Olimme jo pitkään suunnitelleet, että yhdestä varastosta voisi tehdä askarteluhuoneen. Minkä rakastan kaikkea käsillä tekemistä ja niin myös mieheni. Homma lähti siitä, että varasto tyhjennettiin. Ei olisi aivan heti uskonut miten paljon tavaraa sinne oli kertynyt parissa vuodessa, mitä olemme täällä asuneet. Sillä tavara määrällä saatiin täytettyä koko autokatos. Voisinpa väittää, että siitä romu määrästä suurin osa olisi sellaista minkä saisi surutta heittää roskiin.
Kun huone oli tyhjä olikin vuorossa laminaatin asennus. Olimme hakeneet lähimmästä Byggmaxista halvinta mahdollista laminaattia. Ajattelimme että kun huone ei olisi yhtä kovassa käytössä kuin normaalissa käytössä olevat huoneet, niin huonompillatuisempikin käy. Laatueron huomasi laminaatteja asentaessa. Ei meinannut mennä ilman tuskia paikoilleen. Laminaatit oli pakko vääntää paikoilleen käsin, kun pontit hajosivat niin helposti. Kyllä siinä muutama kirosana tuli sanottua sekä minulla, että miehelläni.
Kaiken kiroamisen päätteeksi lattia saatiin laitettua paikoilleen ja vanhat jalklistat tuonne hyötykäyttöön. Seuraavana oli vuorossa vanhojen keittiön laatikostojen ja kaappien asentaminen varastoon. Alakaappien ja pöytätsojen kanssa kaikki menikin ihan hyvin. Kinastelimme kumpi saisi isomman pöydän tai enemmän säilytystilaa. Ja tietenkin päädyimme aivan oikeaan ratkaisuun. Minulle isompaa ja enemmän. Oikeasti siihen oli selkeä syy siinä, että minun askartelu harrastus on lähtenyt lapasesta jo aikoja sitten. Tavaraa on kertynyt niin paljon, että tarvitsen todellakin paljon säilytys tilaa kaikille leimasimille ja leikkureille ja kaikelle muulle krääsälle.
Hauskuus loppuikin siihen, sillä kun oli vuorossa alkaa asentamaan yläkaappeja, niin törmäsimme oikeaan ongelmaan. Seinän takaa ei nimittäin löytynyt mitään tukipuita. Joka ainoa ruuvi humpsahti seinän läpi ja jäi pyörimään tyhjää. Siinä sitä sitten oltiinkin ihmeissään. Voitte vain arvata kuinka monta ruuvin reikää seinässä nyt on. Ei kuulunut mitään eroa kun koputtelimme seinää.
Tässä vaiheessa meinasi itku päästä. Olin jo toivonut, että saisimme laitettua kaikki vanhat kaapit sinne varastoon. Olisin saanut järjesteltyä tavarani paikoilleen ja heitettyä turhat tavarat pois. Vaan ei, romulaatikot lojui edelleen autokatoksessa ja vanhat yläkaapit terassilla. Ja kun projektille oli varattu aikaa ainoastaan se yksi viikonloppu, niin homma pysähtyi siihen. Kannoimme laatikot takaisin sisälle ja se siitä. Jatketaan sitten kun taas on aikaa ja mahdollisuutta.
Tästä taisi tulla taas yksi meidän ikuisuusprojekteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti