perjantai 31. tammikuuta 2014

DIY melkein kuin The Dots

Ehkä yksi kauneimmista naulakoista ikinä on Muuton The Dots ripustin.


Olen ihaillut niitä pitkään, mutta minusta ne on aika kalliita jos haluaa sellaisen ryppään niitä. Finnish Design Shopissa tuo yllä oleva setti maksaa 99,50. Kysyin mieheltäni osaisiko se tehdä mulle sellaisia. Kiltisti se vastasi että joo. Hetken kuluttua se tuli sanomaan, että tarttis sorvin. Tähän hätään sorvia ei ollut. Piti siis jatkaa ajatuksen työstämistä. Saunassa se ajatus sitten tuli. Entä jos käytettäisiin oven nuppeja. Suurin olisi saman kokoinen kuin saunan oven nuppi ja pienin sitten sellainen kaapin oven nuppi. Läheisestä RobinHoodista löytyi vielä yksi koko noiden väliltä. Mieheni hieman muotoili nuppeja ja lopuksi minä maalasin ne mustalla huonekalu maalilla. Niistä tuli melkein kuin The Dots naulakoita.





torstai 30. tammikuuta 2014

kasvaiskohan mulle vihreä peukalo

Jotkut ovat synnynnäisiä viherpeukaloita, minä en. Ne kukat jotka muilla kukkii ja kukoistaa, kituuttavat minulla juuri ja juuri hengissä. Ja jos minä en niitä tapa, niin kissat sitten viimeistään. Kukkien kasvatuksessa minä menen samalla ajatuksella kuin ruuan laitossakin; kyllä minä vielä joskus opin. Ainakin yritän niin kauan kunnes opin. Eli vuosia ja vuosia olen yrittänyt. Sekä tehdä ruokaa, että kasvattaa kasveja.

Pari viikkoa sitten sain lapseltani palautetta, että äiti teit hyvää ruokaa. Tästä rohkaistuneen ajattelin, että jos onnistuin ruuan kanssa, niin ehkäpä tällä kertaa myös kukkien kanssa tulisi onnistuminen. Siispä Lahden Kärkkäisellä käynnin yhteydessä pyysin miestäni kurvaamaan myös Plantageniin, jos vaikka löytäisin jotain. Oikeastaan olin jo haaveillut huonekuusesta, mutta sitä ei löytynyt. Nämä kuitenkin löytyi. Katsotaan miten kauan nämä säilyvät hengissä. Ei muuten ole harmainta aavistustakaan hoito-ohjeista.

Tuuttiananas

Tuoksuköynnös


keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Perinteinen postikortti on enemmän kuin sata jänestä

Suurin osa sukulaisistani asuu toisella puolella Suomea. Näen heitä siis todella harvoin. Hyvä jos kerran 2-3 vuodessa. Jouluna päätinkin lähettää itse tehdyt kortit tädeilleni. Muille terveiset meni Facebookin kautta. Eilen meillä olikin aivan ihan yllätys odottamassa postilaatikossa. Kortti tädiltäni, jonka olen nähnyt viimeksi 1,5 vuotta sitten tyttäreni rippijuhlissa. Hän oli ilahtunut itsetehdystä kortista ja laittoi kiitokseksi meille koko perheelle perinteisen postikortin.




Jäin miettimään, että jos minulle tulee näin hyvä mieli yhdestä perinteisestä postikortista, niin ehkä minä voisin laittaa saman hyvän mielen kiertämään lähettämällä aina silloin tällöin sukulaisilleni oikean kortin, enkä vain "Moi mitä kuuluu" viestejä Facessa.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kissan raapimispuu

Meillä perinteinen kaupasta ostettu kissojen raapimispuu. Puu/teline tuli ensimmäisen kissan mukana, sen edellisestä kodista. Siinä se on tököttänyt olohuoneessa ikkunan edessä. Kissa-herrat makoilevat siinä ja katselevat ikkunasta ulos. Välillä telineen suunnalta lähtee mitä kummallisempia ääniä, kun herrat yrittävät pelotella terassilla vierailevia lintuja.

