keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

arkihaaste 3/5

Tänään sai nukkua hieman pidempään, kun heti aamusta oli hammaslääkäri ja lopun päivää tein etänä kotoa. Ensin piti auttaa poikaa pukeutumaan, kun heillä oli koulussa joku pukeutumisjuttu. Maalasimme kasvot ja kaivoimme kaikki asusteet esiin.


Tämän jälkeen hyppäsin pyöräni selkään ja polkaisin hammaslääkäriin odottamaan vuoroani. Odotushuoneessa luin tietysti kaikki "kivat" lehdet, joita selkeästi oli muutkin jo lukeneet.

 
Hammaslääkäri kysyi ensin, että olihan toimenpide tarkoitus tehdä ilman puudutusta. Tästä olimme jo tarkastus käynnillä puhuneet. Hän tarjosi minulle puudutusta ja minä kieltäydyin kohteliaasti. Suomalaisella sisulla mennään niin kuin on ennenkin menty. Melkein samantien, kun istahdin penkiin alkoi puhelin soida (siis minun) ja se soi ja soi. Hammaslääkäri paikkasi ensimmäistä hammasta puhelimen soinnin tahtiin. Sitten paikattiin toinen hammas puhelimen edelleen soidessa taustalla. Tässä vaiheessa alkoi hammaslääkärikin jo hieman v..tuilla puhelimen soimisesta. Mutta siinäpä aukoo päätään jos ei suostu poistamaan sormiaan suustani edes siksi aikaa, että olisin voinut laittaa puhelimen äänettömälle. Kolmannen hampaan paikkauksen aikana puhelin jatkoi edelleen soimistaan. Hammaslääkäri oli varmaan saanut minusta ihan tarpeekseen, kun ilmoitti hieman tylysti ettei tiedä saatiinko toinen hammas pelastettua, kun reikä oli niin syvä. Jonka perään ilmoitti että voin poistua ja saa syödä vaikka heti kun en ottanut puudutusta.

Tarkastin ensin, että kuka oli hengen hädässä kun niin sinnikkäästi soitti minulle. Poikanihan se oli ollut. Kertoi, että se pukeutuminen olisikin oikeastaan vasta viikon päästä ja hän oli ehtinyt koululle saakka kasvot valkoisena. Onneksi joku kaveri oli kertonut. Voi mikä itku ja parku. Ei aikonut koskaan enää mennä kouluun kun hänelle kuitenkin naurettaisiin. Isosisko oli yrittänyt lohduttaa ja neuvonut miten toimia jos joku nauraisi. Oli tehnyt jopa pannukakkuja lohdutukseksi veljelleen. Kun pääsin kotiin, oli kyyneeleet jo kuivuneet ja poika lähti kouluun tunnin myöhässä, kasvot puhtaina ja normaaleissa vaatteissa.


Minullekin oli jäetetty yksi pannari, jonka päälle lorautin raparperi siirappia. Sopikin oikein hyvin heti hampaiden paikkauksen päälle. Jonkun ajan kuluttua se alkoi. Nimittäin helvetillinen hammassärky. koko yläleuka oli ja on edelleen kipeänä. Taidan odottaa taas kymmenen vuotta ennen kuin menen seuraavan kerran hammaslääkäriin...

3 kommenttia:

  1. Ihan karmee tarina. Kaikinpuolin.

    Voin niin samaistua pojan aamuun ja ymmärrän mikä hirvittävä paniikki on ollut, kun äitikään ei vastaa. Voi toista <3. Ja yhtälailla samaistun tohon sun hammaslääkärikokremukseenkin. Jos joku on peestä, niin se on hammassärky. Eikä sitä varsin auta lääkäri, joka esiintyy "siitäs sait"-asenteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi pojalla on niin ihana isosisko. Poika muuten tuli ihan onnellisena koulusta ja sanoi, että sisko oli ollut oikeassa. Kukaan ei ollut nauranut hänelle. Ja pannukakkukin oli ollut hyvää :)

      Poista
  2. kokremus on ikänäköiskieltä ja tarkoittaa kokemusta...

    VastaaPoista