituksena oli siirtää tavaroita keittiöön aina tarpeen mukaan ja ne tavarat, jotka vielä kuukauden kuluttua olisivat laatikoissa, voi joko viedä kierrätykseen tai varastoida. Ei mennyt niin kuin suunnittelin. Nyt on keittiön saareke täynnä tavaraa vaikka sanoin monta kertaa, että anna olla, kyllä minä katson niille paikan sitten kun ehdin.

Vaikka keittiön suhteen ei äidin kanssa mennyt ihan putkeen, niin kirppis kierros sen sijaan oli menestys. Löysin Marimekon Hetkiä verhot 35€ ja ihanan punaiset korkkarit 2€. Verhot on nyt pesty ja silitetty. Ne oli kuin tehty meidän olohuoneeseen!

Mutta tässä kuvia keittiöstä ennen remonttia

 Ja tässä muutama kuva nykytilasta





















































Ja sitten vielä muutama kuva olohuoneesta, joka sai uuden lattian ja ne uudet verhot.



















































Oikein hyvää Juhannusta kaikille!



torstai 12. kesäkuuta 2014

Ei saatu keittötä käyttöön vielä tälläkään viikolla

Alkuviikon surun keskellä jäi kertomatta hyvät asiat. Maanantaina meille toimitettiin työtasot ja tiistaina ne käytiin asentamassa. Valitettavasti sähkömies kertoi ettei pääse tällä viikolla käymään. Saamme siis keittiön kunnolla käyttöön vasta ensi viikolla. Tämähän tarkoittaa, että meillä joudutaan syömään eineksiä vielä viikko.


Eihän ne asiat vielä muutenkaan menneet kuten oli suunniteltu. Pesualtaan takana on se maalamani tiiliseinä. Sellainen epätasainen seinä. Sen verran epätasainen, ettei tilaamamme keittiöhana mahdu sille tehtyyn reikään. Tai kyllähän se reikään olisi mahtunut, mutta kun se reikä oli niin lähellä seinää, ettei hana mahtunut. Ei auttanut muu kuin tilata uusi hana. Jouduin tyytymään kromin väriseen, kun mustaa sopivaa ei löytynyt.


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Sietämätön suru

Viikonloppuna sain suruviestin ystävältäni ja työkaveriltani. Heidän neljä vuotias tytär menehtyi yllättäen. Tähän päivään saakka asia on ollut jotenkin aivan käsittämätön. Suorastaan mahdoton hyväksyä. Eihän elämä voi mennä näin! Ei vanhempien pitäisi joutua hautaamaan lapsiaan. Se on vastoin kaikkia luonnon lakeja.

Tänään oli päivä, jolloin jouduin kohtaamaan todellisuuden. Vein työnantajani puolesta kukkalähetyksen surevalle perheelle. Se suru, mikä siitä kodista tuli vastaan romahdutti myös minut. Tällaisessa tilanteessa ei ole sanoja...


sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Vuosi isäntäperheenä on nyt ohi

Viime elokuussa meille muutti täysin vieras tyttö Italiasta. Tiesimme vain hänen ikänsä ja sen mitä hän kirjeessään meille itsestään kertoi. Syynä tähän oli, että halusimme toimia isäntäperheenä vaihto-oppilaalle. Ajattelimme, että kun otamme meille yhden nuoren asumaan vuodeksi, rohkaisisi se omia lapsiammekin lähtemään rohkeammin maailmalle. Omasta nuoruudestani olen kaikkein eniten jäänyt harmittelemaan juuri sitä, että en lähtenyt tutkimaan maailmaa. Arvatahan saattaa, että syynä siihen oli se, että silloin piti niin kovasti seurustella ja hommata "perhettä" eläimien muodossa, että ei enää ollut mahdollista lähteä niin helposti.

Meillä oli mahdollisuus valita meille mielestämme sopivin henkilö asumaan. Vuosi sitten, kun luimme tyttöjen ja poikien kertomuksia itsestään, olin todella yllättynyt miten paljon Suomeen haki vaihto-oppilaaksi Thaimaalaisia opiskelijoita. Ja ennen kaikkea miten nuoria heistä osa oli. Meidän vaihto-oppilas oli varmaan joukon vanhimpia. Ajattelimme valintaa tehdessä, että jos otamme henkilön Euroopasta, ei kulttuurishokki voisi olla kovin suuri. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen tyytyväinen päätökseen. Pieniä eroavaisuuksia meidän tavoissa oli, mutta yllättävän nopeasti löysimme yhteisen sävelen.

