REMPPA KRAPULA HELLITTÄÄ

Meillä alkaa taas remppakrapula hellittää. Ai miten niinkö? No varmaan sen huomaa siitä, että taas on aloiteltu pientä pintaremonttia. Johan tässä pari vuotta oltiinkin ihan hissukseen. Tai ainakin minä olin hissukseen. Miehelle sen sijaan piti keksiä projekteja, ettei se kokonaan lamaannu. Mutta niistä myöhemmin.

Palataan kuitenkin remontti juttuihin. Meillä on ollut tuulikaappi alkuperäiskunnossa yhtä seinää lukuun ottamatta. Sillä yhdellä seinällä oli ovi silloin kun muutettiin. Se ovi johti yhden lapsen huoneeseen, mutta häntä pelotti ajatus siitä, että hänen ovi oli niin lähellä ulko-ovea ja vielä hieman kuin erillään muista. Niinpä me siirsimme oven eteisen puolelle. Tuulikaapissa oleva oviaukko suljettiin. Siinä se kyproc-seinä on ollut sellaisenaan siitä asti. Ruman ruskeana. Muut seinät olivat likasisen harmaat ja lattia oli ihanaa 80-luvun ruskeaa laattaa. Tila teki "todella hyvän" ensivaikutelman kaikkiin meille tulijoihin.

Ensin olimme harkinneet, että vaihdetaan tuulikaappiin laatat ja laitetaan samalla lattialämmitys. Kohtalo oli kuitenkin meitä vastaa. Kun mies on työttömänä (tai oikeastaan opiskelee) ja yksi lapsi lähti vaihto-oppilaaksi ja vie osan meidän rahoista sinne, niin remonttirahaa ei oikeastaan jää yhtään. Juuri kun sanoin, että kohtalo oli meitä vastaan, niin kyllä se taisi olla osin meidän puolellakin. Mieheni lähti opiskelemaan maalariksi ja opettelee siinä samalla laatoittamaan ja mitä lie kaikkea muuta kivaa. Tästä innostuneena päätimme maalata koko tuulikaapin. Katon olimme uusineet jo aikaisemmin niillä kattopaneelin jämillä mitä muusta remontista aikaisemmin jäi. Seinät maalattiin samalla valkoisella (jääruusu) mitä muuallakin oli käytetty ja lattiaan käytettiin V33 maalia ja värinä oli vaalean harmaa.

Nyt tuo tuulikaappi on valkoinen. Siis todella valkoinen. Ehkä jopa liian steriili. Pitänee keksiä seinille jotain kivaa ja tietysti joku kiva matto.

Saas nähdä kauanko niitä etsitään. Minun kohdalla sen oikean taulun tai maton löytyminen voi kestää vuosia.

ELÄMÄ ON IHANAA TAAS!

Oiskohan aika taas herätä henkiin.


Joskus tulee elämässä hetkiä, ettei jaksa mitään. Minulla tuo hetki tuli viimekesänä ja kesti vuoden. Selittelin väsymystä työn ja opiskelun yhdistämisellä. Mikään ei vaan huvittanut ja mitään ei jaksanut. Viimeinen niitti (eikä sekään ollut edes paha) tuli syksyllä kun kaaduin ja polvi vaati muutaman tikin. Haava ei heti umpeutunut ja se oli oikein sopiva syy jättää vielä liikuntakin pois.

Töiden jälkeen lysähdin sohvalle ja ihmettelin miten olinkin niin väsynyt. Ja kun olin väsynyt niin en jaksanut panostaa ruokaan. Painoa tuli ja väsymys vain kasvoi.

Sitten minun pelastajani avasi suunsa ja kertoi miten saan energiatasoni nousemaan. Aloitin rauhallisesti lisäämällä vitamiinit päivittäiseen ruokavalioon. Parin viikon jälkeen huomasin, että olinkin saanut aikaan vaikka mitä sellaista, josta olin vuoden ajan vain haaveillut. Tässä täytyi olla jotain, kun tuloksia alkoi näkyä näin nopeasti.

Yhden ja puolen kuukauden jälkeen aloitin kehokuurin (juuri sen josta nyt jokapaikassa puhutaan). Mieheni lähti kuuriin mukaan tukeakseen minua (ihana mies). Ruokavalio oli tiukka! Jätimme pois kaiken lisätyn sokerin, suolan ja viljat. Voin kertoa, että on aivan älyttömän vaikeaa saada ruuasta maukasta, jos siihen ei saa lisätä suolaa. Mietinkin, että tämän kuurin idea olikin aivopesta ihmiset inhoamaan syömistä. Sain valmentajaltani ihania vinkkejä ja kuurin loppupuolella suolattomuus ei enää tuntunut niin pahalta. Suurin haaste oli se, että jaksoin syödä kaiken mitä piti. Mieheni jaksoi kolme viikkoa ja onnistui kadottamaan seitsemän kiloa painoa tuona aikana. Minä sinnittelin vielä sen yhden viikon ja minun painon pudotus oli kuusi kiloa. Vyötäröltä lähti 14 cm. Nyt jatkan optimoinnilla ja pudotan vielä pari kiloa pois.


Parasta tässä kuurissa oli se, että löysin taas liikunnan ilon ja elämän ilon.


Tämä onni oli pakko jakaa teidän kaikkien kanssa. Elämä on ihanaa taas!

KEITTIÖIHME

Nyt on pidetty hiljaiseloa koko kevät. Ei vaan ole napannut kirjoittaa mitään, saati sitten edes lukea muuta kuin kirjoja.
Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Uuden keittiön myötä olen löytänyt itsestäni oikean keittiöihmeen. Tuntuu, että kaikki valmistuu ilman itku-potku-raivareita. Vappuna leivottiin munkkeja ja corn dogeja. Eikä edes tarvinnut suuttua. Sain jopa tehtyä itse siman ihan ekaa kertaa.

