Pikkuhiljaa meilläkin käännetään katse kohti Joulua. Ensimmäiset jouluvalot laitettiin roikkumaan ikkunaan. Ne oli ne samat, jotka tein viimevuonna putkihelmistä ja valosarjasta. Niistä lisää löytyy täältä.
Seuraavaksi paistettiinkin jo torttuja. Tähän saakka olemme tehneet tiukasti perinteitä noudattaen torutut aina luumutäytteisinä. Nyt tarttui kaupan hyllyltä taikinan ja luumuhillon lisäksi mukaan omena-kaneli marmelaadia. Puolet tortuista tuli luumutäytteellä ja puolet omena-kaneli täytteellä. Täytyy myöntää, että omena-kaneli oli sekä minun, että lasten suosikki. Mieheni taas vannoi luumutäytteen nimeen. Kynttilöiden palaessa nautimme torttuja ja glögiä.
Eihän se Joulun tunnelman haku siihen päättynyt. Yhdet valot piti vielä laittaa...
Minä rakastan kenkiä! Etenkin korkkareita. Sellaisia joissa on ihana korkea korko. Sellaisia siroja ja naisellisia. Onneksi pystyn työssäni sellaisia käyttämään. Viikko sitten Fashion Store sulki outlet myymälänsä Helsingissä ja myi lähes kaikki tuotteensa alennuksella pois. Itsekin kävin hakemassa sieltä yhdet uudet korkkarit. Olisin voinut ostaa vaikka mitä, mutta kun tuo keittiö on edelleen maksulistalla, niin päädyin ostamaan vain yhdet uudet korkkarit.
Toissa viikonloppuna olin tyttärien kanssa I love me messuilla. Vietimme oikein kunnon äiti-tyttäret päivän. Olimme varanneet koko päivän yhdessä oloon. Tällaiset päivät on olleet meillä todella harvassa. Johtuiko sitten siitä, että jompikumpi tytöistä oli hetkellisen hormoonhäiriön kourissa ja minun hermot eivät sitä kestäneet. Ihanaa kun kummallakin on ikää tullut lisää ja voimme taas tehdä yhdessä asioita. Mukaan saimme vielä yhden ystäväni.
Kierrellessä standeilla, tuli vastaan ihana italialainen kauppa, joka myi edullisia kenkiä ja laukkuja. He olivat selkeästi valinneet suomalaisen kohderyhmän, ja suomalaiset kengän koot, kun minun kenkäkokoja ei löytynyt. Mutta tyttärelle löytyi aivan ihanat kengät.
Kaikkein paras löytö, johon hurahdin ihan täysillä oli Pink Pewterin kampauspannat. Ihailin hetken ystäväni kanssa taidonnäytteitä. Sanoin, että minä en ole koskaan edes ajatellut tällaisten käyttöä, koska luultavasti näyttäisin apinalta hiukset kiinni laitettuna. Niinpä jouduinkin koekaniiniksi ja esittelijä näytti miten pantaa käytetään. Yllätyin aivan täysin, kun peilistä ei katsonutkaan apina vaan minä jolla oli kiva kampaus. Olin myyty!
Hurahdin täysin ja olisin halunnut ostaa kaikki. Harmi vain että ne tuotteet joista olisin tykännyt eniten olivat aika kalliita. Yksi lähti mukaan ja kävinkin päivän päätteeksi vielä katsomassa netistä ideoita pannan käyttöön. Tässä vielä ohjeita kampauspannan käyttöön teidänkin iloksi.
Viikonloppuna olin taas pitkästä aikaa hopeakoru kurssilla. Parasta näillä kursseilla on se, että joudut keskittymään puhtaasti siihen, mitä teet. Se on melkein kuin laittaisit aivot lepotilaan, kun ei tarvitse keksittyä kuin yhteen asiaan. Ei tarvitse mennä "moniajo" päällä tietäen, että siihenkin tulee keskeytyksiä kokoajan. Vaikka tuleehan tuollakin keskeytyksiä, mutta ne ovat enemmän sitä kun joku tulee kysymään, että mitä sinä teet ja miten.
