keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kivitason takuu

No niin, nyt on avattu keskustelu Vientikiven kanssa kivitason takuusta. Sellainen kyllä on olemassa, mutta se ei koske sahattuun/porattuun aukkoon tullutta halkeamaa. Etenkään, kun sitä ei ole ollut silloin, kun taso on liimattu kiinni. Takuu korvaisi siis sellaisen halkeaman, mikä tulee kivitason keskelle (kertokaa onko kukaan törmännyt sellaiseen koskaan??!!). Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka tasossa olisi ollut piilevä vika, jota ei ole voinut havaita tason asennuksessakaan, ei sitä korvata jos se ilmenee käyttöön oton jälkeen.
























Vaihto ehdot ovat tavaran toimittajan mukaan ne, että uusi kivitaso menisi joko meidän kotivakuutuksen piikkin tai asentajan vakuutuksen piikkiin. Vastaavaan halkeamiseen he eivät ole kuulemma koskaan ennen törmänneet. Hieman kummastuttaa ettei heitä kiinnostanut tietää sen tarkemmin miten tuo halkeama on tullut. Ei ole kyselty onko siihen osunut joku tai onko pöydällä mahdollisesti pidetty tanssit. Ärsyttää!!! Etenkin siksi ärsyttää, että pöydällä ei ole tanssittu (paitsi kissat) eikä sitä ole hakattu millään lekallakaan.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Surkeiden sattumusten sarja

Miksi asiat ei vain voi mennä kuten suunnitellaan? Miksi töissä pitää käydä vaikka kotona on tekemistä ihan täyspäiväisesti? Miksi meidän liesituuletin ei voinut tulla silloin kuin piti? Miksi meidän uuden keittiön saarekkeen kivitasossa on halkeama? Miksi? Miksi? Miksi?

Liesituulettimen piti tulla alunperin toukokuun viimeisellä viikolla. Ei tullut, kerrottiin että tulee juhannusviikolla. Ei tullut, luvattiin selvitellä asiaa. Piti tulla heinäkuun lopulla. Ei tule, tulee elokuun viides päivä Suomeen ja sen jälkeen meille. Tehtaalla oli kuulemma ollut ongelmia maalauksen kanssa.

Viikonloppuna isäntä laittoi kattoa eteiseen. Siirsimme vaatekaappia sen verran että katon sai laitettua senkin päälle. Ihmeteltiin hassua käryn hajua, mutta ei pystytty sitä paikantamaan, ennen kuin siirsimme kaapin takaisin paikalleen. Harmi vaan, että satuimme siirtämään kaapin juuri lampun kohdalle ja yksi koristeena olleista palloista suli kiinni polttimoon.


Eihän nämä surkeat sattumukset siihen päättyneet. Myöhemmin huomasin, että pöytätasossa on halkeama. Tämä oli taas niitä hetkiä, jolloin piti sytyttää marttyyrin kehä päähän ja voivotella, että miten kaikki paska aina sattuu juuri minulle. Ei tehonneet mieheni optimistiset lausahdukset lampun korjauksesta tai kivitason toden näköisestä vaihtamisesta. Kyllä minun elämä oli kamalaa ja surkeaa eilen.



Tänään soitin sitten Domukselle ja kerroin tilanteen. Sieltä ilmoitettiin tyynesti, että laitetaan kivifirmalle reklamaatio ja he ovat sitten yhteydessä meihin päin.

Vielä nuo minun marttyyrin valot palaa kuitenkin himmeästi joten tuskinpa sieltä mitään uutta tasoa saa...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Rinsessoja

Meilläkin oli joskus ennen rinsessoja. Sellaisia pikkuneitejä jotka halusivat pukeutua kauniiksi rinsessaksi. Niillä oli paljon timangeja ja koruja. Tietysti kunnon rinsessalla oli "klip-klop kengät" ja käsilaukkuja ja kruunuja. Näistä rinsessoista on enää jäljellä kaksi rinsessa-mekkoa. Näitä meikkoja tehtiin silloin joskus pitkään ja hartaasti. Ne tehtiin kestämään leikkejä (ihan ei kaikki saumat ole kestäneet).























































Muistelimme tyttöjen kanssa miten he olivat pukeutuneet kerhojen ja koulun naamiaisiin. Olin kihartanut heidän hiukset korkkiruuvikiharoille ja värjännyt muutaman suortuvan asuun sopivaksi. Tytöt muistivat millaisen supatuksen olivat muissa tytöissä saaneet aikaan kulkiessaan tylliunelmissaan heidän ohi. Voi niitä aikoja! Meidän rinsessat ovat kasvaneet tämän vaiheen ohi jo vuosia sitten. Puvut jäävät heille muistoksi lapsuudesta.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Varastosta askarteluhuoneeksi

Kun varaston lattia oli betonia ja huoneessa ei ollut ainuttakaan hyllyä tai kaappia ja se on oikeasti toiminut varastona, niin voitte vaan arvata millaisesta kaaoksesta tarina kertookaan.

