Väriä mustavalkoisuuteen

Meidän koti on sisustettu kaikilla sävyillä, jotka mahtuu mustan ja valkoisen välille. No lattia ja katto on yhä puun värisiä, mutta nekin saavat uuden ilmeen ensi kesänä. Viimeksi tähän musta-valkoisuuteen toi väriä Joulun punainen. Joulu on kuitenkin jo takana (vaikka meillä vieläkin roikkuu punaiset Joulu verho ikkunoissa) ja punaisesta on päästy eroon. Monta vuotta on mennyt siten, että tuo Joulun ajan punainen on ollut koko vuoden ainoa väripoikkeus mustavalkoisuudessa. Olen miettinyt pitkään mikä olisi se väri, joka piristäisi meidän kotia. Vaikka olen luonteeltani mulle heti ja kaikki, niin joissakin asioissa olen järjettömän pitkäpinnainen. Yksi on nämä sisustus asiat. Mielessäni on kuva siitä mitä haluan ja jos sellaista ei eteen tule, niin sitten en hanki mitään. Sama juttu on ollut tässä väri asiassakin. Ensin mietin keltaista, mutta sellaista hempeää sitruunan keltaista, jota halusin, on tosi vaikea löytää. Törmäsin kuitenkin tuossa lähikaupassa kivaan turkoosin sävyiseen tyynyyn. Tyyny lähti kaupasta mukaan ja värikokeiluun. Nyt meillä on siis yksi turkoosin sävyinen tyynyt muuten niin kovin mustavalkoisessa sisutuksessa.

DIY melkein kuin The Dots

Ehkä yksi kauneimmista naulakoista ikinä on Muuton The Dots ripustin.

Olen ihaillut niitä pitkään, mutta minusta ne on aika kalliita jos haluaa sellaisen ryppään niitä. Finnish Design Shopissa tuo yllä oleva setti maksaa 99,50. Kysyin mieheltäni osaisiko se tehdä mulle sellaisia. Kiltisti se vastasi että joo. Hetken kuluttua se tuli sanomaan, että tarttis sorvin. Tähän hätään sorvia ei ollut. Piti siis jatkaa ajatuksen työstämistä. Saunassa se ajatus sitten tuli. Entä jos käytettäisiin oven nuppeja. Suurin olisi saman kokoinen kuin saunan oven nuppi ja pienin sitten sellainen kaapin oven nuppi. Läheisestä RobinHoodista löytyi vielä yksi koko noiden väliltä. Mieheni hieman muotoili nuppeja ja lopuksi minä maalasin ne mustalla huonekalu maalilla. Niistä tuli melkein kuin The Dots naulakoita.

kasvaiskohan mulle vihreä peukalo

Jotkut ovat synnynnäisiä viherpeukaloita, minä en. Ne kukat jotka muilla kukkii ja kukoistaa, kituuttavat minulla juuri ja juuri hengissä. Ja jos minä en niitä tapa, niin kissat sitten viimeistään. Kukkien kasvatuksessa minä menen samalla ajatuksella kuin ruuan laitossakin; kyllä minä vielä joskus opin. Ainakin yritän niin kauan kunnes opin. Eli vuosia ja vuosia olen yrittänyt. Sekä tehdä ruokaa, että kasvattaa kasveja.

Pari viikkoa sitten sain lapseltani palautetta, että äiti teit hyvää ruokaa. Tästä rohkaistuneen ajattelin, että jos onnistuin ruuan kanssa, niin ehkäpä tällä kertaa myös kukkien kanssa tulisi onnistuminen. Siispä Lahden Kärkkäisellä käynnin yhteydessä pyysin miestäni kurvaamaan myös Plantageniin, jos vaikka löytäisin jotain. Oikeastaan olin jo haaveillut huonekuusesta, mutta sitä ei löytynyt. Nämä kuitenkin löytyi. Katsotaan miten kauan nämä säilyvät hengissä. Ei muuten ole harmainta aavistustakaan hoito-ohjeista.

