Broileri-nuudeli keitto

Tällaisena kylmänä kevät päivänä kaipasin jotain lämmintä ja kevyttä ruokaa. Keittiörempan myötä meidän hieno ruuan laitto vuorotus on mennyt täysin sekaisin. Niinpä kiertelin kaupan hyllyjen välissä hieman epätoivoisena miettiessä mitä nopeaa ja helppoa ruokaa laittaisin vanhimman tyttäreni tekemään. Koska aasialaiset ruuat on yleensä helppoja, päädyin broileri-nuudelikeittoon. Tietenkään en muistanut mitä kaikkea ruokaan tarvitaan, joten ostin vain ne mitä muistin.

Koska alkuperäisestä ohjeesta meillä oli vain osa aineksista, jouduimme muokkaamaan sitä aika lailla. Alkuperäisen oheen löydät täältä ja meidän ohjeen alta

Broileri-nuudelikeitto 

(kuudelle ja huomiseksi töihin)

600g broilerin fileesuikaleita

2 tlk kookosmaitoa

2 tl Sambal Olekia

6 dl vettä

1 kanaliemikuutio

suolaa

2 rkl sitruunamehua

vehnänuudeleita

1 dl kanttarellejä

2 porkkanaa

2 kevätsipulia

korianteria

1. kuumenna yksi purkki kookosmaitoa. Keitä kookomaitoa kasaan. Lisää sekaan Sambal Olek ja sekoita. Lisää broilerit mukaan ja keitä ne kypsäksi.

2. Lisää sekaan toinen purkki kookosmaitoa ja vesi. Mausta suolalla ja kanaliemikuutiolla. Lisää sitruunamehu ja keitä seosta vielä muutama minuutti. 

3. Lisää keittoon tikuiksi leikatut porkkanat, kevätsipulit ja kanttarellit. Keitä jälleen muutama minuutti. 

4. Paloittele sekaan nuudelit. Kun nuudelit ovat pehmenneet, lisää korianteri ja tarjoile keitto

Ruoka oli helppoa ja hyvää! Ja jos vertaa alkuperäiseen ohjeeseen, niin huomaatte ettei haittaa vaikka kaikkia aineksia ei olekaan. Pienellä säveltelyllä onnistuu lähes aina.

Projektit joista en yleensä kerro

Olen yleensä kertonut täällä ainoastaan niistä projekteista, jotka koskevat minua itseäni. Tai ovat minun itseni tekemiä. Nyt teen poikkeuksen ja kerron tyttäreni projekteista, joissa minun roolini on ollut puhtaasti neuvon antaja tarvittaessa. Kaikki nämä projektit hän teki eilen.

1. Muutama viikko sitten tyttäreni löysi vaatekaupasta aivan ihanan farkkuliivin. 50€:n hinta oli vain liian korkea hänen budjetilleen. Hän yritti etsiä edullisempaa versiota, mutta hinnat pyörivät 30-50€ joka paikassa. Eilen sitten löysimme kirppiskierrokselta lasten farkkutakin, joka oli kokonsa puolesta samaa luokkaa kuin kaupassa ollut farkkuliivi. Kotiin päästyämme tytär leikkasi takista hihat pois ja woilà: hänellä oli samanlainen farkkuliivi kuin kaupassa. Ja hinta 5€.

2. Pari vuotta sitten ostimme tyttärellemme uuden sängyn. No eihän se tietystikään ollut sellainen, mitä hän olisi halunnut. Jenkkisänkyä emme tuosta runkopatja sängystä saa tehtyä, mutta muuten saimme tuunattua sen hänelle mieleiseksi. Vaalea patja päällystettiin mustalla lakanalla ja niitattiin runkoon kiinni. Nyt viikonloppuna oli sitten sängynjalkojen vuoro. Rumat puun väriset jalat irroitettiin sängystä ja maalattiin mustalla huonekalumaalilla. Tänään ne sitten ruuvattiin paikalleen. Projekti numero kaksi saatu päätökseen tänään.

3. Huoneen järjestyksen muutos. Yleensä mieheni on hoitanut hyllyjen kiinnitykset, mutta tällä kertaa tyttäreni halusi tehdä sen itse. Alemman tauluhyllyn hän kiinnitti mieheni kanssa yhdessä, mutta ylemmän hän sai tehdä ihan itse. Seinässä on nyt kuulemma noin kaksikymmentä reikää. Hylly on kuitenkin vihdoin ja viimein suorassa ja suoruus tarkistettu vatupassilla.

 

Muista projekteista sen verran, että meillä on vihdoinkin keittiössä taas seinät. Nyt alkaa niiden tasoitus ja maalaminen. Niistä sitten taas myöhemmin lisää.

Mitähän tästä tulee...