Olimme jo pitkään suunnitelleet, että yhdestä varastosta voisi tehdä askarteluhuoneen. Minkä rakastan kaikkea käsillä tekemistä ja niin myös mieheni. Homma lähti siitä, että varasto tyhjennettiin. Ei olisi aivan heti uskonut miten paljon tavaraa sinne oli kertynyt parissa vuodessa, mitä olemme täällä asuneet. Sillä tavara määrällä saatiin täytettyä koko autokatos. Voisinpa väittää, että siitä romu määrästä suurin osa olisi sellaista minkä saisi surutta heittää roskiin.


Kun huone oli tyhjä olikin vuorossa laminaatin asennus. Olimme hakeneet lähimmästä Byggmaxista halvinta mahdollista laminaattia. Ajattelimme että kun huone ei olisi yhtä kovassa käytössä kuin normaalissa käytössä olevat huoneet, niin huonompillatuisempikin käy. Laatueron huomasi laminaatteja asentaessa. Ei meinannut mennä ilman tuskia paikoilleen. Laminaatit oli pakko vääntää paikoilleen käsin, kun pontit hajosivat niin helposti. Kyllä siinä muutama kirosana tuli sanottua sekä minulla, että miehelläni.























Kaiken kiroamisen päätteeksi lattia saatiin laitettua paikoilleen ja vanhat jalklistat tuonne hyötykäyttöön. Seuraavana oli vuorossa vanhojen keittiön laatikostojen ja kaappien asentaminen varastoon. Alakaappien ja pöytätsojen kanssa kaikki menikin ihan hyvin. Kinastelimme kumpi saisi isomman pöydän tai enemmän säilytystilaa. Ja tietenkin päädyimme aivan oikeaan ratkaisuun. Minulle isompaa ja enemmän. Oikeasti siihen oli selkeä syy siinä, että minun askartelu harrastus on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten. Tavaraa on kertynyt niin paljon, että tarvitsen todellakin paljon säilytys tilaa kaikille leimasimille ja leikkureille ja kaikelle muulle krääsälle.

Hauskuus loppuikin siihen, sillä kun oli vuorossa alkaa asentamaan yläkaappeja, niin törmäsimme oikeaan ongelmaan. Seinän takaa ei nimittäin löytynyt mitään tukipuita. Joka ainoa ruuvi humpsahti seinän läpi ja jäi pyörimään tyhjää. Siinä sitä sitten oltiinkin ihmeissään. Voitte vain arvata kuinka monta ruuvin reikää seinässä nyt on. Ei kuulunut mitään eroa kun koputtelimme seinää.

Tässä vaiheessa meinasi itku päästä. Olin jo toivonut, että saisimme laitettua kaikki vanhat kaapit sinne varastoon. Olisin saanut järjesteltyä tavarani paikoilleen ja heitettyä turhat tavarat pois. Vaan ei, romulaatikot lojui edelleen autokatoksessa ja vanhat yläkaapit terassilla. Ja kun projektille oli varattu aikaa ainoastaan se yksi viikonloppu, niin homma pysähtyi siihen. Kannoimme laatikot takaisin sisälle ja se siitä. Jatketaan sitten kun taas on aikaa ja mahdollisuutta.

Tästä taisi tulla taas yksi meidän ikuisuusprojekteista.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Melkein kuin lomalla olisi

Liesituulettimesta ei ole vielä näkynyt vilaustakaan. Nyt sitä on odoteltu kohta kaksi kuukautta. Ärsyttää! Tyttären rippijuhlat on tulossa ja meillä katto odottaa pinnoitusta.

Eilen kuitenkin saatiin kattomateriaalit. Tuossa ne nyt seisoo keskellä eteistä huutamassa meille: TEHKÄÄ JOTAIN!


Eipä kuitenkaan tehty eilen mitään. Istuttiin sohvalla vierekkäin ja ihmeteltiin, että mitäs nyt. Meillä on nimittäin aivan käsittämättömän harvinainen tilanne kotona. Ollaan mieheni kanssa kahdestaan koko loppuviikko. Tällaista tilannetta meillä ei varmaan ole ollut koskaan. Me ei olla eletty aikaa ennen lapsia, koska tytöt on minun edellisestä liitosta ja näin ollen he ovat olleet meidän perheessä alusta alkaen.

