lauantai 30. marraskuuta 2013

Ensimmäinen päivä on pahin hirressäkin

Viime keväänä hehkuttelin kuntoilun puolesta. Kiltisti olen salille aamuisin kiiruhtanut ennen työpäivää ja joskus jopa lenkillekin. Lihaskunto siis pitäisi olla ihan ok. Muun kunnon suhteen en ole ihan varma. Perjantaina kuitenkin otin itseäni vielä hieman enemmän niskasta kiinni ja menin kiltisti Krav maga treeneihn.


Aluksi tuntui, että reilu puolen vuoden tauko oli vienyt muistista kaikki liikkeet ja tekniikat. Mutta sieltähän ne kuitenkin löytyi. Voi miten olinkin kaivannut sitä mätkimistä ja potkimista. Tuntui kuin olisi saanut purettua kaiken stressin tyynyihin ja säkkeihin. Olo oli treenin jälkeen niin loistava!

Nyt ei enää tunnu loistavalta. Treeneissä löytyi valtava määrä lihaksia, jotka olivat olleet levossa jo pitkän aikaa. Nyt siis sattuu käsiin, selkään ja hartioihin. Periksi ei kuitenkaan anneta. Treeneihn mennään jatkossakin, eikä narista. Eläköön kipeät lihakset!

2 kommenttia:

  1. Kääk. Taas tunsin piston entisen himokuntoilijan ja nykyisen sohvaperunan kylkiluiden välissä :).
    En vaan näköjään pysty palaamaan entiseen parin vuoden pakollisen tauon jälkeen. Syytä kyllä olis tai kohta on sellaset jenkkakahvat, että tarvii ostaa isompi sohva :).
    Miksei sitä vaan vois olla entisenlaiset lihakset ja vireä olotila, vaikkei sen eteen mitään teekään..
    Huoh. Ehkä huomenna sit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En uskalla pitää taukoa, kun tiedän miten vaikeaa on taas saada rytmi oikeaan. Joten pakko jatkaa vaikka ei jaksaisikaan tai ei aina huvittaisikaan.

      Poista