Ennen vappua olin saanut nypläyskurssin tältä vuodelta päätökseen. Huivi on edelleen kesken ja ruusut jaettu maailmalle. Itselleni jäi sentään yksi laukku.

SAA ISTUA

Viime kesän jälkeen olemme saaneet nauttia suuresta saarekkeesta keittiössä. Tähän saakka olemme seisoskelleet sen ympärillä ja puhuneet, että olisipa kiva jos tässä olisi tuolit. Niitä oikeita ei vain ole tullut vastaan.
Tiesin, että tuolien piti olla sirot, kun saareke oli itse niin massiivinen. Sellaiset yhden jalan varassa olevat tuolit olivat ehdottomasti pois laskuista. Onneksi vanha kunnon Ikea pelasti meidät. Saatiin tuolit, eikä todellakaan menty konkurssiin niiden oston myötä.

Musta valkoiseen keittiöön haettiin väriä tablettien avulla. Vaikka pinkki ei normaalisti kuulu minun suosikkeihin, niin tässä tapauksessa se vei voiton.

TAHTOO TAAS REMPATA!!!

Eihän tästä mitään tule, kun ei osaa olla tekemättä mitään. Nyt kun ei olla jaksettu remontoida vähään aikaan, niin ollaan sitten tehty käsitöitä ja puutöitä vaikka millä mitalla. Mieheni on tehnyt minulle käsitöihin kaikkea tarpeellista. Tytöille tarjottimia ja palikkakalentereita. Minä olen neulonut sukkia, puseroita, kaulaliinoja ja tietysti nyplännyt. Mutta nyt se taas iski: pakottava tarve remontoida jotain.

Takkahuone on ollut keskeneräinen jo pitkän aikaa. Nyt saa luvan lähteä kamala ruskea laatta lattia ja tilalle saa tulla uusi laatta ja takan takana olevaan seinään pinnoite.

Silloin kun muutimme, oli takkahuoneen seinät peitetty tumman ruskealla, puukuviota muistuttavalla muovisella sisustus levyllä. 

Päästäksemme eroon tuosta tummasta ja synkästä tilasta, maalaismme seinät valkoiseksi. Jo pelkästään tuo muutti huoneen kokonaan.

Nyt olemme kuitenkin jo poistaneet nuo muovilevyt ja maalanneet seinät valkoisella Jääruusun sävyllä. Takan takana oleva seinä on taas maalattu mustaksi ja odottaa Tikkurilan tunto kivimursketta. Meille väriksi tulee musta garbo

Lattian valinta on vielä auki, vaikka vanha laatoitus on poistettu ja lattia tasoitettu uusia laattoja silmällä pitäen. Tällä hetkellä lattia suosikkina on Laatta Studion Whitestone laatta.

KÄSITÖITÄ

Viime syksynä nypläyskurssin vetäjä vaihtui ja sen myötä olen saanut romuttaa kaikki vanhat ajatukset pitsin nypläyksestä. Pitsiä ei todellakaan tarvitse tehdä aina pellavasta tai puuvillasta. Sitä voi tehdä todellakin ihan mistä vain! Aikaisemmin kerroinkin täällä, että aloitin kultalangasta nypläämään kaulakorua. Se on ollut jo aikaa sitten nypläyksen osalta valmis, vain lukko puuttuu.

Sen oli vuorossa äidilleni tummanpunainen ruusu rintakoruksi. Olen aikaisemmin virkannut hänelle samanvärisestä langasta sormuksen. Juuri siitä punaisesta sormuksesta ei ollut kuvaa, mutta tässä vastaava.

Ja tässä se rintakoru

Tein sitten anopin 70-vuotis synttärilahjaksi samanlaisen, hieman vaaleamman vain (mies valitsi värin ja arvatkaa vain oliko se helppo homma)

Sen jälkeen alkoikin ikuisuusprojekti, nimittäin valtavan iso huivi. Laskimme että siihen tarvitaan 62-64 nypylä paria. Eli kun tuon luvun kertoo kahdella niin osaa arvioida montako nypylää työhön tarvitsee. Saa nähdä joutuuko sitä ostamaa lisää nypylöitä vai riittääkö nykyiset.

Eikä ne ikuisuusprojektit siihen loppuneet. Piti suuruuden hulluuden puuskassa aloittaa vielä yksi laukku vaikka huivikin oli vielä kesken.

Valmiina laukku tulisi näyttämään kutakuinkin tältä. Tämä laukku löytyy Jatan aitasta, jonka ainakin nyplääjät tunnistavat paikkana, josta löytyy lähes kaikki mitä nypläykseen tarvitaan.

ONNISTUNUT LURPS

Rakastan aasialaista ja intialaista ruokaa. Ja kaikkea siltä väliltä. Olen yrittänyt epätoivoisesti opetella tekemään tuon alueen ruokia, mutta menestys ei ole ollut kovinkaan hyvä. Mutta kerran se aurinko paistoi risukasaankin, kuten tänään.

Olin löytänyt Maku.fi sivustolta ohjeen burmalaiseen kookoskatkarapucurryyn (ohje löytyy linkin takaa) ja kuolasin sitä muutaman päivän. Suurin osa aineksista löytyikin kaapista ja loputkin piti tänään käydä hakemassa. Ja ei kun kokeilemaan!

TADAA!!! Tällä kertaa onnistuin!!! Liekö onnistuminen siksi kun mulla on niin ihana keittiö vai jokohan tuo vuosikymmenten harjoittelu alkaisi tuottaa tulosta :)