Olemme jo pitkään suunnitelleet kissoille uutta kiipeily/raapimispuuta. Tarkoituksena on ollut, että tekisimme sen itse. Ja kun jotain haluaa tehdä itse, niin silloinhan on syytä mennä internetin ihmeelliseen maailmaan hakemaan ideoita itse toteutukseen. Tietysti minulla oli vaatimuksena, että puun piti sopia sisutukseen :)

Mikäli olet kiinnostunut Design telineistä, niin käypäs katsomassa Saksalaisen Wohnblockin sivuilla. Kuvia heidän tuotteistaan on myös alla muiden kuvien joukossa. Wohnblockin sivuille pääset tästä

Tässä muutamia jotka tekivät minuun vaikutuksen.







maanantai 27. tammikuuta 2014

Koirakuumetta

Meidän lapsilla on koirakuumetta. Ollut jo pitkän aikaa, mutta olen sanonut että EI. Syynä tähän on ollut se, että pelkään koiran hoidon jäävän minun ja mieheni vastuulle. Tämä vanhimman lapsen laittaman vihje on nyt pakko laittaa teille kaikille jakoon. Hyvää koirakuumetta teille kaikille muillekin.


lauantai 25. tammikuuta 2014

poravasara vs. sohvapöytä

Heitin tuossa yhtenä iltana miehelleni ajatuksen sohvapöydän hankinnasta. Meillä ei ollut koskaan sohvapöytää. Selityksenä tähän ollut se, että me ollaan aina asuttu suhteellisen ahtaasti ja tilat on jätetty lasten leikkitilaksi. Nyt meillä ei enää ole leikkiviä lapsia ja tilaakin on enemmän. Olin jo ehtinyt selaamaan netistä kaikki mahdolliset sohvapöydät ja löytänyt sellaisen minkä haluaisin.

Vastapallona minulle esitettiin toive poravasarasta. Yritin perustella sohvapöytää sillä, miten kiva siihen olisi laittaa vaikka kauniita kukkia ja kynttilöitä. Loin mielikuvaa ihanan rauhallisista illoista, jolloin voisimme löhöillä sohvalla hyvän elokuvan parissa. Mieheni perusteli poravasaraa sillä miten paljon se helpottaisi remonttia. Tilanne oli aika tasan, sillä molempien toiveet olivat suhteellisen saman hintaisia.


Arvatkaa miten kävi. Poravasra meillä jo on ja minä teen tilausta sohvapöydästä :)

perjantai 24. tammikuuta 2014

Tarvitseeko ruuan olla hyvää?

Koko ikäni olen yrittänyt opetella tekemään ruokaa. Ruokaa olen kyllä tehnyt, mutta haasteena on ollut saada siitä vielä hyvän makuistakin. Siinä asiassa en ole koskaan ollut järin hyvä. Lapset ovat vuosia sanoneet minulle, että äiti sä teet aina pahaa ruokaa. Tähän olen yrittänyt vastata, että ruuan ei tarvitse olla hyvää. Sen tarkoitus on varmistaa, että te saatte kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Jos haluatte hyvää, niin ne on sitten herkkuja. Jos ruokakin on hyvää, niin miten sitten voitte iloita herkuista?
Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska olen viimeaikoina saanut lapsiltani palautetta, että ruoka jota olen tehnyt, on ollutkin hyvää.

Yksi tällaisista onnistumisista oli eilinen revitty possu pitäleipien sisällä. Keittelin possua eilen puuliedellä useita tunteja (ihania nämä etäpäivät). Eilen oli myös meidän vaihto-oppilaan vuoro olla apuna ruuan laitossa, joten hän leipoi pitaleipiä.


Kaikki leivät eivät aivan onnistuneet, mutta siihen on tässä talossa totuttu.


Lopputulos oli kuitenkin sellainen, että lapset kehuivat ruokaa hyväksi.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Melkein valmis

Joku aika sitten pohdin millaisen hanan haluan uuteen keittiöön. Valinta ei ollut loppujen lopuksi kovin vaikea, kun vaihtoehdot jäi kahteen malliin. Toinen oli Grana hana

ja toinen oli Ratian suunnittelema



Päädyimme loppujen lopuksi Granan hanaan. Sen selkeys miellytti enemmän kuin Ratian suunnittelema. Tuo on sinänsä ihme, koska pidän yleensä Ratian tyylistä. Asiaa ei haitannut se, että Granan hana oli huomattavasti edullisempi kuin moni muu malli.

Pari päivää sitten postista tuli paketti, jossa uusi hana oli. Olin jo kokonaan unohtanut hanan tilaamisen ja ihmettelin, että mitä pakettia se isäntä kantaa kotiin. Tuli sitten ääneen pohdittua, että onkohan tuo varmasti hyvä, kun oli niin paljon edullisempi kuin esim. Oraksen hanat. Toivotaan että Oraksen hanojen hintaa nostaa nimi ja tuo meidän on yhtä hyvä. Ja sitä paitsi, se on nyt ostettu, joten paluuta ei ole.