Tämän lisäksi käsillä tekeminen on äärimmäisen terapeuttista! Töissä kun ei saa mitään "näkyvää" aikaiseksi, niin onkin aivan ihanaa saada aikaiseksi jotain konkreettista.
Tässä minun viikonlopun konkreettiset aikaansaannokset.
Sormukset on tehty hopealusikan varsista. Sulatin niihin jämähopeasta helmet ja juotin paikoilleen.
Näistä riipuksista vasemman puoleinen odottaa vielä jatko toimenpiteitä ja ketjua. Oikean puoleinen odottaa myös ketjua. Sitten ne onkin valmiita vaikka joululahjoiksi.
Alun perin minun piti kertoa virkkaamistani kattausliinoista, joiden ohjeen löysin Prinsessajuttu blogista, eli täältä. Mutta kun aloin kuvaamaan tekemiäni mustia lätysköitä valkoisella pöydällä, totesin että nyt tähän tarvitaan muutakin. Päivällä olin kaivanut kaapista siskoltani saaman teekupin, joka sopi tähän kuvattavaksi kuin nyrkki silmään. Kuppi oli kuulemma muistutuksena minulle juuristani ja etten unohtaisi kokonaan Oulun murretta.
Jokunen vuosi sitten löysin kirpputorilta nypläystyynyn ja valtavan määrän nypläämiseen liittyviä tarvikkeita. Se joka setin oli laittanut myyntiin, ei varmaan tiennyt tyynyn ja tarvikkeiden todellista arvoa, koska hinta paketilla oli vaivaiset 40€. Vaikka käsityöt ovat kuuluneet elämääni lähes syntymästä saakka, niin nyplääminen ei. Tästä syystä mietin hetken ennen kuin päätin ostaa paketin. Siitä on nyt pari vuotta, kun tuo tapahtui. Sen jälkeen ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille ja opettelin nypläämään. Opettelin tekemään reunapitsiä
Sitten opettelin tekemään muitakin pitsejä
Tänä viikonloppuna alkoi taas uusi kurssi. Ensimmäisenä aiheena oli korut. Vaikka käytin koko viikonlopun tähän yhteen ainoaan työhön, sain sen vasta alulle.
Jokunen aika sitten kerroin täällämillainen surkeiden sattumusten sarja meitä koetteli. Pari kuukautta käytössä olleeseen kivitasoon tuli jostain syystä halkeama.
Ei auttanut muu kuin olla yhteydessä keittiön toimittajaan, jonka kautta alkoi selvitys kuka vastaa halkeamasta. Kivitason valmistajan mukaan tasoilla takuu ei koske sahattuja aukkoja, jollaiseen meillä halkeama tuli. Vastaavaa ei kuulemma ollut aikaisemmin tullut vastaan. Olimme yhteydessä omaan vakuutusyhtiöön josta tuli päätös, että vakuutus korvaa tason jos valmistaja sitä ei korvaa.
Heti päätöksen saamisen jälkeen tilasimme uuden tason. Maanantaina se tuli ja tiistaina kävi sähkömies irroittamassa lieden ja pistorasian. Keskiviikkona kaksi nuorta miestä kävi asentamassa tason takaisin paikoilleen. Pakkasivat ja siivosivat vanhan tason odottamaan kuljetusliikkeen noutoa. Yritin ottaa kuvia tästä tilanteesta, mutta minulla oli seurana sellainen linssilude, ettei tämän parempia kuvia saatu.
Torstaina oli liesi taas kytketty paikoilleen ja meidän elämä palasi normaaleihin uomiinsa.
Kivitaso lähti takaisin tehtaalle tutkittavaksi. Tulihan siitä tietysti laskukin, joka lähetettiin vakuutusyhtiölle. Toivotaan että tämä taso on kestävämpi :)
