keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Uusi tytär tulossa (Italiasta)

Eilen sitten vahvistui, että meillä tulee todellakin yksi perheen jäsen lisää. Aloitetaan kuitenkin aivan alusta. Yksi lapsistani on äärettömän arka puhumaan englantia. Olen hänelle kerta toisensa jälkeen kertonut, ettei sillä kieliopilla ole niin väliä (paitsi koulun kokeissa), kunhan tulet ymmärretyksi. Tästä johtuen hän varmaan inhoaa kieliä. Ne on hänelle todellista pakkopullaa. Heitinkin ilmoille ehdotuksen vaihto-oppilaan majoittamisesta meille. Alkuun siihen suhtauduttiin hieman nihkeästi, mutta talven aikana asia alkoi kiinnostaa kaikkia. Ilmoitin tietomme yhdelle vaihto-oppilaita välittävälle järjestölle ja sitten jäätiin odottamaan

Keväällä saimme yhteyden oton järjestöltä. Ensin täytimme yhden laisen kaavakkeen ja sitten toisenlaisen kaavakkeen. Annoimme suosittelijoiden yhteystiedot ja luvan tarksitaa ettei perheeseemme kuulu seksirikollisia saati sitten lapsiin sekaantujia. Tämän jälkeen saimme listan vaihto-oppilaista jotka etsivät perhettä. Minulle oli suuri yllätys miten paljon tänne haki Thaimaasta opiskelijoita. Suurin osa hakijoista oli nimittäin sieltä. Yllättävää oli myös miten nuoria osa hakijoista oli. Loppukeväästä meidät haastateltiin. Me ilmaisimme kiinnostuksen italilaisesta tytöstä, joka iän puolesta oli lähellä omia tyttäriämme.

Nyt se on sitten vahvistunut, hän tulee meille viikkoa ennen koulujen alkua. Olemme olleet yhteydessä suoraan tähän tyttöön ja hänen isäänsä. Toivon todella, että tyttö viihtyy meillä ja kaikki menee hyvin.

2 kommenttia:

  1. Ihan huippua! Etukäteen mua jo surettaa, kuinka haikeaa tulee olemaan, kun tyttö taas palaa kotiinsa Italiaan. Ehkä vähän ennenaikaista, mutta olenkin etukäteismurehtijoiden mestari :)

    Toivottavasti kieltenopetus kouluissa on muuttunut sitten meikäläisen nuoruuden. Muistan hyvin, kuinka sitä tuli kesätöissä Itävallassa mietittyä ennen suunsa aukaisua, että onko kyseessä akkusatiivi vai datiivi, ja kun sen oli hokannut, keskustelu olikin jo ohi..
    Ja kuitenkin sitä itse arvosti kaikkia, jotka vähänkään yrittivät sanoa sanankin suomeksi. Ei tullut mieleenkään miettiä kielioppeja.

    Mielenkiinnolla seuraan teidän tarinaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan se on seurausta aikamme kouluajoilta, että on niin hemmetin vaikeaa puhua mitään vierasta kieltä, kun kaikkein tärkeintä koulussa oli se hemmetin kielioppi (en oppinut sitä edes äidinkiielessä ja silti puhun ihan suht sujuvaa suomea). Elämä on onneksi opettanut, että puhumalla sitä oppii.

      Saa nähdä mitä tästä vuodesta tulee. Onneksi olen ikuinen optimisti ja aina ajattelen, että asiat onnistuu. Ei ole edes tullut mieleen ettei homma toimisi :)

      Poista