Keittiöremppa on siis melkein valmis... tai sitten ei sinne päinkään.


maanantai 20. tammikuuta 2014

Postilaatikon valinta

Isäntä jaksaa repiä keittiötä maan tasalle sellaisella vauhdilla, että alkaa jo pelottaa kauanko me joudutaan olemaan ilman keittiötä keväällä. Kun minun osuus tuossa on vain tyhjennellä kaappeja ja inventoida kippoja ja kuppeja, olen yrittänyt siirtää omaa huomiota muualle. No joo, samalla olen yrittänyt keksiä miehelleni muitakin projekteja tuon remppa innon hyväksi käyttöön.

Yksi näistä uusista huomion kohteista on ollut uuden postilaatikon etsintä ja tietysti sille myös teline, joka miellyttäisi minun silmää. Aloitin kuitenkin homman etsimällä postilaatikoita. Telineen suunnittelu sitten jatkuu sen mukaan kun postilaatikko on valittu.

Löysin aivan ihana sivuston täynnä erilaisia postilaatikoita http://www.houzz.com/photos/mailboxes. Tässä minun suosikit:

Mustat herkkupalat
 Ja muun väriset
Kun näiden jälkeen suuntasin katseeni Suomessa myytäviin postilaatikoihin, näyttivät ne niin kovin tylsiltä ja mitään sanomattomilta. Tai sitten en ole löytänyt oikeaa sivustoa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kissa vieköön

Lemmikieläimet on ihania. Ne piristävät päivää ja tuovat iloa elämään. Paitsi viimeyönä.


Tämä rikollinen siis sabotoi koko viimeyön. Show alkoi kolmen aikoihin yöllä. Ensin käveltiin ylitseni muutaman kerran. Kun en siihen reagoinut alkoi kaikki muut mahdolliset herätyskeinot. Ensin tongittiin käsilaukku. Tämän kissan tapauksessa laukun vetoketjun sulkeminen ei auta, koska kissa-herra osaa avata vetoketjut. Koska myös kaapin ovet osataan avata, ei auta vaikka laukun nostaisi kaappiin. Kun laukun tonkiminen ei tuottanut tulosta, siirryttiin seuraavaan ääntä aiheuttavaan toimenpiteeseen: seinien raapimiseen. Tapettia on todella hyvä raapia. Myös vaatekomeron liukuoven avaaminen aiheuttaa oikein mukavan äänen yön hiljaisuudessa. Tämäkään sinnikäs herätys ei vielä saanut minua nousemaan sängystä (neljältä aamuyöllä) yritettiin ottaa vielä kovemmat keinot käyttöön. Herra pakotti toisenkin kissan riehumaan. Kun kaksi kissaa riehuu, "tappelee", leikkii, juoksee ja tekee kaikkea muutakin, niin nukkuminen ei ole sitä mitä pitäisi. Kahden tunnin riehumisen jälkeen minä luovutin ja kävin antamassa niille hieman herkkuruokaa. Tämä olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin, sillä molemmat pojat syöksyivät syömään.

Kun aamulla (erittäin väsyneenä) kampesin iteseni sängystä ylös, jatkoi vuoteeni jalkopäässä yksi rikollinen nukkumista.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Reikä seinässä

Meillä taitaa nyt isännällä hieman karata mopo käsistä. Uusi keittiö tulee kesäkuun alussa, mutta meillä haluttiin kurkata mitä purettavan seinän sisällä on. Ensin tehtiin siis reikä seinään. Pari päivää ihasteltiin sitä näkymää ja kyselin, että eletäänkö me tuon reijän kanssa seuraavat puoli vuotta. Reikä oli varmaan liian pieni, koska nyt meillä on revitty koko seinä auki. Elämme siis avatun seinän kanssa seuraavat puoli vuotta.



Mutta eihän tämä innostus tuohon loppunut: yhdeltä seinältä on naputeltu jo laatatkin pois.