Olen aina onnistunut tappamaan kasvit käsittämättömän helposti. Tarkoitushan ei tietystikään ole ollut tappaa, vaan kasvattaa. Suomalaisella sisulla olen kuitenkin kerta toisensa jälkeen yrittänyt aina uudestaan ja uudestaan. Nyt vuorossa on tarina tomaatin kasvatuksesta.

Sain luotua itselleni mielikuvan miten kauniina kesäpäivänä käyn hakemassa kasvimaalta ihan itse kasvattamia tomaatteja salaattiin. Näin ihana mielikuvahan pitää ehdottamasti toteuttaa. Reippaana tyttönä kävin hakemassa kaupasta sellaisen kasvatus/taimitus laatikon. Laitoimme poikani kanssa purkkeihin multaa tomaatin siemenet kasvamaan. Pohdimme yhdessä, että mihin laittaisimme tomaatit kasvamaan. Sopiva paikka löytyi makuuhuoneen ikkunan ääreltä. Kissojen takia jouduimme sulkemaan laatikon vielä kuminauhoilla.

Jännittyneenä olemme seuranneet miten siemenet itivät ja lähtivät kasvamaan. Tämä oli jo minulle puoli voittoa. Kun taimiin oli kasvanut muutama lehti, siirsin ne ohjeen mukaan (huom, tyttäreni vaati minua tutkimaan miten tomaatteja kasvatetaan, joten ohjeet on todellakin kaivettu netistä) kasvamaan omiin purkkeihinsa. Koska meillä ei ollut mitään purkkeja jemmassa, niin purkin virkaa hoitaa tyhjät maitopurkit.

Tilanne näyttää tällä hetkellä siis ihan hyvältä. Kissat eivät ole syöneet tomaatin taimia ja ne on edelleen hengissä. Tosin ne ehti kerran vähän kuivahtaa ja lehtien kärjet tummuivat. Netistä lukemani ohjeen mukaan ne kannattaa istuttaa ulos vasta kesäkuun kymmenennen päivän jälkeen. Joten sitä odotellessa ihailemme niiden kasvua täällä sisällä.

Terassin öljyäminen

Viimekesänä kerroin terassin valmistumisesta täällä. Olihan se ihan helvetillinen projekti ja kesti koko viime kesän.Terassin perustukset vei suurimman osan valmistumisen ajasta, mutta nyt keväällä pystyimme sanomaan, että hyvät perustukset tehtiin, kun terassi on edelleen tosi tasainen.

Nyt on sitten vuorossa terassin pinnoitus (aivan kuin tässä ei olisi muutenkin aivan tarpeeksi tekemistä sisällä remontin parissa). Olisi ollut aivan ihana jos terassi olisi ollut musta. Totuus on kuitenkin se, että terassille paistaa aurinko koko päivän. Musta pinta olisi niin kuuma, ettei kukaan pystyisi kävelemään siellä. Ainoa järkevä vaihtoehto oli siis tehdä terassista mahdollisimman vaalea. Koska valkoista öljyä ei ollut missään saatavilla, ajattelimme öljytä terassin Tikkurilan Valtilla ja väriksi valittiin kelonharmaa.

Muutama viikko sitten perjantai-työpäivän päätteeksi suuntasimme sitten terassiöljy kauppaan. Tuusulan Kodin Terrassa olikin jotkut messut ja siellä oli vaikka mitä esittelijöitä ja tarjouksia. Mukaan ei lähtenytkään kelonharmaa terassiöljy, vaan valkoinen Ronsealin terassisuoja. Pakkauksessa oli mukana levitykseen tarkoitettu sieni. Koska arvelimme ettei yksi paketti riitä, otimme vielä yhden täyttöpakkauksen käsittelyainetta. Tämä määrä pitäisi riittää meidän terassin käsittelyyn kaksi kertaa.

Vielä perjantai iltana mieheni pesi terassin pesuaineella. Tässä terassi ennen käsittelyä.

Lauantai aamuna aloitimme terassin käsittelyn. Käytimme sientä ohjeen mukaan, mutta laudoissa oleviin rakoihin jäi sävytettä niin paljon, että jälki oli kamalaa. Jouduimme levittämään ylimääräistä ainetta pensselillä sitä mukaan kun sitä sienellä levitimme. Väri levittyi erittäin epätasaisesti ja kuivui tosi nopeasti, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Mieheni manasi, ettei tästä tule mitään. Yritin parhaani mukaan rauhoitella, että älä nyt kesken eräistä työtä arvostele. Niinhän siinä kävi, että kun tasoitetta oli levitetty yhden kerran, todettiin ettei ne kaksi purkkia riitä kahteen käsittelyyn. Ei auttanut muu kuin mennä hakemaan vielä yksi purkki käsittelyainetta.