Vaihtarillemme yllätys oli, että suomalaiset eivät olekaan hiljaista kansaa. Ensimmäiset sanat mitä hän oppi, oli "älä huuda", mitä joudumme toistamaan pojallemme vähän väliä. Hän kun mielellään puhuu huutamalla. Toinen yllätys oli varmaan Suomen sää. Yhtenä päivänä saattoi olla helle ja seuraavana päivänä satoi ja oli tosi kylmää. Hän pääsi myös matkustelemaan kanssamme. Kävimme Hailuodossa sukulaisteni luona ja Kainuussa mieheni sukulaisten luona. Hänellä oli myös perhetuttuja Suomessa, joiden luona hän vieraili talvilomallaan. Hauska sattuma siinä oli, että ne perhetutut asuivat samassa pienessä kylässä, josta äitini on kotoisin ja jossa kaksi enoani vielä asuu.

Huono talvi oli iso harmi. Emme voineet opettaa häntä hiihtämään, kuten olimme suunnitelleet. Lunta tuli niin vähän, että meidän lähilatuja ei tullut lainkaan. Myöskään kunnolliseen pulkkamäkeen emme päässeet. Toivottavasti voimme tämän korjata jatkossa, sillä hän on aina tervetullut meille.

Vuosi isäntäperheenä on tänään ohi. Yksi henkilö on lähtenyt perheestämme maailmalle, mutta ei kuitenkaan pois sydämistämme.


perjantai 6. kesäkuuta 2014

Hiljaa hyvää tulee

Olemme nyt muutaman päivän kasanneet keittiön kalusteita. Pöytätasot tulevat vasta maanantaina, jonka jälkeen voimme kutsua sähkömiehen ja putkimiehen tekemään viimeiset kytkennät. Elämme siis ilman keittiötä vielä muutaman päivän.


 Hieman harmittaa tuo keittiön puuttuminen, koska raparperit on parhaimmillaan ja tekisi niin kovasti mieli raparperimehua. Raparperisiirappia on kysytty myös jo monta kertaa. Nämä herkut nyt saa odottaa siihen saakka, että meillä on keittiö taas käytössä.

Nyt kun kaappien rungot ovat paikoillaan, alkaa keittiö todella hahmottua. Se näyttää niin isolta ja avaralta vanhaan verrattuna. Hieman minua aluksi pelotti, että keittiöstä saattaisi tulla synkkä, kun valitsimme ovien ja runkojen väriksi mustan. Mutta kun yläkaappeja ei ole lainkaan ja lattian väriksi tuli valkoinen, ei keittiötä voi missään nimessä sanoa synkäksi.

Avohyllyjen kattoon tulee vielä spotit, joita voi sitten käyttää tunnelmavaloina.


keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Imuri kaupoille

Remontin tiimellyksessä niin sanotusti ajoimme imurin loppuun. Nyt sitä ei uskalla edes käynnistää, kun se toden näköisesti puhaltaa niin paljon pölyä ilmaan, että talo olisi taas kerran harmaana pölystä. Sitä en todellakaan enää halua. Uuden imurin hankinta oli siis edessä.

Haikein mielin muistelin keväällä meillä käynyttä imuri esittelijää. Tai en minä sitä esittelijää muistellut, mutta sitä imuria kylläkin. Kyseessä oli Pro Aqua imuri. Loistava kuin mikä! Vetäs meidän juuri pesulassa käyneestä matosta aivan uskomattoman määrän likaa. Sillä olisi pystynyt pesemään sohvat, matot, runkopatjat ja kaiken mahdollisen. Koska pöly olisi kerätty vesisäiliön kautta, niin poistoilma olisi ollut puhtainta mahdollista. Kertoman mukaan kyseessä olisi ollut täydellinen imuri, joka lisäksi puhdistaisi sisäilmaa. Tämän olisi todellakin halunnut.



Ainoan haittana oli järkyttävän kova hinta. En ollut valmis maksamaan imurista kahta tuhatta euroa.