Tänään tuli pyyntö jos tyhjentäisin yhdeltä seinältä yläkaapit, että hän voisi ottaa ne jo irti ja alkaa tasottelemaan seinää. Yläkaappi on nyt tyhjä ja odottelen, että milloin pyydetään tyhjentämään alakaapitkin. Eipä tuo sinänsä haittaa, kun nuo kaapit on meillä muutenkin olleet lähes tyhjillään. Eilen löydettiin lattialaminaatti ja vielä tuosta lähirautakaupasta. Kauppias lupasi jopa tuoda laminaatit kotiovelle kun ollaan niin lähellä. Samasta kaupasta löytyi ihana laatta puulieden alle ja takan eteen. Keittiöremontti on siis nytkähtänyt niin nopeasti ettenpäin, että nyt alkaa ihan jännittää, että pitääkö remppaa aikaistaa vai jämähtääkö innostus jossain vaiheessa.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Musta hana keittiöön

Keittiöstämme tulee musta-valkoinen. Koko paketti kodinkoneineen päivineen tulee Domukselta, paitsi keittiön hana. Heillä ei ollut tarjota sellaista hanaa josta haaveilin. Koska olemme panostamassa keittiöön jo muutenkin paljon, niin en halunnut lopputuloksen jäävän vajaaksi yhden hanan takia. Pöytätasot ovat vaaleat ja allas musta, niinpä halusin altaalle pariksi mustan hanan. Halusin pelkistetyn ja mahdollisimman yksinkertaisen mallin. Sellaisen löytäminen olikin sitten haasteellisempaa. Etenkin kun halusi astianpesukoneen hanan olevan samassa setissä. Googletin mustia hanoja ja niitä löytyi vain muutamaa mallia.


Ehdoton suosikkini olisi ollut alhaalla oikealla oleva hana, mutta siitä puuttui astianpesukoneen hana. Kyseinen hana on vain kahdessä ylemmässä, joten valinta pitää tehdä niiden väliltä. Aluksi valita oli päivänselvä. Olisin ottanut oikean puoleisen Granan valmistaman hanan. Tämä malli oli Netraudassa vielä erittäin edulliseen hintaan tarjolla. Mutta nyt kun olen katsellut molempia hanoja pidempään, en olekaan enään ollenkaan varma kummasta pidän enemmän. Nyt minun täytyy jäädä pohtimaan kumpaan päädyn.


torstai 9. tammikuuta 2014

Piparminttuteetä potilaalle

Tänään olen taas maannut koko päivän sohvalla. Koska yöunet oli mitä oli, niin olin jo ennen kuutta olohuoneen sohvalla katsomassa leffoja. Tällaisena päivänä olen ikionnellinen, että otimme viimekesänä meille Netflixin. Olen päivän aikana katsonut kolme leffaa ja nauttinut yhdet päiväunet. Olen jatkanut yhtä ikuisuusprojektiani, eli tyttäreni torkkupeittoa afrikankukista. Lattialle on pieni laatikollinen valmiiksi virkattuja paljoa. Jos olisin ollut viisas, niin olisin kasannut peittoa sitä mukaan kun sain paljoa valmiiksi. Palojen yhdistäminen on todella tylsää.


Nyt jatkan lasten potilaalle tarjoaman piparminttuteen nauttimista ja yritän liittää taas yhden palan ikuisuusprojektiin.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tarjotin DIY

Tarjottimia ei koskaan ole liikaa (kuten ei kenkiä ja laukkujakaan) ja meillä niitä ei ole juuri lainkaan. Kerran näytin miehelleni lehdestä kuvan, jossa oli musta tarjotin valkoisella pöydällä. Kysyin osaisiko hän tehdä minulle sellaisen. Muutaman päivän kuluttua hän tuli autotallista (joka on hänen työpajansa) juuri sellaisen tarjottimen kanssa, jota olin hänelle näyttänyt.
Tarjotin kaipasi vielä maalia pintaan. Mustaa siitä ei kuitenkaan tullut. Reunat maalasin ensin valkoisella huonekalumaalilla ja pohjan mustalla liitutaulumaalilla. Ainoana ongelmana oli, että huonekalumaalit olivat menneet jo huonoksi ja pinta oli hirveä. Ei auttanut muu kuin hioa valkoinen maali lähes kokonaan pois. Maalasin tarjottimen reunat uudelleen himmeällä kattomaalilla ja pohjan uudelleen liitutaulumaalilla.
Nyt se on sellainen kuin pitääkin. Otin se heti hyöty käyttöön. Teksti on kirjoitettu minulle itselleni kun olen tänään ollut sairaana.


maanantai 6. tammikuuta 2014

Minun työkalupakki DIY

Meillä on mieheni kanssa hieman erilainen mielipide siitä missä työkaluja pidetään. Hänen mielestä ne kuuluvat autotalliin omille paikoilleen. Minun mielestäni myös sisällä pitäisi olla ne eniten tarvitut työkalut. Päädyimme siihen että jos minä haluan sisälle omat työkalut, niin voin ne sitten itse myös hankkia. Hänen työkalunsa pysyvät autotallissa.
Olen jo jonkin aikaa etsinyt itselleni pientä työkalupakkia. Koska en halua sellaista muovista laatikkoa, joita kaupat ovat pullollaan, on pakki ollut hankkimatta. Jouluna saimme lahjaksi viinipullon joka oli kivasti pakattu puiseen rasiaan. Kun viini oli juotu, omin laatikon itselleni.