Meillä ei myöskään ole koskaan toiminut järjestely jossa lapset olisivat olleet isällään joka toinen viikonloppu. Käytännössä he ovat käyneet isällään ehkä kerran vuodessa. Viimeisen kahden vuoden aikana eivät kertaakaan (ja tämä ei todellakaan ole ollut minusta johtuvaa). Silloin harvoin kun tytöt ovat olleet isällään, on nuori herra jäänyt luonnollisesti meidän kanssa kotiin.

Nyt meillä on siis tällainen uusi tilanne. Ensin lähti vanhin tytär Saksaan viikoksi. Heti sen jälkeen lähti keskimmäinen mummolle viikoksi ja yhtäkkiä yllättäen lähti nuorimmainen samana päivänä kaverin mökille viikoksi.

Me ollaan töissä, mutta me ollaan myös lomalla!

Kesätyö, ei kun käsityö

Jostain syystä haluan aina kesällä neuloa kaulahuivin. Tänä kesänä se melkein jäi tekemättä, kunnes huomasi lähikaupassa Novitan hile langan olevan tarjouksessa. Muistin syövereistä nousi esiin kevään Novita lehdessä ollut kaulahuivin ohje (jonka voi lukea tästä). Tyttäreni olisi silloin halunnut sellaisen, mutta minulla ei ollut aikaa alkaa sitä tekemään. Mutta nyt on ja työ on jo aloitettu. Kesäkäsityö on nyt työn alla.



sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

The Wall

Onko teistä kukaan kuullut Wall sisustus levyistä? Ensimmäisen kerran törmäsin niihin viime keväänä "Tervetuloa kotiin" ohjelmassa. Siellä yksi seinä sai geometrisen kolmiulotteisen pinnoitteen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.


Ensin haaveilin laittavani keittiön tiiliseinän päälle tällaisen sisustuslevyn, mutta jokin jäi vaivaamaan ja päädyin vain maalaamaan tiiliseinän. Nämä sisustuslevyt jäivät kuitenkin aivojeni perukoille härnäämään mua.

Tiiliseinän vieressä oleva gyproc-seinä oli niin alaston ja tylsä, että olimme pohtineet päämme puhki mitä sille voisi tehdä. Ja sitten nämä levyt tulivat paikallisessa Värisilmässä taas vastaan. Tilasimme pienelle seinälle kahdeksan laattaa (olisi riittänyt neljä). Ovat ilmeisesti aika kysyttyä tavaraa, kun niiden saaminen viivästyi ensinnäkin muutamalla viikolla ja toimittivat vielä juuri sen verran kuin tarvitsimme (normaalisti olisivat myyneet täysinä paketteina ja me ei tarvittu niin paljoa). Kuvionitina oli perinteinen tiiliseinä, kun se tuntui sopivan parhaiten meidän nykyiseen tiiliseinään.

Tässä pieni mainos vielä tuotteen sivuilta:

WALL+

Wall+ sisustuslaatat valmistetaan Suomessa luonnonkuitukomposiitista. WALL+:n valmistuksessa käytetty luonnonkuitukomposiitti on täysin kierrätettävä materiaali. Vanhat WALL+ sisustuslaatat voidaan uusiokäyttää uusien laattojen valmistuksessa. Materiaali on erittäin kestävää ja sen vuoksi laattoja voidaan asentaa sisätilojen lisäksi myös ulos, saunaan ja kosteisiin tiloihin. Pinta on likaa hylkivä, joten WALL+ sisustuslaatat sopivat hyvin myös keittiön välitiloihin.

Lisää tietoja löytyy tästä linkistä

Mutta palataan meidän keittiöön, jossa uudet levyt on jo liimattu seinään.




lauantai 12. heinäkuuta 2014

Minun uusi lelu

Ei ihan heti uskoisi, että me työskennellään mieheni kanssa molemmat ICT-alalla, kun vasta nyt hommattiin taloon ensimmäinen tabletti. Pitkään sen hankkimisesta puhuttiin, mutta se on aina jäänyt jonkun tekosyyn varjolla ostamatta. Suurimpana syynä on ollut se, että emme ole nähneet tarpeelliseksi hankkia sitä. Lapsethan siitä ovat narisseet jo pitkään. Tuntuu että kaikilla heidän kavereillaan on jo sellainen. No nyt on meilläkin.






