Tuuttiananas

Tuoksuköynnös

Perinteinen postikortti on enemmän kuin sata jänestä

Suurin osa sukulaisistani asuu toisella puolella Suomea. Näen heitä siis todella harvoin. Hyvä jos kerran 2-3 vuodessa. Jouluna päätinkin lähettää itse tehdyt kortit tädeilleni. Muille terveiset meni Facebookin kautta. Eilen meillä olikin aivan ihan yllätys odottamassa postilaatikossa. Kortti tädiltäni, jonka olen nähnyt viimeksi 1,5 vuotta sitten tyttäreni rippijuhlissa. Hän oli ilahtunut itsetehdystä kortista ja laittoi kiitokseksi meille koko perheelle perinteisen postikortin.

Jäin miettimään, että jos minulle tulee näin hyvä mieli yhdestä perinteisestä postikortista, niin ehkä minä voisin laittaa saman hyvän mielen kiertämään lähettämällä aina silloin tällöin sukulaisilleni oikean kortin, enkä vain "Moi mitä kuuluu" viestejä Facessa.

Kissan raapimispuu

Meillä perinteinen kaupasta ostettu kissojen raapimispuu. Puu/teline tuli ensimmäisen kissan mukana, sen edellisestä kodista. Siinä se on tököttänyt olohuoneessa ikkunan edessä. Kissa-herrat makoilevat siinä ja katselevat ikkunasta ulos. Välillä telineen suunnalta lähtee mitä kummallisempia ääniä, kun herrat yrittävät pelotella terassilla vierailevia lintuja.

Olemme jo pitkään suunnitelleet kissoille uutta kiipeily/raapimispuuta. Tarkoituksena on ollut, että tekisimme sen itse. Ja kun jotain haluaa tehdä itse, niin silloinhan on syytä mennä internetin ihmeelliseen maailmaan hakemaan ideoita itse toteutukseen. Tietysti minulla oli vaatimuksena, että puun piti sopia sisutukseen :)

Mikäli olet kiinnostunut Design telineistä, niin käypäs katsomassa Saksalaisen Wohnblockin sivuilla. Kuvia heidän tuotteistaan on myös alla muiden kuvien joukossa. Wohnblockin sivuille pääset tästä

Tässä muutamia jotka tekivät minuun vaikutuksen.

Koirakuumetta

Meidän lapsilla on koirakuumetta. Ollut jo pitkän aikaa, mutta olen sanonut että EI. Syynä tähän on ollut se, että pelkään koiran hoidon jäävän minun ja mieheni vastuulle. Tämä vanhimman lapsen laittaman vihje on nyt pakko laittaa teille kaikille jakoon. Hyvää koirakuumetta teille kaikille muillekin.

poravasara vs. sohvapöytä

Heitin tuossa yhtenä iltana miehelleni ajatuksen sohvapöydän hankinnasta. Meillä ei ollut koskaan sohvapöytää. Selityksenä tähän ollut se, että me ollaan aina asuttu suhteellisen ahtaasti ja tilat on jätetty lasten leikkitilaksi. Nyt meillä ei enää ole leikkiviä lapsia ja tilaakin on enemmän. Olin jo ehtinyt selaamaan netistä kaikki mahdolliset sohvapöydät ja löytänyt sellaisen minkä haluaisin.

Vastapallona minulle esitettiin toive poravasarasta. Yritin perustella sohvapöytää sillä, miten kiva siihen olisi laittaa vaikka kauniita kukkia ja kynttilöitä. Loin mielikuvaa ihanan rauhallisista illoista, jolloin voisimme löhöillä sohvalla hyvän elokuvan parissa. Mieheni perusteli poravasaraa sillä miten paljon se helpottaisi remonttia. Tilanne oli aika tasan, sillä molempien toiveet olivat suhteellisen saman hintaisia.

Arvatkaa miten kävi. Poravasra meillä jo on ja minä teen tilausta sohvapöydästä :)