Realismi esiin ja aloimme etsimään meidän kukkarolle sopivaa imuria. Aina niin luotettava Hobby Hall ilmoitti Hobbaloista ja sieltä löytyi meillekin uusi imuri. Päädyimme ostamaan Samsungin pölypussittoman imurin.


Sekä imuteho, että moottoriteho oli sitä luokkaa, että luulisi nyt tällä laitteella lähtevän kissankarvatkin matosta. Imutehoa lupasivat 400W ja moottoritehokin oli vielä yli EU säädöstön 2200W. Käyttöä pitäisi helpottaa kahvassa olevat käynnistys napit ja imutehon säätö.

Kyllä nyt alkaa meidän perheellä mahtavat ajat: uuden keittiön myötä minusta kuoriutuu mitä mahtavain kokki ja uudella imurilla talo pysyy varmasti puhtaana. Vielä kun saisin sen viherpeukalon kasvamaan niin olisin jo täydellinen.

tuhannen palan palapeli

Eilen ne kauan odotetut kaapit vihdoinkin tuli. Tavaraa oli kuusi lavallista ja irrallaan olevat jutut päälle. Tavaraa on nyt ripoteltuna ympäri taloa. Oman harminsa tuo vielä osin sisällä olevat vanhat kalusteet, joita ei voitu viedä ulos vesisateeseen, koska niille on käyttöä tulevassa askartelu huoneessa. Vanha puuhella odottaa uutta omistajaa ulkona katoksessa.




Olipahan siihen lieden päälle jäänyt jonkun villasukatkin pölyttymään.

Aikautaulussa emme remontin suhteenihan pysyneet, vaikka hyvissä ajoin aloitimmekin. Eilen aamulla naputeltiin vielä viimeiset laminaatit paikalleen ja minä maalasin vielä illalla seinät viimeisen kerran. Onneksi olin maalannut yhden seinän valmiiksi jo aikaisemmin, joten pääsimme kasaamaan sinne keittiön ainoita korkeita kaappeja.



Tänään palapelin kasaaminen jatkuu. Koko "lomani" (lue: remontin) ajan on satanut vettä. Nyt kun aletaan olla oikeasti loppusuoralla alkoi aamulla aurinko paistaa. Se varmaan tarkoittaa, että kohta on remontti ohi ja minä pääsen nauttimaan kesästä.

Ai niin, ihan ei vahingoitta tämäkään remontti mennyt. Yhdet yöunet meni kun harmittelin kissojen kaatamaa kiipeilypuuta.



maanantai 2. kesäkuuta 2014

Huomenna se tulee

Huomenna on se kauan odotettu päivä. Uusi keittiö tulee aamulla. Meillä on seinät vasta pohjamaalattu ja isäntä asentaa vielä lattiaa. Hieman meinaa sellaista pikku paniikkia pukata.

Viimeksi kerroinkin, että minulla oli aikomus yllättää remontin parissa huhkinut mies hommaamalla talkoo porukkaa tasoittamaan lattiat. Ihan ei yllätys onnistunut, kun tuli kiire saada olohuone tyhjäksi ja vanha parketti irti. Ei auttanut muu kuin tunnustaa mitä tuli tehtyä. Ei ois saatu muuten apua sohvan siirtämiseen ja kirjahyllyn purkamiseen. Apurin kuitenkin saimme ja lattiat on tasoitettu ja laminaattia juuri laitetaan paikalleen. Onneksi lattioita ei tarvinnut tasoittaa joka paikasta, joten pääsimme aloittamaan laminaatin laitoin jo eilen. Sillä välin kun minä hurjastelin lasten kanssa Linnanmäellä, oli mieheni naputellut olohuoneeseen lattian paikoilleen. Keittiön ja eteisen lattiat piti jättää tähän päivään, että tasoitteet ehti kuivua riittävästi.


Tiiliseinä on saanut pohjamaalin pintaan. Vielä pitäisi ennen yötä laittaa oikea maali pintaan. Ehtii sitten yön aikana kuivua rauhassa. Tilanne näyttää nyt seinän suhteen tältä


Nyt pitää vielä jatkaa kaiken lopun parissa, että pääsemme huomenna asentamaan kalusteita.