Uuden lelun kunniaksi kävin ostamassa kukkia kotiin. Löysin aivan ihania liljoja lähi kukkakaupasta (lue: Lidlistä). Onhan ne aivan ihania, mutta hemmetti vieköön miten minua aivastuttaa. Ne ei todellakaan ole allergisen perheen kukkia.



tiistai 8. heinäkuuta 2014

Perhanan italialaiset

Meillä odotellaan edelleen sitä liesituuletina. Katto on auki ja näyttää kamalalta. Keittiömyyjä on pommitellut maahantuojaa ja maahantuoja valmistajaa. Italiasta oli luvattu liesituuletin jo viikolla 25. Ei näkynyt sillä viikolla, eikä seuraavalla. Eikä ole näkynyt vieläkään. Unohdetaan sitten katto vähäksi aikaa.

Silloin remontin aikana rakensimme väliaikaisen keittön takkahuoneeseen. Siellä se on edelleen odottamassa siirtoa varastoon. Varasto puolestaan odottaa ensin lattiaa. Mutta eipä odota enää kauaa. Viikonloppuna on tarkoitus laittaa jotkut halvat laminaatit varaston lattiaan ja laittaa keittiöstä jääneitä kaappeja sinne. Varastosta on tulossa meille askarteluhuone.

Keittiöstä jäi pitkiä pöytätasoja, laatikostoja ja kaappeja. Niistä on tarkoitus rakentaa varastoon oikea askarteluhuone. Seinäkaapit laitetaan varaston seinille ja laatikostot ja kaapit sitten pöytätasojen alle. Olisi ollut kyllä kiva irroitella varaston seiniltä kaikki tapetit pois (nyt siellä on joka seinällä erilaista tapettia) ja vaikka maalata se sisätilojen musta-valkoisuuden vastakohdaksi, eli oikein värikkääksi. Mutta nyt ei kyllä ole aikaa eikä jaksamista.

Tämän muutoksen myötä saadaan takkahuonekin taas takkahuoneeksi.

Mutta keittiö on muuten oikein toimiva ja minusta alkaa kuoriutumaan oikea mestari kokki. Perjantaina pääsimme herkuttelemaan pesto-pekoni pastalla ja mansikka-mozzarella salaatilla.



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Parka takin vahaus

Tyttärelle ostettiin kunnon parka takki. Näin sateisena ja kylmänä kesänä se on enemmän kuin tarpeeseen. Päädyimme valitsemaan Fjällrävenin Greenland Parka Light malliin. Kaupassa sen kerrottiin hylkivän vettä ja vielä paremman veden pitävyyden saa jos takin vahaa. En ollut koskaan ennen vahannut takkia saati sitten mitään muutakaan vaatetta. Ohjeistus saatiin sekä kaupasta, että takin valmistajan sivuilta.
























Vahaa vain kankaan pintaan...















































ja sulatetaan hiustenkuivaajalla kankaaseen



























Ohjeessa sanottiin, että kriittisimpiin kohtiin vahauksen voisi tehdä heti uudestaan, mutta me päätimme testata yhden vahauskerran veden pitävyyden ensin. Tänä kesänä testaus kelejä ei tarvinnut odotella. Takki lähti heti seuraavana päivänä testiin ja hyvin piti vettä.

Vaha lähtee kankaasta vain kulumalla ja sen voi uusia kerta toisensa jälkeen.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Rippijuhlien valmisteluja vol.2

Kutsukortit on nyt valmiina ja odottavat enää postimerkkejä. Seuraava ponnistus olisikin tarjoilun suunnittelu. Hitsi mä oon tässä asiassa huono. Jostain syystä en ole koskaan tykännyt järjestää juhlia tai edes tehdä mitään niiden eteen. Nyt on vaan pakko.

Luin jostain että kunnon juhlien järjestäjät testaavat kakkuohjeita ennen kuin tarjoavat niitä. Olen kaikille hehkuttanut, että kun nyt saan uuden keittiön niin minusta kuoriutuu loistava kokki ja leipoja. Niinpä päätimme tyttären kanssa testata ensin Vadelma-Suklaa mousse kakkua. Jotenkin kuvittelin sen valmistuvan päivässä (en lukenut ohjeita), mutta niinhän siinä on käynyt, että kakkua tehdään nyt kolmatta päivää. Ensimmäisenä päivänä teimme pohjan. Seuraavana päivänä kakku täytettiin ja laitettiin jääkaappiin jähmettymään. Kolmantena päivänä olikin sitten vuorossa sokerimassa kuorrutteen laitto. Tämä  oli sellainen osuus jota en ollut koskaan ennen tehnyt. Ja kun kakun teko muutenkin oli minulle "ei niin tuttua" hommaa, niin arvatkaa vaan muistinko ottaa ainuttakaan kuvaa pohjan teko vaiheesta, saati sitten täyttö vaiheesta. Mutta koristelu vaiheesta sitten tulikin kuvia.