Koska laatikkoon tulee työkaluja, jotka käytössä irroittaisivat maalin sisältä, päädyin maalaamaan laatikon vain ulkopuolelta. Kun laatikko oli maalattu, kirjoitin kanteen vielä Tools, jotta tiedettäisiin mitä laatikko sisältää.


Nyt minulla on työkalupakki, mutta työkalut puuttu. Enköhän minä löydä jossain vaiheessa myös sellaiset työkalutkin, jotka minua viehättää. Eihän tällaiseen pakkiin, voi mitään tavallisia työkaluja laittaa.

lauantai 4. tammikuuta 2014

Leipomispäivän leipä

Tänään oli leipomispäivä. Kaupassa käynnin jälkeen laitoin leivinuuniin tulet ja taikinan kohoamaan. Leipominen ei todellakaan ole minun lempi hommia. Yleensä se on johtunut siitä, että leipomukseni joko palavat tai eivät vain onnistu. Sinnikkästi yritän kuitenkin kerta toisensa jälkeen onnistua. Tämän jatkuvan yrittämisen ansioista olen löytänyt muutamia ohjeita joilla yleensä onnistun. Yksi näistä löydöistä on Rahkakauraleipä.


Tässä "tällä melkein aina onnistuu" -ohje muillekin.

Rahkakauraleipä

5 dl vettä
50 g hiivaa
1 rkl suolaa
2 rkl siirappia
250 g rahkaa
4,5 dl kaurahiutaleita
8-10 dl vehnäjauhoja
50 g voita

Liota lämpimään veteen hiiva, suola ja siirappi. Sekoita mukaan rahka ja kaurahiutaleet. Alusta taikina kimmoisaksi vehnäjauhoilla ja lisää mukaan loppu vaiheessa pehmeä rasva. Anna taikinan kohota.
Jaa nujerrettu taikina neljään osaan ja leivo palat pyöreiksi limpuiksi. Ripotte pinnalle kaurahiutaleita ja taputtele leivonnainen litteäksi. Ajele leipiin taikinapyörällä urat, jotta tuore leipä on helppo murtaa paloiksi. Anna leipien kohtoa ja paista ne 225 aseisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tämän ohjeen olen löytänyt kodin parhaat leivät ohjekirjasta. Omista leivistä olen jättänyt pinnalta kaurahiutaleet kokonaan pois.

torstai 2. tammikuuta 2014

Lattian valintaa

Kesällä meille on tulossa uusi keittiö. Remontoimisessa tuntuu kaikki linkittyvän jollakin tapaa toinen toisiinsa, joten emme voi hoitaa remonttia ajatuksella: "vaihdetaan nyt vaan ne kaapit ja koneet". Meidän tapauksessa keittiöremontti poikii myös lattian uudistamisen. Olemme pohtineet pitkään kumman teemme: hiotaanko ja lakataanko vanha parketti, vai laitetaanko laminaatti päälle. Olen yrittänyt googlettaa millainen homma parketin hiominen on. Kellastunut parketti muuttuisi kyllä hiomisella joksikin aikaa vaaleaksi, mutta entä muutaman vuoden jälkeen? Onko se taas kellastunut kamalan näköiseksi.

Laminaatiesta minua miellyttää eniten lähes valkoiset lankkulattian näköiset pinnat. Aivan rustiikkiseen lattiaan en lähtisi, koska se ei taas istu meidän taloon. Nämäkin mallit menee siinä ja siinä, ettei mene överiksi.



Onneksi on koko lopputalvi aikaa etsiä sopivaa materiaalia.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Paskin äiti ikinä

Uusi vuosi lähti meilläkin käyntiin perinteisellä rakettien ampumisella. Neiti 16-v mökötti huoneessaan kun en suostunut päästämään häntä kavereiden kanssa bilettämään. Sanoin, että vielä ei ole hänen aikansa juhlia juoden ja remuten. Tuon perusteella sain kuulla olevani paskin äiti maailmassa. Ollaan sitten sitä kaikkien muiden maailman paskimpien äitien kanssa yhdessä. Ainakin tiedän että lapseni oli vielä tämän uuden vuoden turvassa.