Toinen käsittely tehtiin sitten suosiolla pensselillä. Tiedä sitten johtuiko levitystavasta vai siitä että ainetta laitettiin toisen kerran, oli peittävyys aivan eri luokkaa. Hieman epätasaiseksi väri vieläkin jäi, mutta muuten siitä tuli kiva. Nyt jään odottelemaan sitä mieheni lupaamaan auringon otto tuolia ja kesäkukkien hankintaa (vaikka mulla ei tahdo mitkään kasvit säilyäkään hengissä)

Tässä terassi vielä uudessa värissä

Keittiö remontti nytkähti taas eteenpäin

Tänään meillä kävi sähkäri. Tuntuu nuo ammattimiehet olevan nykyjään niin nuoria. Näytti sillä kuitenkin olevan autossa lasten istuin, joten ei se kai ihan kakara ollutkaan. Sähköjä on nyt vedetty kattoon ja seiniin uusiksi. Keittiö on todellakin kuin pommin jäljiltä.

Huomatkaa alimmassa kuvassa olevat pullat remppamiehille. En leiponut itse, jos kävi edes mielessä. Mutta oli kuitenkin tosi kiltti kun kävin ostamassa. Nyt on kaaosta hieman siivottu ja keittiössä voi taas elää.

Ai niin, ostin viimeviikolla ihanan kukan. Ajattelin miten ihanalta se näyttää sitten olohuoneessa.

Näyttihän se hetken. Nyt se näyttää tältä

Todistettavasti mulle ei ole vieläkään kasvanut viherpeukaloa. Pitää kokeilla vähän aja kuluttua uudelleen. Eli ostan taas jonkun kauniin kukan ja katsotaan jääkö se henkiin.

Äitienpäivä valmisteluja

Viikonloppuna aloittelimme tekemään mummoille kortteja. Meillä mummoja, joita pitää muistaa, on yhteensä viisi. Tuo taitaa olla normaali määrä uusioperheissä. Vaikka meillä on mummoja näinkin paljon, niin silti osa heistä on lapsille niin etäisiä, että he kysyvät välillä kuka se sellainen mummo on. Etenkin mieheni äiti pitää todella vähän yhteyttä meihin. Onhan meillä välimatkaa toki monta sataa kilometriä, mutta silti yhteyden pito on todella vähäistä. Minun äitini, joka asuu aivan yhtä kaukana, soittelee sekä minulle, että lapsille viikoittain.

Samalla kun teimme kortteja, yritin nyplätä loppuun pitsiliinaa äidilleni. Se piti olla valmis jo huhtikuun alussa pidettävään kansalaisopiston näyttelyyn, mutta enpä saanut itsestäni tuolloin niin paljoa irti, että se olisi tullut tuolloin valmiiksi. Nyt se on kuitenkin valmis. Huoh.

Tiedättehän sen tunteen, kun olette tekemässä toiselle jotain kivaa ja mietitte miten iloiseksi se toinen tulee. Pakkailin pitsiliinaa äidille ja kaivoin kortteihin osoitteita ja pyysin lapsia hakemaan kortteihin runot. Tässä vaiheessa tunnelma lähti muuttumaan. Yksi teiniangstaaja huusi huoneestaan, ettei sen käsiala kelpaa kortteihin ja ei muuten tuu kirjoittamaan mitään. Nuori herra huusi koneelta ettei ehdi, ihan kohta. Vanhin tytär tuli auttamaan ja kirjoitti korttia kaikkien muiden naristessa. Vaihtari pakeni huoneeseensa, ettei tartte osallistua. Mieheni katosi kuin taikaiskusta. Huutamisen, raivoamisen ja kiroilun jälkeen kaikki tulivat naama mutrulla marttyyrin kehät loistaen kirjoittamaan runoja ja nimiä kortteihin. Tässä vaiheessa mulla oli jo niin paha mieli mummojen puolesta, että kysyin heiltä suoraan, että onko äitienpäivän tekeminen minullekin näin vastenmielistä? Tämän verranko te arvostatte äitejänne ja mummojanne?

Nyt meillä on hiljaista. Mieheni marttyyrin kehä loistaa kyliltä tänne asti, kun hän lähti hakemaan kirjekuoria ja postimerkkejä. Minä mökötän sohvalla. Eniten ärsyttää se, miten helposti se hyvänmielen tuottamisen ilo katosi.

Vappu tuli ja meni

On ollut todella haikeaa seurata miten ihmiset juhlivat ja koristelevat kotiaan. Meillä vain rempataan ja rempataan. Tänä Vappuna ei ollut ilmapalloja eikä serpentiinejä. Kun seinät on auki ja parkettia irroitellaan, niin ei oikein tule sellaista juhlan tuntua. Mutta munkkeja leivottiin. Munkit taitaa olla yksi niistä harvoista leivonnaisista jotka minulla yleensä onnistuu.